Dimma
Junior Member
Posts: 55
|
Post by Dimma on Mar 7, 2012 3:25:57 GMT -5
Remedy´s Zamneider Crime Sisältää myös vanhoja merkintöjä Etrenalilta Suomalainen puoliverinen ori Kutsutaan Zamiksi tai Crimeksi Omistaja : Dimma L. Hoitaja: Ei oteta
|
|
Dimma
Junior Member
Posts: 55
|
Post by Dimma on Mar 13, 2012 10:23:32 GMT -5
Ensimmäinen päivä 13.3- 2012
Pikainen visiitti talliin¨~
Henkäisin raikasta ulkoilmaa Järnbyn tallin edessä. Oli hienoa saada tälläiset tilat omalle hevoselle. Pientä vanhan ajan tyyliä, mutta suht modernia ja nykyaikaistakin. Laajat tarhat olivat ruhtinaalliset ja oli hyvä että niitä sai käyttää vapaasti. Täällä Zam varmasti viihtyisi ja sen koulutuskin saataisiin joskus päätökseen. Nuoren fwb orin tulevaisuus vaikutti valoisammalta kuin pari viikkoa sitten, jolloin se asui suuressa ratsastuskoulussa.Ratsastuskoulussa asuminen teki hirveätä hallaa orin hermoille, joten onneksi sieltä pääsi pois. Hirveä hälinä ilman rauhaa ei sopinut meille, joten Järnby oli loistava paikka edelliseen verrattuna. Astuin sisälle talliin. Tilavat karsinat olivat piste i : n päälle. Tallissa oli monta eriväristä hevosta jotka katsoivat kulkuani tallin käytävällä. Seisahduin erään karsinan eteen. Siellä kirjava hevoseni söi heinää. -Hei poika, sanoin nojaten karsinan oveen. Zamneider oli saapunut eilen illalla, joten tänään ei tarvinnut odottaa traileria pihalle. Hevonen voisi sopeutua paremmin tallin elämään tänään ja vasta huomenna voisin juoksuttaa sitä liinassa. Orin suvussa on paljon taitavia hyppääjiä, joten odotan Zamista myös sellaista. Kävin hakemassa hevoseni harjapakista kaviokoukun, sekä harjan. Palattuani karsinan luo harjasin hevosen karvan kiiltäväksi ja putsasin kaviot. Tämä ei olisi ollut tarvittavaa kun sillä on tänään vapaapäivä, mutta pidin siitä että se näytti terveeltä ja hyvinhoidetulta. Silloin se näytti uljaalta. Heitin harjan ja koukun takaisin harjapakkiin ja hain loimen, jonka pistin sille. Kevyt toppaloimi vähän leudoimmille ilmoille. Ori ei ollut tänä talvena hankkinut kunnon talvikarvaa, joten joudun turvautumaan loimitukseen. Ori seisoi ihmeellisen hyvin aloillaan kun pistin sille riimun. Yleensä saan nähdä monenlaista pään nostoa ja uhittelua, mutta ei ilmeisesti tällä kertaa. Talutin hevosen ulkoilmaan. Aurinko paistoi ja valaisi valkeaa tallipihaa. Jos aurinko paistaisi näin joka päivä, lumi sulaisi nopeasti pois. Vein Zamneiderin tarhaan ja jätin riimun aidan viereen. Jäin katsomaan oriittani. Viereisessä tarhassa kykki toinen hevonen, joten se ei ainakaan ihan yksin iltapäiväksi tänne jäisi. Zam laukkasi ympäri tarhaa vetäen joskus pienen pukkihypyn. Pää korkealla juoksennellen se nautti ulkoilmasta. Nostin riimun maasta ja kävelin takaisin tallille. Pistin riimun roikkumaan Crimen karsinan oveen. Huokaisin, sillä olisi ollut kiva jäädä pidemmäksi aikaa tallille, mutta kuitenkin minua odotetaan täksi päiväksi muualle. Suuntasin Järnbyn parkkipaikalle ja lähdin pois jättäen Zamneiderin tarhaan ulkoilemaan.
|
|
Dimma
Junior Member
Posts: 55
|
Post by Dimma on Mar 17, 2012 11:49:40 GMT -5
17.3 toinen kerta.
Räntäkeli ~ ~
Vedin takin kaulusta korkeammalle. Tänään ei ollut lainkaan kylmä, jopa pari astetta lämpimän puolella, mutta sitäkin pahempi loskasää. Talvella nautittiin lumen paljoudesta ja nyt taas lumen paljouden takia nautitaan runsaasta loskasta. Välillä kuitenkin mittari näytti miinus yhtä, jolloin tämä vesisade muuttui rännäksi. Tosiaan tänäänkin sain unohtaa maastoilut kun tämä vetinen keli ei ollut lainkaan mieleeni. Sade kasteli hiukseni ja vettä valuvana astuin talliin. - Vau, ei siellä puolituntia sitten noin märältä vaikuttanut, sanoi yllättäen ääni viereisestä karsinasta.Katsahdin äänen suuntaan, jolloin nuori mies astui ulos karsinasta samalla ojentaen kättään - Olen muuten Timo Rajala...ei taideta olla ennen nähty. -Havahduin ja kättelin miestä - Sano vain Dimma, vastasin nopeasti yllättävän tilanteen johdosta. Ja sitten jatkoin. - Oikeastaan en ole varsinaisesti tavannut vielä ketään, joten oli mukava yllätys nähdä täällä joku. -Heh, nauroi mies. - Taidat olla aina väliaikoina, juuri silloin kuin kaikki ovat muualla.Kyllä täällä nimittäin paljon henkilöitä käy. -Varmasti, sanoin ja samalla vetäisin hiukseni poninhännälle. - Siksi tulin tänään vähän illemmalla, olen yleensä aamuisin. - No sen voin sanoa että mukavia ihmisiä kaikki ovat, joten ihan kiva jos tapaisit heitäkin, Timo sanoi ja meni takaisin karsinaan. - Toivottavasti nähdään uudestaan. Itse nyökkäisin vain takaisin ja suuntasin sitten Crimen karsinalle. Ori nosti päätään ja hörähti. Ilmeisesti se tunsi minut ja se tuntui mieltä lämmittävältä. -Hei poika, sanoin sille tuttuun tapaan. -Tänään pääset vähän hyppimään, sanoin Zamneiderille.
Puolen tunnin päästä seisoin maneesissa harjatun hevosen vieressä. Riimulla varustettu hevonen katsahti esteisiin, jotka tunti sitten rakensin. Esteet olivat maneesin pitkällä sivulla ja niitä oli neljä. Aloittaisin aluksi mahdollisimman matalista esteistä, ristikoista. Talutin Crimeä ensin ympyrällä alkukäynnin ja vähän ravia verryttelyksi. Olin iloinen että olin saanut maneesin tunniksi käyttöön irtohypytystä varten, sillä jos olisi muita, ei hypytys onnistuisi. Otin riimunnarun irti riimusta ja ohjasin oria ensimmäiselle esteelle vieressä juosten. Crime katsoi esteitä korvat hörössä ja pian se jo hyppäsi kaikki neljä, ehkä vähän reippaassa vauhdissa, mutta hyppäsi silti. -Soo poika soooo, huusin hevoselle, jotta se hiljentäisi vauhtiaan. Yllätyksekseni ori ravasi luokseni ja pysähtyi eteeni. Naurahdin ja otin sitä riimusta kiinni. Kävin hevosta taluttaen nostamassa esteet 50cm korkuisiksi ja neljännen esteen muutin pystyksi. Pian taas juoksin hevosen vierellä pitäen riimusta kiinni. Halusin että hevonen menisi rauhallisemmin tällä kertaa. Taas hevonen katsoi esteitä korvat hörössä, mutta toiveeni mukaisesti se hyppäsi esteet vähän rauhallisemmin. Minusta oripoika oli taitava hyppääjä ja sen tyyli on myöskin hyvä.Ilmavaraa jäi aina paljon.Sen suvussa oli paljon taitavia hyppääjiä ja ilmeisesti osa taidosta periytyi Crimellekin.
Parin hyppy kerran jälkeen ja esteiden noston jälkeen, nostin esteet metrin korkuisiksi. Tämän korkeampia se ei ole vielä koskaan hypännyt enkä aikoisi ylittää metrin rajaa vielä tänäänkään. Ohjasin oriin jälleen esteille, tosin pyytäen sen laukkaamaan. Zamneider laukkasi rennosti, mutta reippaasti esteitä kohti ja yksitellen hyppäsi kaikkien yli , ilman että kavio kolahti puomeihin. Hymyilin, tämä hyppy kerta oli sujunut yli odotusteni. Hevosesta tuli koko ajan kuuliaisempi.
Siivottuani esteet pois ja hevosen loppu käynnin jälkeen talutin oriin takaisin karsinaansa. Taputin sitä kaulalle. Hevonen vaikutti väsyneeltä, mutta olihan se hyppinytkin paljon. Parin harjan sivalluksen jälkeen jätin Crimen syömään iltaruokiaan.
Kävin pesemässä Zamin kuolaimet, sillä edellisellä kerralla en ollut muistanut ja sitten vein ne takaisin satulahuoneeseen. Ristitin suitset, jotta ne näyttäisivät siistimmiltä suitsi rivissä. Illan lopuksi vielä harjasin satulahuovan, vaikka sitä ei oltu tänään käytetty, mutta oli siinä silti karvoja, joten se ei ollut kuitenkaan turhaa työtä.
Tallissa oli aivan hiljaista jos ei laskenut hevosten heinien rouskutusta, sillä ilmeisesti Timokin oli lähtenyt jo kotiin.Huokaisin, sillä en älynnyt tänään lähteä omalla autolla tallille. Joutuisin odottamaan pysäkillä bussia. Se ajatus ei ilahduttanut yhtään, joten yritin keksiä tallissa vielä jotain tekemistä.
