Post by Anne on Sept 2, 2011 23:52:35 GMT -5
Tervetuloa maasto/maastoestevalmennuksille 2.10.2011!
Valmentajana Markus Rahikainen:
Saavuimme Järnbyn maastoestealueelle kolmen ratsukon voimin. Ilma oli otollinen maastoharjoituksia varten. Kaikki tänään valmennettavat hevoset olivat nuoria: Jace 6-vuotias, Husu lähemmäs 4 ja Wizi-tamma nelivuotias.
- Tänään käymme Husun ja Wizin kanssa läpi maastoilun ja maastoesteiden perusasioita. Jacella kokeilemme vesiesteitä ja sarjamaisia maastoesteitä.
Järnbyn maastoestealue on laaja: kaltevalla nurmikentällä, joka rajoittuu jokeen ja metsään on monenmoista maastoesterakennelmaa, jotka voi järjestää erilaisiksi radoiksi. Lisäksi metsästä löytyy pari erilaista rataa esteineen ja yksittäisiä luonnon muovaamia esteitä.
- Pysyttelemme niityn alueella. Nuorille hevosille alue on turvallisempi ja voimme keskittyä esteiden ylitykseen sen sijaan, että hevoset säikkyisivät jokaista varjoa tuolla metsässä.
- Aluksi jokainen taluttaa hevostaan alueella. Tutkitte maastakäsin mikä hevosta pelottaa ja annatte niiden nuuskia esteitä.
Kun hevosia oli tutustutettu alueeseen, hyppäsivät ratsastajat taas selkään ja aloitimme varsinaisen työn.
KOMMENTIT:
Jesse ja Jace:
Ohjasin ratsukon ensin joen rantaan laukkailemaan. Jacen oli hyvä tutustua vesielementtiin ja luottaa siihen, että ratsastaja tietää mitä tekee. Tämän jälkeen otimme pari kertaa matalaa tukki-vesieste –yhdistelmää. Hevonen epäröi selvästi ennen hyppyä, kun tukin jälkeen laskeutumispaikkana oli vesi. Kehotin Jesseä antamaan hevoselle kunnolla kannuksia lähestyttäessä. Parin hyppykerran jälkeen tumma hevonen hyppäsi esteen jo korvat höröllä. Kokeilimme myös toisinpäin: vedestä hyppy tukin yli kuivalle maalle. Näin päin este on korkeampi ja tahti vedessä täytyy todella säilyttää, jos mielii päästä kunnialla tukin yli. Laukkuutin ratsukkoa pitkällä lähestymisellä, ja Jace hyppäsikin hienosti, vaikka ponnistuskohtaa Jesse saikin hakea reippailla pidätteillä.
Vesiesteen jälkeen otimme vielä sarjaa, jossa rinteeseen rakennetun kolmiportaisen tason jälkeen seurasi kaksi matalahkoa risuestettä. Neuvoin Jesseä hakemaan hyppyyn mataluutta; risuesteitä kun ei tarvinnut ylittää korkealta, vaan niiden läpi pystyy pinkomaan melkeinpä pidennetyillä laukka-askelilla. Kisassa tämän hallitseminen olisi tärkeää hevosen voimien säästämiseksi. Jace ei tietenkään sisäistänyt tätä heti, vaan loikki komeilla metrin ylityksillä esteet. Pian Jesse alkoi saada kuitenkin ponnistukseen malttia ja hevosta matalampaan muotoon esteellä. Olin tyytyväinen ja lähetin ratsukon jäähdyttelemään.
Ros ja Husu:
Husulla oli selvästi vaikeuksia keskittyä. Metsän reuna oli sille pelottava asia, ja päätimme pysytellä keskellä niittyä, jossa oli pari matalaa pystyestettä ja portaikkoja.
Aloitimme treenaamalla portaikkoja ylös. Tämä vahvistaisi nuoren hevosen takaosaa ja Ros voisi tehdä harjoitusta normaalin koulutreenin eteen Husun lihaksia avaamaan. Kehotin Rosia pitämään tempon portaille saavuttaessa. Tästä hevonen loikkisi ylöspäin kuin kani konsanaan. Ratsastajan tehtävä oli kuitenkin katsoa seuraavan tason laskeutumis- ja ponnistuspaikka ja ajaa hevosta samalla matalasti eteen ja ylös. Pari ensimmäistä kertaa Husulla hiipui vauhti keskimmäisellä askelmalla. Eteenajo oli liian vähäistä ja hevonen ehti miettiä liikaa. Parin harjoituskerran jälkeen rytmi alkoi löytyä.
