Ros
Junior Member
Posts: 50
|
Post by Ros on Mar 28, 2011 13:29:27 GMT -5
fwb-o. ML Hustler
|
|
Ros
Junior Member
Posts: 50
|
Post by Ros on Apr 16, 2011 2:47:55 GMT -5
16.04.2011
- HUSU!!, kerkesin rääkäistä, kunnes pyörinkin jo kaivoiden seassa. Yksikään neljästä koivestä ei kuitenkaan osunut, vaan herra käytännössä ottaen kaatoi minut reuhtoessaan ja loikkasi ylitseni.
Nousin ylös ja orista ei näkynyt jälkeäkään. Paniikin jo kolkutellessa takaraivossani kuulin äkkiä nurkalta kahden hevosen askelia. Lähdin hölkkäämään ääntä kohden.
- Tätäkö etsit...?, Anne kysyi hymy huulillaan.
Nainen seisoi edessäni toisessa kädessään pieni Maagi ja toisessa kätösessään minun teutaroiva orinkuvatukseni.
- Eh... Joo.. Sori.. Se vaan läks enkä saanu enää mitään tehtyy.., mutisin.
- No se on tätä nuoren miehen intoa.. Kyllä se siitä laantuu.., Anne sanoi pirteästi ja taputti lohduttaen olkaani iskiessään riimunvarren takaisin minulle.
Kiepautin narun orin turvan ympäri ja talutin lähinnä passagea marssivan oriin talliin, jossa toki oli järjestettävä uusi show... Husu tanssi käytävällä harjaansa pörhistelleen ja koitti nousta takasilleenkin.. Samalla se piti kummaa enemmänkin röhkivää ääntä.. Liekö joku tamma kiimassa tai sitten jollain orilla vääränlainen kiilto silmissään..
Sain viimein katutanssiaan esittävän konin karsinaansa ja köytin sen kaltereihin. Husu veti hampaitaan tytymättömänä kaltereita pitkin, mutta lopetti komennettaessa ja tyytyi mulkoilemaan minua sinisillä silmillään.
Kun orin vaalea karva viimein kiilsi ja ori seisoi tukevasti kaikki neljä jalkaa maassa ja kamppeet päällään, saatoin painaa kypärän päähäni ja lähteä taluttamaan oria maneesiin. Ilma oli ihanan lämmin jo heti aamupäivästä ja Husukin tuntui nauttivan hennosta auringonpaisteesta.
Maneesi oli tyhjä, joten saimme olla rauhassa. Laskin jalustimet ja kiristin satulavyön. Husu huitoi hännällään, mutta pysyi paikallaan. Vasta kun sain toisen jalan ponnistettua ylös maasta ori aloitti pyörimisensä.
- Nooooh.. Lopetas.., mutisin orille, joka kuitenin jatkoi kieppumistaan.
Sain kuitenkin jalustimet säädettyä ja satulavyön varmistettua kieppumisesta huolimatta. Annoin Husulle ohjaa ja heti uralle päästessämme. Ori venytti kaulansa alas ja marssi ripeää käyntiään. Taputin sitä ja kehuin sen pinnan kestäessä näinkin suurta rasittetta, kuin Käynti.
Kun ori tuntui hiukan lämmenneen kokosin ohjat ja siirsin sen raviin. Husun varsamaisen pomppiva ravi sai joka jäsenen hölskymään, joten aloin keventää rytmissä. Ori taivutti kaulaansa alas ja mutusti kuolaintaan rentona. Tein muutamia serpentiinejä ja voltteja, kunnes oli aika tehdä sama toiseen suuntaan.Kermanvaalea ori tuntui kulkevan tänään kuin unelma! Ori ei mennyt tapansa mukaan niska jäykkänä valmiina karkaamaan alta, vaan nyt se kulki rennosti ja sen ravikin tuntui jo paljon tasaisemmalta.
Kun tuli laukan aika ori päästi pienen ilon pukin, mutta sai pian rytmistä kiinni ja rymisteli pari kierrosta kumpaankin suuntaan. Kehuin Husua vuolaasti sen säilyttäessä tässäkin malttinsa ja annoin sen siirtyä loppuraveihin.
Jäähdyttelyn hoidin pihalla kiertäen käynnissä tallipihaa ympäri. Kevät teki selvästi tuloaan. Pienet kukkaset puskivat versojaan ylos sulaneesta kukkapenkistä, kissa mourusi jossain tallin nurkalla ja linnut sirkuttivat kiivaasti.
|
|
|
|
Post by Anne on Apr 19, 2011 11:08:18 GMT -5
19.4.2011Husu oli tänään Kristiinan koulutuksessa. Koulukentällä harjoiteltiin eteenpäin- ja pidäteapuja, sekä hieman kaarevia uria. Tunnin loputtua ori olikin jo väsynyt ja tavallista lauhkeampi.
|
|
Ros
Junior Member
Posts: 50
|
Post by Ros on Apr 22, 2011 2:53:33 GMT -5
22.04.2011
Ai että.. Pitkäperjantai näytti paremmalta kuin koskaan. Aurinko lämmitti ihanasti kasvojani noustessani autostani ulos. Silitin hellästi mustaa uutta kaunotartani ja samalla hiukan haikeana siihen kaikonnutta tiliäni, mutta päätin ryhdistäytyä.