Pesin ajankuluksi Crimen harjat, niitä ei oltu pesty ties kuinka moneen kuukauteen. - Tuletko jo ? ääni sanoi takaani. Käännyin ympäri ja näin poikaystäväni Luken seisovan tallin ulko-oven vieressä kädet taskussa. Yllätyin toden teolla, että mitä ihmettä hän täällä teki. Olihan hänkin hevosihmisiä, mutta ei hän mukaani ole koskaan tallille tullut. Hän kävi kauempana tallilla kouluttamassa nuoria hevosia, siellä missä ennen Crime majaili. - Mitä sinä täällä ? sanoin pojalle äimistyneenä. - Ajattelin että kaipaat kyytiä, poika sanoi hymyillen. -Mennäänkö jo, vai pitääkö sinun vielä tehdä jotain? Olin hetken hiljaa. - Juu, mennään vaan, tartuin Lukea kädestä ja lähdimme ulos , sammuttaen valot tallista. - Kiitos, ja ihan oikeasti.Ei olisi yhtään huvittanut tulla bussilla. -Ei mitäää....Luke sanoi. Kävelimme autolle ja lähdimme pois.
|
|
Dimma
Junior Member
Posts: 55
|
Post by Dimma on Mar 19, 2012 10:32:54 GMT -5
Kolmas kerta 19.3
Maastoilua~~
Suljin silmäni. Olin juuri ajanut tuttavani mustan maasturin Järnbyn pihalle. Auton takana keikkui traileri. Tänään ajattelin ensimmäistä kertaa mennä maastoon omalla hevosellani ilman taluttajaa. Zamneider oli käynyt maastossa vain pari kertaa sillein että joku muu istui sen selässä ja minä talutin hevosta, jotta se pysyisi hallinnassa. Zam kun oli sellaista sorttia, että ensin menee niin hyvin ja pian on jo ampaissut tiehensä. En kuitenkaan halunnut mennä vielä yksin, ties mitä voisi sattua. Otin mukaani Luken ja hänen ystävänsä hevosen Trimiallin.Ja tämä kyseinen Trimialli oli takanani kuljetusvaunussa.Kokenut ja ennen kaikkea rauhallinen tamma oli loistava kaveri maastoon. En tuntenut Järnbyn muita hevosen omistajia tarpeeksi että olisin voinut pyytää heitä mukaani. - Voin ottaa Trimiallin ulos ja pistää kuntoon, jos sinä menet laittamaan Crimeä, Luke ilmoitti vieressäni. Ilmeestä päätellen häntäkin jännitti, ehkä jopa enemmän kuin minua vaikka minä istuisin herkän orin selässä. - Juu, käy hyvin, vastasin pojalle astuen samalla ulos autosta.- Nähdään kohta.
Astuin talliin ja hengitin syvää. En halunnut olla jännittynyt, se yleensä hankaloitti hevosen käsittelyä, sillä hevonen aisti hermostuneisuuden. - Hei poika, sanoin oriilleni yleiseen tuttuun tapaan. Hevonen nosti päätään ja hörähti, sen se teki myös eilen, mutta minusta se oli mukava tapa. Siitä tiesin että se tunsi jo minut ja ehkä osittain luottikin. Zamneiderista oli tullut paljon rauhallisempi tultuamme Järnbyyn. Entisessä tallissa oriin hermot joutuivat toden teolla koetukselle, mutta ilmeisesti ja onneksi emme vaihtaneet tallia liian myöhään. Suin oria ja karva jo hetkessä kiilsi puhtauttaan. Vielä parin harjan vedon ja kavioiden puhdistuksen jälkeen lähdin hakemaan sille varusteita. En ollut itse ratsastanut oriilla vielä paljoakaan, mutta olihan se kuitenkin aika nuorikin vielä. Palattuani karsinan luo varusteet kädessäni, ori tuli ovelle katsomaan puuhiani. - Nyt mennään maastoon, sanoin Zamille sillä se näytti kovin jännittyneeltä. Aloin puhella sille niitä näitä ja pian ori rentoutuikin hieman. Suitset se ihmeellisen hyvin antoi pistää päähänsä, vain pari pään nostoa ilmeentyi. Satulakin meni selkään hienosti. Ilmeisesti hyvä suhde ihmisen ja hevosen välillä oli ihan hyödyllistä. Satulavyötä kiristäessä Zam luimisti korviaan, mutta ei edes purrut ilmaa hampaillaan, jota se yleensä teki. Taputin oriitta kaulalle, se oli ollut ihmeellisen rauhallinen ja hevosen rauhallisuus kohensi itseluottamustani enkä jännittänyt enää niin paljoa. Pistin vielä itselleni kypärän päähän ja sitten olimme valmiita maastoilemaan.
Seisoin tallin pihalla kun Luke kiristi vielä Trimiallin satulavyötä. Tamma vain seisoi rauhallisena vilkuillen kuitenkin välillä Zamia. Zamneider puolestaan pää korkealla katseli ihmeissään ympärilleen. Se todella ihmetteli, mitä nyt tapahtuisi. Katsoin vieressä seisovaa tammaa. Se oli kaunis. Tamma oli lämminverinen ratsuhevonen, joten rakenteeltaan se oli aika lailla Zamin kaltainen, ehkä vain vähän sirompi ja kevyempi rakenteisempi. Väriltään se oli musta, täysin musta. Sen harja oli puolipitkä, mutta ennemmin lyhyt kuin pitkä.Häntä sillä oli leikattu tasaiseksi ja tammasta tuli toisaalta mieleen kilparatsu.Iältään se oli 12, sillä se oli syntynyt vuonna 2000. - Oletko valmis, huikkasin Lukelle... - Joo, mennään vaa... Kiipesin Zamneiderin satulaan, jolloin hevonen steppaili paikoillaan hermostuneisesti. Oli se kuitenkin tottunut selässä olevaan ratsastajaan, mutta kuitenkin oli vielä vähän varuillaan.
Vartin päästä kävelimme Järnbyn metsäpolkuja pitkin yhä syvemmälle metsään. Crime seurasi edellä kulkevaa tammaa hyvinkin keskittyneesti ja välillä se vilkuili minua. - Eihän se Zam tee mitään, Luke katsahti minuun yllättäen.- Ehkä sitä vielä jännittää, mutta kun enemmän tälläiseen tottuu niin rauhoittuu. -Mm...vastasin vaimeasti miehelle. Tiesin että hän on oikeassa, sillä pikkuhiljaa jo nyt tunsin kuinka hevonen rentoutui hiljalleen. Korvat olivat joskus hörössä ja se näytti jopa tykkäävän maastoilusta. - Ravataanko? poika kysyi edestäni. Epäröiden vastasin kuitenkin myöntävästi. Maiskutin orille ja painoin varovasti pohkeen kylkiä vasten. Zam nosti päätään ja havahtui samalla nostaen rennon ravin. Yllätyin että se tosiaan oli noin rento ja leppoisasti se ravasi edellä kulkevan tamman perässä.
Selässä istuen ihailin samalla Järnbyn kaunista luontoa. Maata alkoi hiljalleen pilkistää lumen alta ja linnut visersivät puiden oksilla. Tänään vielä aurinko paistoi, joten oli kerrassaan upea ilma ulkoiluun. Kevät oli ihanaa aikaa! Jarrutin orin käyntiin ja se totteli kuin olisi vanhempi hevonen, jolla on ratsastettu hyvinkin paljon. Saavuimme pian tallin pihaan.
Riisuttuani orilta varusteet ja vietyäni sen tarhaan kävelin automme luo. Luke sai ilmeisesti tamman juuri takaisin traileriin. - Oli kivaa, sanoin pojalle kuin vain omana ajatuksena. Luke katsoi minua ja käveli luokseni.- Eikö sen ollut tarkoituskin ? hän katsoi minua hymyillen. En vastannut kommenttiin, sillä siihen ei varsinaisesti tarvinnut. Mies kyllä tiesi vastaukseni. Lähdimme trailerin kanssa pois tallilta viemään Trimiallia kotiinsa.
|
|
Dimma
Junior Member
Posts: 55
|
Post by Dimma on Mar 23, 2012 9:22:29 GMT -5
Neljäs kerta 23.3- 2012
Joko päästiin taas entiseen...~~
Läimäytin auton oven kiinni. Aamulla oleva loskasää ei onneksi enää näin päivällä vaivannut, sillä asteet olivat siirtyneet pakkasen puolelle. Oli hyvin kirkas ilma, vaikka edes aurinko ei näyttäytynyt pilvien seasta. Toisaalta olisin kuitenkin pitänyt enemmän loskasta kuin pakkasesta, sillä minä toivoin että lumet sulaisivat pian ja että pääsisin pian ratsastamaan pehmeäpohjaiselle kentälle.
Tallin sisälle päästyäni kävelin suoraan hevoseni karsinan eteen.- Hei poika, sanoin sille kuten aina nähdessäni sen ensimmäisen kerran. Ori hätkähti ja nosti päätään. Katsoin oria hetken, jonka jälkeen kipaisin hakemaan harjalaatikon satulahuoneesta. Avasin karsinan oven ja Crime tarkkaili jokaista liikettäni hyvin varuillaan.-Etkö sinä tunne minua, naurahdin äimistyneelle hevoselle. Puhelin sille rauhallisesti hetken, jotta se rentoutuisi. Mietteliäänä aloin harjata hevosta, mutta heti kun harja koski hevosta kaulalle, ori hermostui litistäen minut seinän ja hevosen väliin. - Zam! huudahdin kun tuntui että rusentuisin seinää vasten. Ori liikahti sivulle ja työnsin sitä samalla kauemmas. Hengitin syvään, "mikä ihme sille tuli?"
Silitin sen kaulaa, mutta tuntui että ori jännitti sitäkin kuin kauheaa petoa joka hyökkäisi pian. Pari päivää sitten ori oli luottanut minuun täysin ja nyt se käyttäytyi kuin silloin kun se asui vielä ratsastuskoululla. Kokeilin kuitenkin vielä harjata sitä, mutta puhelin sille koko ajan. En pelännyt tai ollut itse hermostunut, minua vain ihmetytti. Jätin tällä kertaa kaulan väliin ja harjasin ainoastaan kyljet ja selän. Zamneider hengitti hermostuneisesti, mutta antoi minun silti harjata. Harjasin vielä jalat. Zam rentoutui hiljalleen ja päätin vielä sen kaulankin putsata, mutta heti koskiessani taas kaulaan, ori havahtui ja nousi osittain pystyyn. Sen silmistä näki että se pelkäsi, mutta mitä.
Orin rauhoituttua palasin karsinaan ja silitin sitä otsasta, jolloin se laski päätään ja todellakin rentoutui, mutta taas kun koskin kaulaan ori nosti päänsä ylös. Kaulaan koskeminen taisi tehdä kipeää, sillä ainoastaan kun siihen koski Zam hätkähti. Katsoin sivulta kaulaa tarkemmin ja näin siinä pienen naarmun. Naarmu oli vasemmalla puolella kaulaa ja noin kymmenisen senttiä pitkä. Se oli hyvin pieni, eikä sitä erottanut hyvin mustien karvojen joukosta. Ilmeisesti naarmu oli jotenkin tulehtunut ja minä tiesin että kunnon tulehdus voi tehdä kyllä kipeää. Ainoa juttu oli että ulkoisesti mitään tulehdusta ei näkynyt, edes iho ei vaikuttanut erilaiselta. Päätin sitten varulta soittaa eläinlääkärille, joka lupasi jo tänään tulla katsomaan.
...
Päivän kääntyessä iltaa kohti eläinlääkäri kävi ja totesi että todella Zamneiderilla oli pahemman laatuinen tulehdus kaulassa. Se oli tulehtunut ainoastaan sisäisesti, jonka hän selvitti erilaisilla "kokeilla". Zamille piti pistää "antibiootti voidetta" kahdesti päivässä parin päivän ajan. Ei kuitenkaan tarvinnut mitään muuta ja tulehdus paranisi nopeasti voiteen avulla. Crime vaikutti rauhalliselta jälleen, koska eläinlääkäri pisti kipua lievittävän ruiskeen ja joka ilmeisesti tehosi hyvin. Kävin rapsuttamassa oria ja se tyytyväisenä venytteli kaulaansa. Naurahdin, minä olin jo luullut että sen pahat tavat olivat tulleet takaisin, mutta onneksi jo huomenna se olisi normaali itsensä!