Pystyjä, seinämäisiä lankkuesteitä Husu pelkäsi. Se olisi selvästi tahtonut nähdä niiden taakse. Ratsastajan rohkeus punnittiin tässä harjoituksessa ja epäröinti näkyi heti. Ros tarvitsisi lisää vauhtia ja rämäpäisyyttä, joka kuului kenttäratsastukseen ehdottomasti. Kun näillä esteillä tuli muutama kielto, ohjasin ratsukon vielä ohuen, kaatuneen koivun luo. Tämän esteen kohdalla laskeutumispaikka näkyi ja hypystä tuli hallittu ja vauhdikas. Ori olikin tehnyt riittävästi harjoituksia, joten oli aika jäähdytellä.
Aleksia ja Wizi:
Aleksian ja Wizin maastoestekokemus oli vähäistä. Herkkä arabi tuntui kuumuvan jo pelkästään nähdessään joukon erilaisia esteitä. Aloitimmekin kevyesti: porrastusta alas käynnissä. Wizi meinasi ryöstää laukkaan, kun pääsi tasamaalle. Ohjasin ratsastajaa viemään hevosen pienelle ympyrälle kevyessä ravissa. Tästä tultiin taas porrasta ylös käynnissä ja ylhäällä ympyrä ravissa. Pian hevonen oppi, että esteen jälkeen ei kiidetä suoraan, vaan ratsastaja saattaakin ohjata sen tekemään muuta tehtävää. Oli aika kokeilla porrastusta laukassa ylös. Ratsastajan oli määrä ottaa hevonen kiinni heti ylätasanteella ja siirtää se käyntiin. Hallinta ja siirtymiset alkoivat sujua.
Treenasimme myös harjoituslaukkaa ympäri niityn aluetta maustettuna pienillä tukkiesteillä. Tarkoitus oli taas saada hevonen hyvään, hätäilemättömään vireeseen. Pitkä laukka rauhoitti tammaa ja ylitetyt esteet menivät maltilla. Olin tyytyväinen ratsukon suorituksiin.
Valmentajana Markus Rahikainen:
Saavuimme Järnbyn maastoestealueelle kolmen ratsukon voimin. Ilma oli otollinen maastoharjoituksia varten. Kaikki tänään valmennettavat hevoset olivat nuoria: Jace 6-vuotias, Husu lähemmäs 4 ja Wizi-tamma nelivuotias.
- Tänään käymme Husun ja Wizin kanssa läpi maastoilun ja maastoesteiden perusasioita. Jacella kokeilemme vesiesteitä ja sarjamaisia maastoesteitä.
Järnbyn maastoestealue on laaja: kaltevalla nurmikentällä, joka rajoittuu jokeen ja metsään on monenmoista maastoesterakennelmaa, jotka voi järjestää erilaisiksi radoiksi. Lisäksi metsästä löytyy pari erilaista rataa esteineen ja yksittäisiä luonnon muovaamia esteitä.
- Pysyttelemme niityn alueella. Nuorille hevosille alue on turvallisempi ja voimme keskittyä esteiden ylitykseen sen sijaan, että hevoset säikkyisivät jokaista varjoa tuolla metsässä.
- Aluksi jokainen taluttaa hevostaan alueella. Tutkitte maastakäsin mikä hevosta pelottaa ja annatte niiden nuuskia esteitä.
Kun hevosia oli tutustutettu alueeseen, hyppäsivät ratsastajat taas selkään ja aloitimme varsinaisen työn.
KOMMENTIT:
Jesse ja Jace:
Ohjasin ratsukon ensin joen rantaan laukkailemaan. Jacen oli hyvä tutustua vesielementtiin ja luottaa siihen, että ratsastaja tietää mitä tekee. Tämän jälkeen otimme pari kertaa matalaa tukki-vesieste –yhdistelmää. Hevonen epäröi selvästi ennen hyppyä, kun tukin jälkeen laskeutumispaikkana oli vesi. Kehotin Jesseä antamaan hevoselle kunnolla kannuksia lähestyttäessä. Parin hyppykerran jälkeen tumma hevonen hyppäsi esteen jo korvat höröllä. Kokeilimme myös toisinpäin: vedestä hyppy tukin yli kuivalle maalle. Näin päin este on korkeampi ja tahti vedessä täytyy todella säilyttää, jos mielii päästä kunnialla tukin yli. Laukkuutin ratsukkoa pitkällä lähestymisellä, ja Jace hyppäsikin hienosti, vaikka ponnistuskohtaa Jesse saikin hakea reippailla pidätteillä.