Dimma & Crime <3
|
|
Dimma
Junior Member
Posts: 55
|
Post by Dimma on Mar 25, 2012 5:15:44 GMT -5
Viides kerta 25.3
Treeniä~~
T allissa ei näkynyt ketään, kun astuin sisälle talliin. Pari hevosta vilkaisi minua, mutta ne jatkoivat sitten heinien mutustelua. Zamneider oli ilmeisesti jo syönyt omat heinänsä, sillä pää ylhäällä se katsoi kulkuani sen luo. -Hei poika, sanoin sille tuttuun tapaan, jolloin vastaukseksi sain vaimean hörähdyksen. Ori näytti yhtä rennolta kuin ennenkin, jos ei ottanut lukuun perjantaita, jolloin sen kaulassa oleva naarmu oli ollut tulehtunut. Antibiootti voiteella se kuitenkin parantui ihmeellisen nopeasti ja nyt se oli jo täysin terve. Avasin karsinan oven ja silitin Zamia kaulasta ja rapsutin vähän harjan tyvestä, sillä siitä se piti. Ori seisoi aloillaan tämän aikana ja nautti saamastaan huomiosta.
Tunnin kuluttua seisoin maneesissa harjattu ori vierelläni. Zam näytti vielä uniselta, joten päätin tänään juoksuttaa sitä liinassa. Nyt päätin vain tehdä sen erilailla. Kiinnitin liinan orin päässä olevaan riimuun ja alkukäyntien aikana kävelin hevosen vieressä. Raviin siirtyessä annoin Crimen juosta rennosti ympäri maneesia, minä vierelläni juoksutus liinan päässä. Teimme voltin jokaiseen kulmaan, keskiympyrän aina kulmien välissä ja myös käyntiin siirtymisiä. Tämän aikana ori virkistyi, joten päätin tehdä jotain muutakin. Hain kymmenen puomia ja pistin ne lyhyin välein maneesin pidemmälle sivulle. Puomit olivat oivaa harjoitusta ja niitä ylittäessä hevosen piti nostaa jalkoja eikä löntystää.
Käveltyämme viitisen minuuttia pyysin Zamneideria raviin, tällä kertaa reippaaseen raviin. Ori kuunteli jokaista käskyäni ja toteutti ne nopeasti. Juoksin orin vierellä edelleen ja lopulta ohjasin hevosen puomeille. Zam katsoi puomeja ensin ihmeissään, mutta kuitenkin ylitti ne tasaisessa vauhdissa ja vain kahdesti osui puomiin. Halusin kuitenkin että se ylittäisi ne virheettömästi. Hevosen ravattua kierroksen ohjasin sen jälleen puomeille. Tällä kertaa se nosteli nätisti jalkojaan ja tasaisessa vauhdissa se ylitti ne jälleen. Eikä puomi kolahtanut kertaakaan. Olin tyytyväinen.
Ohjasin orin takaisin uralle ja teimme muutamia voltteja. Sitten pyysin Crimeä laukkaamaan. Ori oli aika harvoin laukannut, sillä sitä vasta opetettiin sille, mutta nyt se nosti laukan hyvin. Maiskutin sille ja pyysin sitä menemään reippaampaa. Ori näytti nauttivan työskentelystä.
Pian ori ylitti ohjaamanani puomit laukassa. Puomit menivät yhtä hyvin kuin ravissa vain yhden kolahduksen turvin. Toisen kerran meni kuitenkin paremmin, ilman puomiin osumisia. Hain vielä kolme tolppaa ja pistin kolmen viimeisen puomin toisen pään, nojaamaan tolppaan. Näin hevosen pitäisi nostaa jalkojansa yhä korkeammalle. Ja kun vain tolpan toinen pää nojasi tolppaan, pystyin pitämään hevosta yhä liinassa.
Hevonen ylitti puomit ensin ravissa tuttuun tapaan, mutta kun se näki korkeammat tolppaan nojaavat puomit, se epäröi että ylittääkö ne vai ei. Maiskutin kuitenkin Zamille ja se ylitti ne vähän reippaammalla vauhdilla jalkojaan nostellen. Kokeilin uudestaan ja se meni jo paljon paremmin.Kokeilin kuitenkin vielä pariin otteeseen laukassa ja sekin meni hyvin ilman kolahduksia puomeihin.
Vein puomit ja tolpat takaisin ja jäin vielä loppu verryttelemään Zamneiderin kanssa maneesiin. Pyysin sitä ensin laukkaamaan ympäri maneesia ja sitten tehtiin pääty ympyröitä. Orin rentouduttua siirsin sen raviin. Teimme ravissa lyhyille sivuille toiseen päätyyn ympyrän ja toiseen kaksi volttia.Pitkillä sivuilla menimme loivaa kiemura uraa. Jälleen kun ori rentoutui, hidastin sen vauhtia. Tällä kertaa käyntiin.Käynnissä pysäytin hevosen lyhyille sivuille ja tein hevoselle "maasta käsin takaosa käännöksen" ,jolloin suunta samalla vaihtui. Pitkällä sivulla tein sen kanssa mahdollisimman pieniä voltteja ja voltin perään aina heti uusi voltti.
Lopuksi annoin orin kävellä loppu käynnin uraa pitkin kävellen. Pian kuului vihellystä ja maneesin ovi aukesi. Zamneider nosti päätään ihmeissään ja pysähtyi. Maneesiin astui musta hevonen, tarkemmin friisiläinen. Tunnitsin hevosen Cocoksi, sillä olin nähnyt sen karsinassaan muutaman kerran ja karsinoissa oli nimi laput. Omistajaa en kuitenkin tuntenut. - Ai hei, maneesiin tullut tyttö tervehti iloisesti. - Ei olla varmaankaan ennen nähty, tyttö sanoi mietteliäästi. - Hei, ei olla nähty, totesin tytölle itsekin.- Hieno hevonen sinulla, sanoin kun ei muutakaan sanomista tullut mieleen. -Sinullakin, tyttö hymyili. - Etkös sinä ole muuten Dimma ? - Kuulin Timolta kun näin hevosesi.... ja minä olen muuten Peppi, Peppi Joki. - Juu olen Dimma, vastasin pyytäen samalla Zamneideria jatkamaan käyntiä. -Oletko ollut maneesissa jo kauan Peppi kysyi. Mietin hetken ja vastasin että olin jo varmaan yli tunnin ollut. Tyttö vastasi vain nyökkäämällä. Coco ja Peppi kävelivät toisella puolen maneesia. Peppi oli vain tamman selässä toisin kuin minä olin maassa Zamin vieressä kävelemässä. Käveltyämme vielä muutaman kierroksen huikkasin Pepille lähtevämme ja sanoin hänelle että toivon näkeväni vielä hänet uudelleenkin. Tyttö toivoi samaa ja lähdin sitten pois maneesista.
Tallissa harjasin orin kertaalleen ja heitin sille loimen selkään. Crime saisi nauttia loppu päivästä ulkosalla. Ulkona ei ollut kovin kylmä, joten pistinkin sille aika ohuen loimen. -4'C näytti tänään aamulla taloni mittari, mutta ehkä nyt ilma oli jo lämmennyt. Tänään oli aika perus ilma, pakkasta ja pilvinen sää. Talutin orin tarhaansa ja otin siltä riimun pois. Heitin ne vielä takaisin talliin ja lähdin pois.
|
|
Dimma
Junior Member
Posts: 55
|
Post by Dimma on Apr 1, 2012 8:37:25 GMT -5
Kuudes kerta 1.4
Menneisyyttä, nykyhetkeä & tulevaa~~
Hellitin ohjaa ja ori siirtyi käyntiin. Taputin sitä, sillä se oli tehnyt hyvää työtä. Maneesissa oli samaan aikaan ollut Peppi hevosensa Cocon kanssa, mutta siitäkään tumma oriini ei välittänyt. Olin tehnyt kovan treenin tänään hevoselle ja kauniisti se oli koottunakin mennyt. Puhumattakaan laukan pätkästä, joka oli mennyt upeammin kuin olisin osannut kuvitellakaan. En ollut nimittäin koskaan ennen laukannut sen kanssa niin että ratsastin sillä ilman että joku oli toisessa päässä juoksutusliinan kanssa. Se oli kovin vapauttava tunne kun ilmavirta pyyhkäisi kasvoja. Tälläisten hetkien takia oli kiva puuhastella hevosten kanssa ja jopa kova koulutus urakka nuorten hevosten kanssa oli ihanaa. Hengitin syvään ja pysäytin orin keskelle maneesia. Zam venytteli kaulaansa ja päästi pitkän pärskähdyksen. Aika oli mennyt nopeasti siitä kun Crime vasta syntyi. Olin jo niin varhaisena käynyt katsomassa sitä ja tietenkin ihastunut. Seurasin sen kasvua uteliaana ja pian ostinkin sen villistä luonteesta huolimatta. Aluksi se asui suurehkossa ratsastuskoulussa, jossa jokapäivä oli hirveä hälinä. Ori hermostui siitä ja sen kanssa työskenteleminen oli aina suuri urakka, oli sitten yrittämässä kouluttaa sitä tai sitten vain harjaamassa sitä. Nähtiin monenlaista uhkailua, steppailua, litistämistä seinän väliin, potkimista ja kaikenlaista muuta. Pian minulle riitti, sillä tiesin että se ei ollut pohjimmiltaan sellainen ja siksi se oli muuttunut vasta ratsastuskoulussa asuttuaan. Toivoin hevosesta hyvää hyppääjää, sillä sen suku oli täynnä sellaisia, mutta en varmasti saisi siitä lähellekkään toivomaani jos ori olisi noin hermona joka sekunti.
Etsin netistä, lehdistä ja ilmoitustauluilta talleja ja vain yksityistalleja, joilla olisi tarjota maneesi. Maneesillisia yksityistalleja oli alueellani harvassa, mutta pian silmääni osui yksityistalli Järnby. Se oli viidentoista minuutin ajomatkan päässä kotoani, joten tietenkin kävin katsomassa. Paikka vaikutti kerrassaan upealta. Hienot maastot, kaksi kenttää ja maneesi. Tilavista karsinoista puhumattakaan. Pian ori muuttikin jo sinne ja se rauhoittui yllättävän nopeasti. Parin päivän jälkeen sitä pystyi kutsumaan jo kiltiksi, sillä siitä tuli samanlainen kuten asuessaan vielä synnyinkodissaan. Pystyin rauhallisin mielin jatkamaan sen koulutusta palkitsevasti.
Kuten tänään, jolloin sain tuntea laukanhuuman. Se oli hyvin palkitsevaa. Löysäsin satulavyötä ja nostin jalustimet. Ori seisoi aloillaan ja silitin sitä. Siitä oli kasvanut komea hevonen ja vaikkei olisikaan, minä rakastin sitä todella paljon. Olin iloinen että Luke piti myös siitä ja yleisesti hevosista. Nimittäin jos olisi poikaystävä, joka vihaisi hevosia, se voisi haitata tallilla käyntiäni. Lukea se ei tietenkään haitannut ja hän vielä itsekin työskenteli hevosten kanssa ammatiltaan. Mm. koulutti hevosia ja valmensi ratsastajia. En voisi olla onnellisempi. Tätä minä olin pienestä pitäen toivonut, omaa hevosta ja poikaystävää joka pitäisi hevosista. Olen nyt 19-vuotias ja edelleen rakastin hevosia sydämeni pohjasta, vaikka vanhempani ovat aina väittäneet että kyllästyisin hevosiin. Tällä hetkellä nautin raikkaasta keväästä ja innoissani odotin tulevaisuuden tuovan uusia mahdollisuuksia. Uusia joita odotin innolla.
Talutin Zamneiderin karsinaansa, jolloin sitä odotti siellä muhkea heinäkasa. Riisuttuani siltä varusteet se heti siirtyi syömään heiniä. Hain satulahuoneesta pölyharjan ja pitkillä vedoilla harjasin Crimeä. Huomenna olisin jo kahden hevosen omistaja kun Eternal saapuisi tänne. Omistin sen yhdessä tuttavani Valerien kanssa, joka oli minua neljä vuotta nuorempi, eli 15-vuotias. Minusta hän oli oikein mukava tyttö, joka rakasti täydestä sydämestään hevosia ja ratsastustaitokin hänellä oli huipputasoa. Valerien vanhemmat olivat omistaneet oman tallin kun hän oli vielä alle 5 vuotta, joten aloitti hyvin nuorena ratsastuksen. Lisäksi hän osasi käsitellä kaikenlaisia hevosia, hyvin hankaliakin. Kerran heidän tallilleen oli saapunut musta ori nimeltä Moca. Moca oli luonteeltaan hyvinkin tulinen ja se ei sopinut ratsastuskäyttöön. Valerien vanhemmat päättivät myydä sen kun itsekään eivät sille pärjänneet, mutta Valerie piti oriista ja hän ei halunnut luopua siitä. Tyttö kävi joka päivä juttelemassa Mocalle ja pikkuhiljaa heidän välilleen syntyi luottamus. Luottamus oli niin suuri että Valerie pystyi jo mennä orin karsinaan harjaamaan sitä. Hänen vanhempansa eivät uskoneet silmiään kun näkivät tämän, sillä olivat hekin yrittäneet eri tavoin ansaita sen luottamusta, mutta huonoin tuloksin. Kuukauden päästä Valerie pystyi jo ratsastamaankin Mocalla. Pari kertaa tyttö oli lentänyt kyllä selästä, mutta tarmokkaalla työllä hän onnistui ja oriista tuli ratsastuskelpoinen. Oria ei jouduttu myymään, sillä Valerie sai sen omaksi. Nimittäin kukaan muu ei pärjännyt mustan oriin kanssa.Kukaan ei pystynyt harjaamaan tai ratsastamaan Mocalla, kuin tyttö. Tämän takia kunnioitin tyttöä, sillä hän osasi olla hevosten kanssa. Sen takia uskalsin ottaa toisen hevosen. Yksin en välttämättä olisi ehtinyt hoitaa Zamia,( jota piti vielä kouluttaa) ja lisäksi toista hevosta.
Eternal Wing oli uuden hevoseni virallinen nimi. Se oli viisi vuotias lv ratsuhevostamma. Minusta tamma oli kaunis. Hyvä sukuinenkin se oli ja omasi hyvin ryhdikkään- ja ylvään olemuksen. Tammaa kutsuttiin Etreniksi. Tunsin hevosen hyvin, olinhan minä itse kouluttanut sen. Silloin se ei kuitenkaan ollut vielä minun.
Vein harjan takaisin ja samalla satulahuoneessa ollessani tarkistin satulanhuovan kunnon. Se oli jo vähän vanhempi kun olin saanut sen käyttöön ratsastuskoululta kun niillä oli käytettyjä ylimääräisiä huopia. Eli ikää huovalla oli jo paljon, ehkä enemmän kuin edes Zamneiderilla itsellä. Väriltään se oli perus vihreä. Pitäisi ostaa uusi, ehkä sininen tai harmaa olisi hyvä valinta, ajattelin mielessäni. Suitset ja itse satula olivat kuitenkin täysin uudet ja itse ostamani. Myös Eternal Wing omasi uudet varusteet, joten heti ei uusia tarvitsisi ostaa. Etren tarvitsisi kuitenkin kaikki harjat, niitä ei saanut entisestä kodista mukaan. Huomenna kävisin kaupassa ja ostaisin uudet harjat sille. Olin ihminen ketä halusi käyttää eri hevosilla eri harjoja. Vaikka molemmat olivat omiani. Etren ja Crime siis käyttäisivät täysin eri harjoja.
Kävin vielä rapsuttamassa Crimeä ja sitten menin Etrenin tulevan karsinan kohdalle. Tällä hetkellä karsinassa ei ollut mitään. Huomenna ennen tamman tuloa laittaisin sen kuntoon ellei Luke tulisi puolestani. En tiennyt tarkkaa aikaa milloin Etren saapuisi, joten Luke menisi jo aamusella odottelemaan. Minä käväisisin kaupassa ja tulisin myöhemmin.
Astuessani ulos tallista vilkaisin tarhoillepäin. Näin että Peppi oli viemässä Cocoa sinne. Viereisessä tarhassa joku hevonen veti pukkeja ja ravasi pää korkealla ympäri aitausta. Hymyilin. Sitten jatkoin kävelyäni autolleni ja lähdin tallilta. Huomenna tulisi uusi hevonen elämääni.
|
|
Dimma
Junior Member
Posts: 55
|
Post by Dimma on Apr 12, 2012 7:28:59 GMT -5
Seitsemäs kerta 12.4
Kirjoittanut: Dimma
Ensimmäinen kerta pitkästä aikaa, tammani... ~~
Jarrutin auton vauhtia kääntyessäni Järnbyyn johtavalle tielle. Ulkona oli tänään ollut aivan mahtava ilma, sillä lämpimästä auringon paisteesta sai nauttia kunnolla. Lähes selkeä taivas selki että kevät on vihdoin saapunut. Vähän aikaa sitten lunta oli tullut vielä ihan kunnolla ja luulin että kunnon kevät ilmoja saisi odotella vielä pidempään, mutta nyt vihdoin sai talvelle heittää hyvästit. Katselin Järnbyn pihaa ja ajoin autoni parkkiin. Pian pystyisin ratsastamaan kentällä, vielä se näytti aika "mutavelliltä" , mutta ei siinä kauan kestä että sekin kuivuu ja sulaa loppuun. Näin pari leskenlehteä tallin seinustalla. Ruohoa näkyi jo paljon ja varmasti pian maastoreititkin ovat sulaneet. Heitin auton avaimet taskuun ja suuntasin tallille.
Sisällä tallissa muistin että nyt minulla oli kaksi hevosta. Etren oli saapunut perjantaina, jolloin Luke oli ottanut hevosen vastaan. Itse olin ostanut tammalle harjat, sekä Zamneiderille uuden satulahuovan, se oli harmaa ruudullinen sinisillä reunoilla. Tuotuani uudet tavarat tallille, lähdin kohti Helsinkiä ja palasin tänään aamulla. Ajattelin tulla juoksuttamaan Zamin ja ratsastamaan Eternalilla. Valerie oli ollut poissa viikonlopun, joten hevosilla olisi varmasti paljon patoutunutta energiaa. Valerie olisi poissa vielä ainakin pari viikkoa, joten saisin puuhailla hevosten kanssa yksin vähään aikaan.
Suuntasin ensin Zamin karsinan luo. -Hei poika, tervehdin oria, jolloin vastaukseksi sain hörähdyksen. Crime nosti päätään ja työnsi turpansa minua kohti kun avasin karsinan oven. Se nuuhkaisi minua tyytyväisenä, kuin ihmetellen missä olin ollut viimeiset kaksi päivää. Rapsutin sitä harjan juuresta ja sitten kipaisin hakemaan harjat.
Puolen tunnin päästä olin harjannut oriin, sekä taluttanut sen maneesiin. Hevonen oli varustettu kevyesti pelkällä riimulla, joka oli kiinni juoksutus liinassa. Peppi Joki oli jälleen maneesissa ratsastamassa Coco-tammallansa.Tervehdin häntä pikaisesti, samoiten hän minua. Crimen kanssa kävelimme ensin ympäri maneesia, tehden joskus pääty-ympyröitä. Tämän jälkeen pyysin sitä menemään reippaampaa käyntiä, jonka jälkeen teimme voltteja, suunnanmuutoksia, sekä ympyröitä. Ravissa teimme samoja juttuja kuin käynnissäkin, lisäten siihen vain pysähdykset, tempon vaihtelut ja kiemuraurat.
Ori kuunteli tarkkaavaisena, joskin uneliaana ohjeitani. Se nosteli kuitenkin sentään jalkojansa, eikä laahannut niitä perässään, kuten monet laiskemmat ratsut voivat tehdä. Maiskutin oriille, jolloin se pyynnöstäni nopensi vauhtiaan. - Hei Dimma! Peppi huusi minua kun hän käveli ohitseni. Siirsin Zamin myöskin käyntiin ja kuuntelin Peppiä. - Ratsastatko vielä sillä uudella hevosellasi tänään? - Ratsastan, vastasin ja jatkoin. - Ensin kulutan vain tämän energiaa, sanoin osoittaen Crimeä. - Ajattelin että jos haluat, voin pistää tammasi sinulle kuntoon ja voin vielä tuoda sen maneesiinkin, nainen sanoi säteilevänä. - Minulla ei olisi muuta puuhaa ja hevosten kanssa työskentely on ihan mukavaa, joten siitä ei olisi minulle vaivaa. - No..., mietin hetken, mutta sitten vastasin. - Jos siitä todella ei olisi mitään vaivaa niin se olisi ihan mukavaa. Ei tarvitsisi edestakaisin tulla, sanoin, mutta sanoin naiselle myös että "teen sitten hänen puolestaan joskus jotain" hyvittääkseni sen hänelle.
Puolen tunnin päästä olin lopettanut Crimen kanssa. Laukka pätkän aikana se innostui ja veti pari pukkiakin, mutta se kuunteli ohjeitani, joka oli todella hyvä juttu. Lopussa se vaikutti pirteältä, toisin kuin alussa, jolloin se muistutti kovin vetelää. Peppi astui sopivasti maneesiin Eternal Wing vierellään, joten vaihdoimme hevosia. Hän lupasi myös viedä Crimen takaisin talliin samalla kun hän hakisi lapasensa sieltä.
¨¨
Tässä minä nyt seisoin ja katsoin kun Peppi ja Crime lähtivät kävelemään tallin suuntaan. Vedin maneesin ovet kiinni ja sitten talutin Eternal Wing:in keskelle maneesia. Tamma tarkkaili ympäristöä pää korkealla ja välillä se henkäisi syvään, kuitenkaan laskematta päätään. Peppi oli todella tehnyt hyvää työtä, ajattelin, sillä Etrenin karva kiilsi upeasti ja jopa valkeat sukat olivat putipuhtaat. Tamma laski päätään ja sitten sen katsoi minua. Sen silmät tekivät hevosesta niin lempeän näköisen. Noustessani selkään tamma pysyi hyvin aloillaan, ainakin jos vertaa Crimeen, joka steppailee aina minun istuessani sen selkään. -Hyvä tyttö, sanoin tammalle ja pian silitinkin sen kaulaa.