Vesiesteen jälkeen otimme vielä sarjaa, jossa rinteeseen rakennetun kolmiportaisen tason jälkeen seurasi kaksi matalahkoa risuestettä. Neuvoin Jesseä hakemaan hyppyyn mataluutta; risuesteitä kun ei tarvinnut ylittää korkealta, vaan niiden läpi pystyy pinkomaan melkeinpä pidennetyillä laukka-askelilla. Kisassa tämän hallitseminen olisi tärkeää hevosen voimien säästämiseksi. Jace ei tietenkään sisäistänyt tätä heti, vaan loikki komeilla metrin ylityksillä esteet. Pian Jesse alkoi saada kuitenkin ponnistukseen malttia ja hevosta matalampaan muotoon esteellä. Olin tyytyväinen ja lähetin ratsukon jäähdyttelemään.
Ros ja Husu:
Husulla oli selvästi vaikeuksia keskittyä. Metsän reuna oli sille pelottava asia, ja päätimme pysytellä keskellä niittyä, jossa oli pari matalaa pystyestettä ja portaikkoja.
Aloitimme treenaamalla portaikkoja ylös. Tämä vahvistaisi nuoren hevosen takaosaa ja Ros voisi tehdä harjoitusta normaalin koulutreenin eteen Husun lihaksia avaamaan. Kehotin Rosia pitämään tempon portaille saavuttaessa. Tästä hevonen loikkisi ylöspäin kuin kani konsanaan. Ratsastajan tehtävä oli kuitenkin katsoa seuraavan tason laskeutumis- ja ponnistuspaikka ja ajaa hevosta samalla matalasti eteen ja ylös. Pari ensimmäistä kertaa Husulla hiipui vauhti keskimmäisellä askelmalla. Eteenajo oli liian vähäistä ja hevonen ehti miettiä liikaa. Parin harjoituskerran jälkeen rytmi alkoi löytyä.
Pystyjä, seinämäisiä lankkuesteitä Husu pelkäsi. Se olisi selvästi tahtonut nähdä niiden taakse. Ratsastajan rohkeus punnittiin tässä harjoituksessa ja epäröinti näkyi heti. Ros tarvitsisi lisää vauhtia ja rämäpäisyyttä, joka kuului kenttäratsastukseen ehdottomasti. Kun näillä esteillä tuli muutama kielto, ohjasin ratsukon vielä ohuen, kaatuneen koivun luo. Tämän esteen kohdalla laskeutumispaikka näkyi ja hypystä tuli hallittu ja vauhdikas. Ori olikin tehnyt riittävästi harjoituksia, joten oli aika jäähdytellä.
Aleksia ja Wizi:
Aleksian ja Wizin maastoestekokemus oli vähäistä. Herkkä arabi tuntui kuumuvan jo pelkästään nähdessään joukon erilaisia esteitä. Aloitimmekin kevyesti: porrastusta alas käynnissä. Wizi meinasi ryöstää laukkaan, kun pääsi tasamaalle. Ohjasin ratsastajaa viemään hevosen pienelle ympyrälle kevyessä ravissa. Tästä tultiin taas porrasta ylös käynnissä ja ylhäällä ympyrä ravissa. Pian hevonen oppi, että esteen jälkeen ei kiidetä suoraan, vaan ratsastaja saattaakin ohjata sen tekemään muuta tehtävää. Oli aika kokeilla porrastusta laukassa ylös. Ratsastajan oli määrä ottaa hevonen kiinni heti ylätasanteella ja siirtää se käyntiin. Hallinta ja siirtymiset alkoivat sujua.
Treenasimme myös harjoituslaukkaa ympäri niityn aluetta maustettuna pienillä tukkiesteillä. Tarkoitus oli taas saada hevonen hyvään, hätäilemättömään vireeseen. Pitkä laukka rauhoitti tammaa ja ylitetyt esteet menivät maltilla. Olin tyytyväinen ratsukon suorituksiin.