Kävelimme ympäri maneesia, jolloin sain huomata että tammalla oli todella ylimääräistä energiaa, vaikka muille jaettavaksi. Etren meinasi välillä yrittää ravata, joten jouduin jarruttamaan sen vauhtia. Halusin että se kävelisi ensin kunnon alkukäynnin enne muuta puuhaa. Jouduin melkein koko ajan antamaan tammalle pidättäviä apuja, sillä se halusi vain juosta tai laukata, mennä reippaampaa.
Alkukäynnin jälkeen annoin hyvin pienet raviavut Etrenille, sillä ilmeisesti jos olisin antanut isommat avut, olisi tamma voinut lähteä aika lujaa, mutta nyt se siirtyi ainoastaan hyvin reippaaseen ja lennokkaaseen raviin. Pidätin sitä yrittäen saada sitä kulkemaan muodossa, ja muutenkin käyttämään paremmin takapäätänsä. Se sujuikin yllättävän helposti ja tamma rentoutui hiljalleen. Minun ei enää tarvinnut pidättää sitä, sillä se meni reippaasti, ei sentään liian...
Ravissa teimme voltteja, suunnanmuutoksia ja pohkeenväistöjä. Vaihdoimme välillä myös sulku- ja avotaivutukseen. Tällöin tamma kuunteli ja minun oli helppo antaa sille erilaisia apuja, jotta hevonen ymmärtäisi aikeeni. Kun olimme tehneet niitä pienen tovin, istuin alas satulaan(olin keventänyt). Annoin tammalle laukka-avut ja se nosti laukan ,samalla se kerran pyöräytti häntäänsä. Etren laukkasi hyvin ja käytti myös kunnolla takapäätänsä. "Crimestä tulisi joku päivä yhtä taitava", suunnittelin mielessäni. Laukassa teimme samanmoisia juttuja kuin ravissa, vain vähän eri lailla. Teimme myös temponvaihteluita.
Kun olin ratsastanut kaksi ja puolituntia, eli Etrenillä puolitoista tuntia, lopetin ratsastuksen loppukäynteihin. Tamma oli saanut kunnon treenin, sillä lopussa se sai tehdä takaosa käänöksiäkin. Käynnissä se venytteli kaulaansa ja päästi pitkän pärskähdyksen. Treenin aikana se sai hyvin purettua patoutunutta energiaansa ja nyt se vaikutti levollisemmalta kuin ennen ratsastusta.
Päivän päätteeksi vein Etrenin takaisin talliin, harjasin molemmat hevoset, sekä lopuksi vein ne omiin tarhoihinsa. Jäin Crimen tarhan luokse. Silitin sen valkeaa läsiä ja sanoin : "Lauantaina nähdään rakas". Kyseinen päivä oli poikkeuksellinen. Se olisi päivä jolloin Zamneider täyttäisi kolme vuotta! Eikä vain se, sillä lauantaina olisi kulunut kolme vuotta siitä kun näin sen ensimmäisen kerran <3
// Dimma, Zamneider& Eternal Wing
|
|
Dimma
Junior Member
Posts: 55
|
Post by Dimma on Apr 16, 2012 9:44:32 GMT -5
Kahdeksas kerta 16.4
Kirjoittanut : Dimma
Yli esteiden ~~
Talutin juuri Zamneideriä tarhasta. Ori oli lauantaina saanut nauttia vapaapäivästä, ja itse kävin vain tervehtimässä sitä ja samalla annoin sille omenan... Aurinko paistoi, mutta ei kuitenkaan kovin lämmittävästi. Maa oli märkää ja monet ojat ja joet tulvivat sulaneen lumen johdosta(, vielä sitä lunta kuitenkin riitti). Crime hörähti ja käveli vieressäni kohti tallia. Silläkin taisi olla kevättä rinnassaan kun se vaikutti niin pirteältä. Pää korkealla ja korvat hörössä se tepasteli perässäni talliin ja omaan karsinaansa. Ottaessani riimun siltä, se hirnui niin että koko talli raikui. Samassa tallin toisesta päädystä joku vastasi sille samalla tavalla. Nauroin.
-Moi Dimma, sanoi karsinan ulkopuolelta tuleva mies ääni. Tunsin äänen, vaikka siitä oli aikaa kun viimeksi näimme. Näimme nimittäin silloin kun ensimmäisen kerran kävin Järnbyssä katsastamassa paikkoja. -Samu Honkanen, henkäisin ja käännyin ympäri. Siinä totisesti seisoi 54-vuotias hevosmies. - Minäpä minä, mies tokaisi ja hymyili minulle. - Tulin tuolta tarhojen suunnalta, Samu jatkoi ja osoitti peukalollaan tarhojen suuntaan. - Ja näin että hevosesi on aika villillä päällä.Ei muuten, mutta riehaannuttaa muutkin hepat... -Mitä, Etrenkö? Ei kai sekin, sanoin kiireellisesti,sekä turhautuneena pistäen Zamin karsinan oven kiinni, lähtien sen jälkeen riimun kanssa tarhoillepäin.
Totta se oli. Siellä tamma juoksi kovaa vauhtia ja pian muutkin hevoset seuraisivat rautiaan hevosen esimerkkiä. Ei sen sentään kuitenkaan koko tallin asukaskuntaa tarvitsisi villiinnyttää, ehkä joku nimittäin haluaisi hoitaa ja ratsastaa rauhallisella hevosella. -Etren! , huusin tamman nimeä, jolloin hevosen laukka pysähtyi kuin seinään. Kävelin nopeasti aidan alitse ja pistin tammalle riimun ennen kuin se suunnilleen edes älysi mitä tapahtui. Talutin vauhkoa tammaa ulos aitauksesta. -Soo tyttö, sanoin tammalle kun se alkoi yrittää rynniä eteenpäin.Tämän jälkeen se ravasi edestakaisin vierelläni.- Nyt nätisti, sanoin sille jämäkällä äänellä yrittäen samalla taluttaa tammaa sisälle tallin ovista. Pian sain kuin sainkin sen sisälle ja se tapahtuikin aika reippaasti.Ihmettelin nimittäin jo ettei se siirtynyt laukkaan tallin käytävällä. Iskin karsinan oven kiinni helpottuneena ja jätin riimun roikkumaan oveen.
Samu oli ilmeisesti edelleen tallissa, sillä nauru kuului selävästi tallin toisesta päädystä. - Tammahan on oikea vauhtihirmu, Samu hymähti. -Naura vaan, vastasin nyrpeänä, - mutta luulen että et nauraisi jos sinä joutuisit ratsastamaan kahdella yli virkeällä hevosella.Minä nimittäin joudun tehdä niin, sanoin ja samalla toivoin että Valerie olisi myös tallilla.
Palasin orini karsinan luo ja harjasin siitä pahimmat pölyt, jotta sille saisi satulan päälle. - Voin pyytää jos Kristiina haluaisi ratsastaa toisella hevosellasi, liikutushan kuuluisi karsina-pakettiisi, Samu käveli luokseni ja sanoi ymmärtäväisenä. - Helpottaisihan se kovasti ja Lukekin olisi mielissään jos pääsisin kotiin aikaisemmin, vastasin miehelle, -jos siitä ei olisi vaivaa niin jos hän pystyisi tällä orilla jotain koulukiemuroita tekemään. - Juu, hän varmasti ilahtuu kun pääsee hevosen selkään, vasta hän valitteli että" mitä hän tallille tänään tuli kun ei olisi mitään tekemistä", Samu sanoi ja marssi hakemaan Kristiinaa. Pistin kuitenkin itse orin kuntoon ja Kristiinan tullessa annoin ohjat hänelle. -Siis ihan normi koulukiemuroita? nainen kysyi totisena, mutta huomasin että hän huokui innokkuutta. -Juu, ei mitään ihmeellistä. Itse meen Eternalin kanssa maneesiin esteitä hyppimään, mutta Zamia ei vielä tuollein hypyytetä. -Okei, käy varmaan että ratsastan kentällä. Se on jo tarpeeksi sulanut. Vastasin naiselle myöntävästi ja siirryin Etrenin puoleen. Mitäköhän tästäkin tulisi.
Puolentunnin kuluttua kävelin alkukäyntejä maneesissa. Olin nopeasti rakentanut pienen este radan : Kolmen sarja, okseri , pysty, sekä muuri. Pidätin hevosta kun tunsin että se meinasi siirtyä raviin. Kuunteli tamma sentään apuja, ajattelin huokaisten.
Verryttelyn jälkeen aloitin hyppimisen pystyltä. Kokoa sillä oli 60cm. Pidin laukan aika hitaana, jottei Etren innostuisi liikaa. Nähdessään esteen se yritti nopeuttaa, mutta ehdin pidättää. Yksi,kaksi,kolme ja hyppy. Seisoin kevyessä istunnassa ja myötäsin eteen. Tamma hyppäsi esteen huomattavalla ilmavaralla ja laskeutuessaan se veti pienen spurtti pätkän kiitolaukassa. Hyppäsin vielä kahdesti pystyn, jonka jälkeen aloitin okserin ja muurin yli hyppimisen. Okserin se hyppäsi samalla tavalla kuin pystynkin, eli ilmaa jäi puomin ja jalan väliin paljon. Muurilla se epäröi hetken, mutta hyppäsi silti yli.
Taputin tammaa kaulalle ja hidastin sen käyntiin. Ilmeisesti tälläkertaa virkeys ei haitannut, sillä se kuunteli kuitenkin ohjeitani ja meni hyvin. Ehkä se oli aavistuksen reippaampi, mutta ei se minua haitannut. Ajattelin hetken Crimeä. Minua harmitti vähän kun olin antanut sen Kristiinalle ratsastettavaksi, sillä olisin itse halunnut tehdä sen. Näin pääsin kuitenkin tälläkertaa helpommalla. Hymyilin ja siirsin tamman raviin.
Aloitin radan. Ensin hyppäisin pystyn, sen jälkeen muurin,okserin ja viimeisenä sarjan. Etren laukkasi reippaassa, mutta hallitussa laukassa kohti ensimmäistä estettä. Se katsoi estettä korvat hörössä ja hyppäsi jälleen ilmavaralla esteen yli. Esteen jälkeen käänsin tamman uralle.Lyhyen sivun jälkeen käänsin taas hevosen kentän sisäpuolelle kohti muuria. Tunsin kuinka Etren yritti hidastaa, mutta painoin pohkeeni sen kylkiä vasten. En antaisi sen kieltäytyä. Yksi, kaksi, kolme ja hyppy. Tamma hyppäsi esteen yli ja alas tullessaan se reippautti vauhtiaan.Pidätin sitä. Käännös vasemmalle ja okserin yli. Sitten laukkasimme kohti kolmen sarjaa. Nousin aikaisemmin kevyeeseen istuntaan ja kun Etren hyppäsi esteiden yli, myötäsin kädelläni.
Taputin tammaa kaulalle, se meni hienosti. Ei yhtään puomiin osumisia. Eternal oli kyllä taitava hyppääjä, vaikka joskus se epäröi että ylittääkö este vai ei. Annoin tamman verrytellä lopuksi ravissa ja sen jälkeen annoin sen kävellä pitkin ohjin uraa pitkin. Perjantaina olisi sitten maastoa!
|
|
Dimma
Junior Member
Posts: 55
|
Post by Dimma on Apr 28, 2012 11:33:10 GMT -5
Tässä siis Eternalin varusteet, lukuunottamatta hoitotarvikkeita Ehkä tässä kohta saisi Zamneiderille myös varustepostauksen Kaikki siis equestrian PRO :sta www.teepa.net/eqp/
|
|
Dimma
Junior Member
Posts: 55
|
Post by Dimma on May 8, 2012 8:53:00 GMT -5
Yhdeksäs kerta 8.5 - 2012 (paitsi minun ensimmäinen,mutta myös Dimma ilmeni tarinassa) Kirjoittanut: Valerie , pieni kiitos myös DimmalleMaastoilua ja puunrunkoja~~ Maailma näytti tänään valoisalta, siis aivan kirjaimellisesti. Aurinko paistoi ihanan lämpimästi näin sadepäivien jälkeen. Istuin autossa Dimman kanssa ja oli mukavaa päästä samalla kyydillä tallille. Olin pistänyt ylleni takin puolesta vaalean sinisen liivin, vaikka sekin voisi olla jo liikaa tällä ilmalla. Dimma pysäköi autonsa parkkipaikalle, jolloin heti astuin autosta ulos. -Mahtava ilma, henkäisin syvään ja vastaukseksi Dimma hymyili myöskin lumoutuneena. -Taitaa olla maastopäivä, Dimma huokui nautintoa sanoessaan sen, hän oli hyvin iloisella päällä tänään. -Heh, taidan minäkin tulla, vastasin ja kipitin sisälle talliin. Tallissa oli huomattavasti viileämpi kuin ulkona, joten piristyin entisestään. Dimma meni hakemaan Zamneideria tarhasta, mutta Eternal Wing oli sisällä karsinassaan. Harjasin tamman huolella. Mielessäni kävi ajatus ilman satulaa ratsastamisesta, mutta kuitenkin halusin enemmän katsastaa paikan maastoeste radan, joten myös satula tuli pistettyä. Dimma ja Zam tulivat samoihin aikoihin ulos kanssani. Olimme sopineet että menisimme yhdessä maastoon näin kevään kunniaksi. Dimma oli selvästi ajatellut samaa ilman satulaa ratsastuksesta, sillä nyt hän komeili orin selässä ilman satulaa. Kävelimme tammilehdon ohi maastoeste radalle. Etren käveli rauhallisesti, mutta Zam asteli ylväänä ja valppaana polulla. Näytti että ori olisi milloin tahansa voinut lähteä kuin tykinsuusta laukkaamaan pitkin pientareita. Onneksi Dimma osasi pysyä rauhallisena, joten sekin vaikutti loppujen lopuksi hevoseen. - Ravataanko joelle ja takaisin, kysäisin Dimmalta. -Jotta saataisiin hepat vertymään. Myöntävän vastauksen jälkeen ravasimme polkuja pitkin joelle. Katsoin usein Zamia, se oli kehittynyt selvästi. Ei ollut pitkä aika kun sillä pystyi ainoastaan menemään käyntiä selässä istuen. Joki oli lähes kokonaan sulanut, oli ainoastaan pieniä laikkuja jäätä jossain sivuilla. Hevoset nauttivat ulkoilmasta ja Etren teki pienen pukkihyppy sarjan tultuamme joen viereen. Zam yritti kiihdyttää vauhtiaan Etrenin perään, mutta Dimma sai pidettyä kuitenkin sen aloillaan. Laukkasimme pienen matkan joen vartta pitkin ja ravasimme puolimatkaa takaisin maastoesteiden luo. Loppuosan menimme käynnissä. Dimma ilmoitti lähtevänsä pidemmälle maastoilemaan, kun hän ei voisi vielä esteitä orilla hyppiä.Hän kuitenkin lupasi tulla takaisin kierrettyään lenkin. Minä kuitenkin jäin hänen lähtiessään. Lähestyimme ensimmäistä estettä. Se ei ollut kovinkaan korkea, mutta se ei haitannut. Tamma hyppäsi esteen yli. Lähestyessämme toista estettä, joka oli matala kaatunut puunrunko Etren kiihdytti vauhtiaan ja jouduin antamaan sille paljon puolipidätteitä saadakseni sen rauhoittumaan. Puunrungon jälkeen huomasin kuinka tamma huokui innokkuutta. Puolipidätteet eivät tuntuneet enää auttavan ja käänsin tamman pois juuri ennen kolmatta estettä ja pysäytin sen. Joskus innostuessaan se pystyi lähteä viemään,joten en halunnut ottaa sellaista riskiä. Liian kovaa en viitsinyt maastoesteitä mennä, kun edes en tuntenut maastoa vielä kovinkaan hyvin. Kun tamma rauhoittui lähestyimme pian uudestaan kolmatta maastoestettä ja sain tamman hyppäämään sen kunnialla. Neljättä estettä lähestyessä hevonen yritti jälleen kaahailla, mutta onneksi se kuunteli tällä kertaa apujani ja hyppäsi esteen yli rauhallisesti. Viides este oli vähän korkeampi kaatunut puunrunko ja nousin ajoissa kevyeeseen istuntaan. Juuri ennen hyppyä raippani töksähti vahingossa ja osui Etreniin. Tamma hyppäsi esteen yli, mutta niin korkeasti ja reippaasti raipan takia että keskittymiseni herpaantui ja tamman laskeutuessa valahdin kaulalle ja siitä pian maahan. - Oletko kunnossa? tuttu ääni kuului kauempaa. Dimma oli tullut takaisin ja ilmeisesti nähnyt kaiken. Hän ravasi reippaasti luokseni ja ehdin vielä nähdä vilaukselta kun Etren laukkasi puiden lomaan. -Olen ,sanoin mutta en noussut vielä maasta. Kaikki oli käynyt niin nopeasti että olin äimilläni tapahtuneesta. Dimma laskeutui satulasta ja nosti minut maasta.- Oletko varmasti, hän kysäisi ja tarkkaili eleitäni. -Olen, vastasin uudelleen. -Mitä tapahtui? Eternal veti aika hurjan hypyn esteen yli. Ei se tietääkseni yleensä tuollaisia hyppele, Dimma katsoi ensin minuun ja tähyili sitten suuntaan minne Etren katsosi. - Minun tyhmä virheeni, moitin itseäni. -Raippa meinasi livetä kädestäni ja ottaessani siitä paremman otteen se tökkäsi Etreniä. Olisi pitänyt olla varovaisempi. Dimma katsoi minua ja ihmetteli miten syytin itseäni niin paljon pienestä virheestä, josta ei aiheutunut mitään loukkaantumisia. En vain yleensä ollut niin "huolimaton" joten sellainen tuntui jokseekin nololta ja moittimalla itseäni tuntui paremmalta. -Toivottavasti Etren on kunnossa, sanoin Dimmalle kävellessämme tallille päin, jonne toivon mukaan tamma meni. -Varmasti se on, Dimma sanoi rauhoittavasti. -Ei hyppy kuitenkaan niin huono ollut, vaikka olikin erikoislaatuinen. Ja jos jotain olisi sattunut, niin sinua pudotessasi. -Mmm... Tallin pihalla ei näkynyt ketään, joten ehdin jo pelätä että tamma oli oikeasti lähtenyt kauas karkuteille, mutta pian Samu tuli vastaan taluttaen tammaani. -Taitaa olla sinun, mies hymyili ja ojensi Etrenin ohjat minulle. -Juu, sanoin nolosti ja kiitin miestä. -Se tuli kovaa vauhtia kyllä tallin pihalle, mutta pysähtyi tuonne tarhojen luokse, Samu sanoi ja osoitti pikaisesti tarhojen suuntaan. Talutin tamman miehen ohi tallin sisälle. Dimma jäi juttelemaan vielä miehen kanssa ja tiesin että hän kyllä kertoisi mitä oli tapahtunut. Tarkistin karsinassa nopeasti tamman jalat ja kunnossa olivat kuten Dimma oli sanonutkin. Riisuin siltä varusteet ja vein ne takaisin satulahuoneeseen. Kävin huuhtelemassa vielä tamman jalat viileällä vedellä ja harjasin sen. Harjattuani sen laitoin sille riimun ja riimunnarun ja menin hetkeksi taluttelemaan tammaa vielä pihalle. Dimma tuli pian ulos tallista ja vei Zamin tarhaan. -Mennäänkö, hän huusi ja meni edeltä autolle. Pian vein Etreninkin tarhaansa ja seurasin Dimmaa autolle. Oli sitten tälläkertaa tälläinen kevät tippuminen. En ollut tätä ennen tippunut viimeiseen kolmeen vuoteen, joten tämäkin oli vaihtelua. Hyvää kevättä kaikille !
|
|
Dimma
Junior Member
Posts: 55
|
Post by Dimma on May 11, 2012 11:22:30 GMT -5
Kymmenes kerta 11.5Kirjoittanut: DimmaSateinen sää ja mieli~~ " Jes!" ajattelin kun kävelin kurassa.Tunti sitten oli satanut vettä kaatamalla ja maakin oli sen veroinen."Jes!" ajattelin uudestaan kun meinasin liukastua mutaan kävelessäni Järnbyn tarhoille päin. Etren sentään oli karsinassaan, mutta Zamneider sai nauttia kurakelistä täysillä. Pari päivää sitten olin ajatellut, että olipa ihanaa kun kesäiset ilmat tulevat kun aurinko paistaa. Tällä hetkellä en tosiaan halunnut edes ajatella kesää tai kesän lämpöä. Olo oli niin turhautunut, vaikka yleensä pidin sateestakin. Nyt en vain kestänyt sitä, en tänään, en nyt. " Järkytys", ei päivä siis voisi yhtään mennä huonommin, ajattelin kun näin Zamin tarhassaan. Taisin osua nappiin kun ajattelin että Zamneider sai nauttia kurakelistä täysillä. Pistin silmäni kiinni hetkeksi. Kerrataan ennen tallille tuloa asiat : Ensin kävin Luken työpaikalla katsomassa hevosia, mutta pahaksi onnekseni hevoslauma karkasi juuri aitauksestaan. Saimme hakea hevosia kaatosateessa metsästä. En ollut edes ottanut saappaita mukaan, kun ajattelin pysyväni tallin sisällä. Olin läpimärkä kun vihdoin saimme kaikki hevoset kiinni. Vielä ihan hyvyyttäni lupauduin auttamaan aidan korjauksessa. Palattuani kotiin ja vaihdettuani kuivat vaatteet olin menossa autolleni, jotta pääsisin Järnbyyn. Jotta pääsisin taloltani parkkipaikalle, joutuisin kävelemään tulvivan ojan viertä pitkin. Tie oli siitä kohtaa hyvin mutainen ja liukas. Pieni varomaton askel ja makasin pian ojan pohjalla. Jouduin palaamaan takaisin kotiin. Kävin nopeasti suihkussa ja hiusteni kuivuttua lähdin uudestaan autolle päin. Pääsin kuin pääsin auton sisään tällä kertaa, mutta tie siitä kohtaa mistä pääsisi parkkipaikalta pois oli tukossa. "Juuri siihen" ,ajattelin kun iso rekka hajosi tien eteen. Jouduin tunnin odottamaan että rekka pääsi liikkeelle. Lopulta tien päällä ajaessani vastaan tuli tie remontti-alue, joten jouduin kiertämään kuoppaisen hiekkatien kautta. Ei sitten huonoksi onnekseni autoni kestänyt tien antamaa painetta, vaan rengas meni puhki. Tästä oli vielä pitkä matka tallille, joten jouduin odottamaan apua. Kun uusi rengas oli paikoillaan pääsin vihdoin Järnbyyn asti. Sillä hetkellä kirosin tätä päivää. Mikään ei mennyt hyvin, huono onni vainosi minua tänään. Aivan selvästi. Olin tunnettu pitkäjänteisyydestä ja kärsivällisyydestä, nyt en vain kestänyt. En enää hymyillyt, mutta en myöskään enää ollut huonolla tuulella, olin vain kyllästynyt tähän ilmaan. Ja nyt. Neljän metrin päässä seisoi Crime. Ori oli yltä päältä mudan peitossa. En nähnyt siinä muuta valkeaa kuin läsin. Selkä, kaula ja kyljet..aivan kaikki olivat mudan peittämiä. Huokaisin syvään, ennenkuin hain pojan tarhasta. Onneksi se kuitenkin käveli vierelläni nätisti eikä riuhtonut joka suuntaan. Muta oli vielä märkää, joten sitä ei saisi harjattuakaan pois. Talutin orin suoraan pesupaikalle ja sidoin sen kiinni. Samu ja Timo kävelivät ohitseni jutellen toisilleen. Pian kuitenkin Timo pysähtyi ja palasi luokseni. -Jestas! mies haukkoi henkeään kun näki Zamin uuden kuontalon. Myös Samu tuli paikalle ja yllättyi näkemästään. -Nopeasti se on mudannut itsensä, Samu tokaisi.- Noin vartti sitten se oli täysin puhdas vielä. "Juuri niin",ajattelin uudestaan. Jos rengas ei olisi mennyt puhki, olisin välttynyt tältä karmeudelta. Samu lähti ulos hakemaan muita hevosia ulkoa, mutta Timo jäi vielä siihen seisomaan. -Näytät vähä väsyneeltä, mies sanoi ja hymyili. -Sitä minä ehkä olenkin, sanoin, mutta en hymyillyt takaisin kuten minulla oli tapana. Kerroin pikaisesti päiväni tapahtumat hänelle ja kerrottuani sen, Timo purskahti nauruun. Hän ei nauranut pilkatakseen, vaan siksi että jollain saattoikin olla niin huono tuuri. -Mut hei kuule Dimma, hän viimein sanoi. -Kyl päivä varmasti saa paremman käänteen...Eiks asioilla oo tapana järjestyy? Timo lohdutti ja taputti minua olkapäälle. Hän lähti sitten Samun mukaan. Pesin orin haalealla vedellä, kokonaan ja lopuksi vihdoin tunnistin hevoseni. Vedin karvat vielä * lastalla ja pistin sitten orille fleeceloimen. Jalat kuivasin pyyhkeellä. Talutin Zamin karsinaansa ja pistin oven kiinni. En viitsisi tänään odottaa hevosen kuivumista, joten voisin ihan hyvin lähteä kotiin. Nojasin hetken aikaa Zamin karsinan oveen ja yritin rentoutua. Pian lämpimät kädet kietoutuivat ympärilleni ja käännyin. Luke halasi minua ja se piristi oloani kummasti. -Kato mitä mä sain, Luke kaivoi takkinsa taskua.- Kaksi ilmaista lippua elokuviin, mies sanoi innostavalla äänellä. -Tallin omistaja siellä ilahtui niin kovasti avustamme että lahjoitti nämä. Ilmeisesti se aurinko paistoi risukasaankin, ajattelin kun ajoimme autolla kohti elokuvateatteria. Hyvää kevättä kaikille! Dim&Zam
|
|
Dimma
Junior Member
Posts: 55
|
Post by Dimma on Jun 2, 2012 9:57:31 GMT -5
Yhdestoista kerta 2.6
Kirjoittanut : Dimma
Kesän alkua ja kesän kaksi puolta ~~
Kiristin ohjia ja pyysin Crimeä siirtymään käyntiin. Ratsastus oli sujunut hienosti koulu kiemuroita tehdessä. Päivä oli hieno ja linnut visersivät. Heitin puseroni aidan päälle, josta se olisi hyvä hakea lopuksi. Ulkona auringossa oli 20 astetta lämmintä, joten pystyin helposti olemaan vain topilla. Valerie oli jo aikaisemmin käynyt ratsastamassa Etrenillä, joten tamma ei jää tänään huolekseni. Pysäytin oriin kentän portille ja laskeuduin alas satulasta. Nappasin puseroni aidan päältä ja sidoin sen hihoista vyötäisilleni.
Tallissa riisuttuani hepalta varusteet ja harjattuani sen perusteellisesti, istahdin orhin karsinan eteen lattialle. En vielä ollut vienyt Zamin harjapakkia pois, joten nappasin sieltä juomapulloni. - Kyllä, säilytin juomapulloa harjapakissa, mutta vain siksi etten keksinyt sille ennen ratsastusta mitään järkevää paikkaa, joten sujautin sen vain sinne. - Eikö tuolitkin ole jo keksitty, mies ääni sanoi vierestäni. En huomannut kenenkään kävelevän talliin, joten säikähdin. Säikähtämiseni ei kuitenkaan näkynyt päällepäin koska olin liian väsynyt kuumuudesta liikahtaekseni nopeasti. - Juu, tää paikka vaan oli lähempänä, vastasin ja tiputin pullon takaisin lootaan. -Hirveän kuuma, jatkoin vaihtaen puheenaihetta. - Täällä on korkeintaan lämmin, Samu sanoi ja hymyili. -Ratsastin vähän reilu tunnin tuolla auringon paahteessa kunnon koulu treeniä, sanoin todeten sen syyksi kuumuuteeni. Mies nyökkäsi ymmärtäväisesti, sillä yleensähän liikkuessa tulee lämmin.
Pian oloni helpottua nousin ylös ja vein vihdoin harjapakin takaisin paikoilleen. Samu oli lähtenyt viitisen minuuttia sitten jo hakemaan hevosia tarhasta. Kuulin tallin käytävältä hevosen kavion kopseita ja siinä samassa palasin takaisin tallin puolelle. Samu talutti kimoa oriitta ja vei sen karsinaansa, mutta orissa oli jotain outoa näin pikaisesti vilkaissen...-Se on märkä, sain tokaistua. Mies otti riimun pois valkean hevosen päästä ja asetti sen karsinan oveen roikkumaan. Samalla hän katsoi minua pilke silmäkulmassaan, aivan kuin hän olisi voinut alkaa nauramaan milloin vain. Varmasti myös ihmettelevä ilmeeni puhui paljon. - Ulkona...mies sanoi ja alkoi harjata Ramonea. -...siellä ei ole kovin kuuma enää, hän jatkoi, samalla hänen suupielensä kääntyivät hymyyn. - Siellä sataa kuin saavista kaatamalla vettä. Tuollainen kaatosade tekee kyllä hyvää näin kuuman...tai lämpimpän päivän päätteeksi, Samu tokaisi ja oli hilkulla että hän ei alkanut nauramaan. Taisin olla edelleen aika pöllistyneen näköinen. -Mmh... sain viimein vastattua. - Mun taitaa olla aika hipsiä kotiin sitten, sanoin harmistuneena, sillä olin ajatellut meneväni Zamin kanssa maastoon taluttamaan sitä. - Huomiseen! huusin vielä Samulle astuessani ulos tallista.
Autolle tullessani olin aivan läpimärkä, vaikka sinne ei ollut pitkä matka. Auton sisälle päästyäni muistin : - Juomapullo! tarvitsisin sitä vielä nimittäin tänään, sillä kotona ei ollut tyhjiä pulloja jäljellä ja kauppaan en jaksanut mennä. Lupasin mennä kotona käytyäni vielä ystäväni luokse ja sinne oli sen verran matkaa että vesi teki matkalla ihan terää.. Huokaisin syvään ja astuin autosta takaisin sateeseen. Tallin sisälle päästyäni valuin vettä. Tiputin litimärän paitani seinustalle ja ripein askelin kävelin hakemaan juomapulloni. Täytin sen vielä kylmällä vedellä, jotta vesi ei loppuisi matkalla. - Eiks sun pitänyt jo mennä, mies ääni kysyi kauempaa tallin perältä karsinan sisällä. - Piti.. Unohdin vaan tän, sanoin ja nostin pulloni näytiksi. -Tarviin sitä reissuun. -Mihin sä lähdet? - Yhe kaverin luokse kesäiltaa viettää, vastasin ja aloin kävellä kohti tallin ulko-ovea, mutta Samun ääni pysäytti minut. - Tuutko mukaan maastoon, hän kysyi ja minä järkytyin jo hänen kysymyksestään. -Tällä säällä? kysyin peloissani, sillä siellä satoi niin rankasti että ei kovin mieluisalta idealta tuntunut. - Ei kai sua oo sokerista tehty? mies kysyi minulta ja hän katsoi minua suoraan silmiin. -Ei, vastasin päättäväisesti. - En vaan jaksa olla tuolla ulkona sateessa...topilla, sanoin ja katsoin vettynyttä mustaa toppiani.- On mul kyl toinenkin paita, mut se ehti kans jo kastuu ja mun pitää tosiaan mennä kamun luo. - Heh, Samu sanoi ja ei vaikuttanut lainkaan pettyneeltä vastaukseeni. - Okei, moikka ja hyvää kesää! huikkasin vielä ja palasin takaisin autolleni napaten samalla paitani mukaan lattialta. Vihdoin pääsin lähtemään kotia kohti.
|
|
Dimma
Junior Member
Posts: 55
|
Post by Dimma on Aug 10, 2012 6:34:51 GMT -5
Viimeisiä kesäpäiviä...
Kahdestoista kerta 10.8.2012 kirjoittanut : Dimma
Päivä oli vihdoin siedettävä, sillä lähes viikon ajan oli satanut vettä melkein tauotta-joskus enemmän, joskus vähemmän. Nyt auton mittari oli näyttänyt viittätoista astetta, mutta välillä kylmä tuuli sai vilun väreet nousemaan selkäpiitä pitkin. Aurinko toki paistoi välillä ihan mukavasti, kun se pääsi esiin pilvien lomasta. -Vai että kesä, olin moneen kertaan sanonut, sillä nämä kelit vaikuttivat minusta enimmäkseen syksyyn sopivilta. Kävin Luken ja parin ystäväni kanssa äsken rannalla ja Luke olisi toivonut että olisin sen jälkeen tullut hänen mukaansa "hänen" tallilleen/työpaikalleen, jossa hän tällähetkellä koulutti nuoria hevosia ratsukäyttöön, mutta halusin ehdottomasti päästä näkemään Crimen ja Etrenin. Valerie oli onneksi tänäänkin käynyt aikaisemmin ratsastamassa Etrenillä, joten sitä minun ei tänäänkään pitäisi liikuttaa.-Onneksi, jopa ajattelin...
Nappasin tallista riimun ja narun, jotka otin mukaani tarhoille päin. Zam käveli minua vastaan kun lopulta saavuin portin luo, joten minun ei tarvinnut kun sujauttaa riimu orhin päähän ja kliksauttaa riimunnaru kiinni siihen. Crime oli tosiaan muuttunut. Ennen sitä sai melkeinpä jahdata tarhasta ja tallille päin tulo oli aina työlästä. Järnbyyn tulon jälkeen kaikki oli muuttunut ja olin onnellinen siitä. Talutin orin takaisin karsinaansa ja aloitin harjaamaan sitä. Se oli hirveän pölyinen ja vasta 45 minuutin jälkeen edessäni komeili kiiltävä ja puhdas hevonen.
Pistin orille suitset ja talutin sen tallipihalle. Ori katsoi pää korkealla ympärilleen kuin ei olisi koskaan paikkaa nähnytkään, mutta pian se laski päänsä ravistaen sitä ja samalla hörähtäen. - Hupsu, kommentoin Zamia ja kiipesin orhi pojan selkään. Rakastin ilmaa satulaa ratsastamisesta ja päivä oli otollinen siihen, joten miksi missaisin tämän tilaisuuden.
Kävelimme maastolenkin joenvartta pitkin käyden myös maastoeste radan vierestä. Menimme välillä ravia, mutta enimmäkseen käyntiä. Ori nautti kesäisestä ilmasta, samoten minä. -Sinäkin olet täällä! Peppi Joki ilmestyi yllättäen eteeni. -Olen, vastasin hymyillen. - Päivä oli tähän sopiva. -Heh, nainen naurahti. - Todellakin, vaikka veden vierellä tuulee aika kivasti. Tässä puut antavat aika hyvin suojaa.. -Jep. Tuletko samaa matkaa tallille? kysäisin Pepiltä ja hän vastasi myöntävästi. Kävelimme rintarinnan pitkin hiekka tietä ja hevoset eivät välittäneet lainkaan toisistaan. Juttelimme samalla koko matkan tallille... -Onko sinun mielestä ollut hankalaa hoivata kahta hevosta ja kun toinen vielä on aika nuori? Peppi kysyi yllättäen. - Ääh.. Ei, koska Valerie pääsee aika usein hoitamaan Etreniä, joten minulle jää yleensä liikutettavaksi vain tämä, kuten tänäänkin, vastasin hymyillen taputtaen samalla Crimeä kaulalle. - Niin, minähän jo unohdin mokoman tytön, hän vastasi hymyillen. - Olen harvoin hänen kanssaan samaan aikaan tallilla. -Mm.. Hänellä on muuta puuhaa aina päivisin niin liikuttaa tamman yleensä aamulla.
Pian saavuimme talli pihalle ja talutimme hepat karsinoihinsa. Harjasin pojasta pahimmat pölyt ja heitin sen sitten tarhaan. Katselin taivaalle, pilviä oli paljon, mutta ne eivät enteilleet sadetta...
Vähän lyhyempi tarina tälläkertaa, mutta halusin nyt jotain vihdoin saada aikaseksi.
|
|
Dimma
Junior Member
Posts: 55
|
Post by Dimma on Aug 12, 2012 5:48:59 GMT -5
Kirjoittanut : DimmaNousin orin selkään. Annoin sen kävellä pitkin ohjin ympäri maneesia ja välillä tein suuria ympyröitä. Vartin päästä kiristin ohjia ja annoin puoliverisen ravata ja samalla työstin sitä. Ori kulki hienosti ja lennokkaasti. Se kuunteli apujani ja suupieleni kääntyivät hymyyn. Minä rakastin ratsastamista, minä rakastin hevosia ja minä olin onnellinen kun hevonenkin oli. Nyt kuitenkin keskityin ja niin teki myös hevonen. Vuosien varrella olin oppinut rentoutumaan hevosen selässä ja se helpotti huomattavasti työskentelyä hevosten parissa. Jos ei osannut rentoutua, veti helposti hevosen ohjista tai pomppi selässä inhasti. Myös hevonen osasi rentoutua kun ratsastajakin oli rento. Annoin Crimen kävellä hetki pitkin ohjin ja sitten laskeuduin alas satulasta ojentaen orin ohjat Rosille, joka lupasi pitää Zamia paikoillaan sen aikaa kun kasaan pystyyn pienen esteen ja puomeja kun en älynnyt laittaa niitä valmiiksi ennen ratsastusta. Tänään tosiaan pystyin vihdoin aloittamaan Zamneiderin estekoulutuksen, vaikka ihan syksy ei vielä ollutkaan. Talsin maneesin keskeltä takaisin tytön ja orin luo. -Kiitti kun pidit Zamia vähän aikaa. Mä tosiaan unohdin laittaa esteet ennen selkäännousua, kiitin Rosia ja nappasin orin ohjat käteeni nousten pian sen selkään. -Juu, eipä mitään, Ros kommentoi ja jäi mielenkiinnosta istumaan penkille. Niin, tosiaan. Eihän sitä koskaan tiennyt miten Zam reagoisi esteisiin ratsastaja selässä, vaikka irtohypytykset olivat sujuneet hyvin. Siirsin Crimen raviin ja suuntasin suoraan puomeille. Ori ei välittänyt puomeista lainkaan ja ravasi niiden yli reippaasti. Taputin kirjavaa oria kaulaan ja tulin puomit vielä pariin otteeseen. Ros auttoi minua vielä pidentämällä puomien etäisyyksiä, niin voisin tulla ne vielä laukassa ennenkuin kokeilisin estettä. Siirsin Zamin reippaaseen laukkaan ja laukkasin kerran maneesin ympäri ennenkuin aloitin. Zam taipui hyvin kaarteissa ja puomeille tullessa se pysyi yhä rauhallisena ja rentona. Se ylitti esteet tahdikkaasti ja hienosti laukassa, eikä se vieläkään välittänyt niistä yhtään. Kertaakaan kavio ei kolahtanut puomiin, vaikka tulin vielä pari kertaa. Siirsin orin käyntiin ja kävelin kierroksen maneesin ympäri. Tämän jälkeen siirsin Zamin rentoon, mutta rytmikkääseen laukkaan ja käänsin orin kohti matalaa ristikkoa. Crime katsoi estettä korvat hörössä ja tunsin kuinka se innostui hieman enemmän yrittäen kiihdyttää vauhtiaan, mutta puolipidätteiden avulla sain sen jatkamaan jälleen tasaisesti. Se hyppäsi esteen yli hyvin, vaikka istuin painona selässä. Taputin sitä jälleen kaulalle ja pyysin Rosia nostamaan vähän esteen korkeutta. Kiitin tyttöä ja sitten suuntasin jälleen kohti estettä. Zam ylitti esteen taas moitteettomasti ja annoin sen laukata kierroksen vapaasti, jonka jälkeen siirsin sen raviin ja vähän myöhemmin käyntiin. Annoin sen kävellä noin kymmenenminuuttia pitkinohjin. Ros häipyi maneesista ja pian minäkin suuntasin Crimen kanssa talliin. ~~ Talliin tullessa heitin orin varusteet paikoilleen ja harjasin sen vielä kiiltäväksi, vaikka veisin sen kuitenkin pian tarhaan. Tämän jälkeen satuloin Etrenin, koska olin ennen Zamilla ratsastamista harjannut senkin. Jätin tamman hetkeksi varusteineen karsinaansa ja kävelin orini luokse. Pistin sille riimun ja napsautin narun siihen kiinni ja talutin sen ulos karsinastaan. Nappasin toiseen käteeni vielä Etreninkin ja kävelimme ulos. Vein Zamin tarhaan ja sitten nousin tamman selkään. Kylmä tuuli puhalsi vasten kasvojani ja se sai minut vetämään paidan kaulusta ylemmäs. Lähdin kävelemään maastoon, ajattelin hyppiä nimittäin Etrenillä maastoesteitä ennen talven tuloa. -Päästäänkö mukaan? Kristiina kävelee tammansa kanssa vierellemme. -Mennään maastoesteitä vähän hyppimään ja eikös tuo sinun tammasi ole ihan etevä hyppijä? -Tulkaa vaan. Juu ja tosiaan meidän pitikin mennä sinne, joten...hymyilin naiselle säteilevänä ja siirsin tamman käyntiin. -Koko kesä on ollut aika kylmä että saa odottaa varmaan pian niitä lumiakin, sanoin vieressä kävelevälle naiselle katsoen hänen hevostaan Maagia. Ruunikko tamma oli ihan suloinen, mutta pienempi kuin Etren, ei paljoa vain vähän. -Varmasti. Ennen kesää toivoin hyviä lämpimiä kelejä, mutta jospa ensvuonna sitten. Siirsimme hevosemme raviin ja niistä huomasi että ne nauttivat loppukesän maastoilusta. - Enskesänä pääsen myös Zamneiderin kanssa hyppimään maastoesteitä. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, hymyilin Kristiinalle. -Hei niimpä voitkin. Ja mä varaan paikan eturivistä. On se aina hienoa nähdä kun hevonen ensimmäistä kertaa maastossa esteitä hyppii, Kristiina purskahtaa nauruun. - Kun jotkut villiintyy jo maastossa kävellessä, ni sit vielä esteitä. Hymyilen ja siirrän Etrenin laukkaan. Pian saavuimme esteille ja Kristiina aloitti, sillä aikaa kun kävelin lähellä ensimmäistä estettä. Maagi hyppäsi hienosti ja rauhallisesti kaikkien esteiden yli ja palasi pian luokseni. -Sun vuoro, näytä mitä tammasi osaa, nainen sanoi iloisesti. Siirsin Eternalin laukkaan ja lähestyimme ensimmäistä estettä. Jouduin kunnolla pidättämään sitä, sillä se tosiaan innostui. Esteen ylitys onnistui ja jatkoimme seuraavalle. Tamma laukkasi reippaasti, mutta lyhensi askeltaan tullessamme puunrungon eteen. Puun yli se hyppäsi hyvin suurella ilmavaralla, mutta pysyin hyvin hypyssä mukana. Esteen alle oli kertynyt mukava kuralammikko, joka sai tamman valkeat sukat aivan harmaiksi. Lähestyimme pian kolmatta estettä ja senkin ylitys sujui hienosti. Tämän jälkeen kuitenkin palasimme jo Maagin ja Kristiinan luokse. -Ihan hyvinhän se hyppää, nainen kommentoi Etreniä. -Juu, meinaa joskus vähän vaan mennä liian lujaa. Ravasimme takaisin tallille ja Kristiina kiitti matka-ja hyppyseurasta. Pesin Etrenin jalat ja vein tammankin harjattuna tarhaansa. Tänään oli paljon esteiden hyppimistä ja sain Zamillakin kokeilla sitä hyvin tuloksin. Pahoittelen tarinoiden laatua, mutta jotenkin ei vaan ole tällähetkellä oikein inspistä. Pitää seuraava tarina kirjoittaa sitten inspiraation myötä, mutta tällänen tälläkertaa.
|
|