Astelin tallin jykevistä ovista sisään. Kerrankin päivä oli niin lämmin, että tallissa saatettiin tuulettaa. Moikkasin Annea pikaisesti ja kipitin silmäteräni karsinalle. Husu katseli minua tympääntyneenä ja potkaisi tehosteeksi boksinsa ovea.
- Noh! Nyt Loppu!, komensin oria, joka mulkoili minua edelleen kuin haistatellen.
Otin orille pihalle ja sidoin sen harjauspuomiin. Ori nuuhki innokkaana raikasta kevätilmaa ja kuopi maata malttamattomana. Itse kipaisin hakemaan sen harjapakin ja kamppeet valmiiksi.
Orista irtosi vielä ajoittain tuppoja vauvakarvaa ja vanhaa talvikarvaa sekaisin. Tällä kertaa se näytti jo oikeastaa kiiltävältä, kun sen ensin käsitteli harjauskivellä. Husu nuokkui silmät ummessa, kun kivellä kihnutti sen säkää ja välillä se muikisti suutaan kummallisesti. Pöljä elukka.
Kun ori kiilsi kavioista korvan kärkiin linkaisin sen harjapakin sisälle ja satuloin sen. Ensin ori seisoi rauhassa satuloitaessa, mutta kun se huomasi martingaalia puettavan sen silmät kirkastuivat ja malttamattomuus alkoi paistaa siitä taas. Esteitä tai maastoon, JIHUU!
Ja maastoonhan me lähdimme. Kunhan ensin olin pukenut turvaliivin, kypärän ja komentanut oria kymmeniä kertoja seisomaan aloillaan. Orin korkeassa selässä tuntui hiukan huteralta, sillä poika oli vielä melko rimpulassa iässä. Silitin hellästi sen kaulaa ja pidin ohjastuntuman pehmeänä, mutta kuitenkin napakkana vaaratilanteiden vuoksi.
Husu pyrki raviin, mutten antanut sen tehdä päätöstään itse. Samaan aikaan pusikosta kuului kaamea rasaus ja pian esitimme sirkusesitystämme keskellä tietä. Ori pomppi minkä rimpuloista kintuistaan pääsi ja itse roikuin kiroten sen kaulassa. Ja kun viimein Husu sai taakkansa pois selästään sen paineli ohjakset ja jalustimet heiluen kohti tallia. Mikä arkapieru...
Tallipihalla Nica tuli minua vastaan. Punehduin hiukan, mutta painelin määrätietoisesti kohti oria.
- Kiitti.., mutisin ottaessani ohjat vastaan.
- Ihan on emäänsä tullut tämä poika.. Mitäs mörköjä tällä kertaa?, Nica kysyi virnuillen.
- No se taisi olla iso ja murhanhimoinen orava..., mutisin ja kampesin itseni selkään.
- Hei! Voitasko me tulla Saken kanssa mukaan? Vois rauhottaa seura kumpaakin?
- Joo! Tottakai!, innostuin ja lähdin samoilemaan pitkin tallipihaa siksi aikaa, kun Nica laittoi elikkoaan kuntoon.
Pienen tepastelun jälkeen kuulin kaviot tallin mukulakivillä ja suuntasin etupihalle. Sakke seisoi ylväänä Nica selässään. Katselin suurta raudikkoa eläintä, joka oli Husua kuusi senttiä korkeampi ja huomattavasti massiivisempi.
- Tunnen tuon ilmeen, mutta kyllä sekin vielä vahvistuu, ei se luikuksi jää!, Nica heitti nauraen.
Hymyilin takaisin ja lähdimme rinnakkai kulkemaan kohti metsätietä. Orit kulkivat nätisti ja välillä koittivat napsia toisiaan turvasta. Varsinkin Sakke näytti pitävän huolen siitä, ettei tämä pienempi nulikka päässyt hänen ohitseen missään vaiheessa.
- Onks valmennukset tuottan tulosta..?, Nica kysyi sitten.
- Juu. On tää jo vähän käsiteltävämpi ja käyttää selkäänsäkin jo oikein. Eilen mentiin jo hetki muodossakin!, sanoin ylpeänä.
- Hienoa! Kyllä siitä vielä kisatykki tulee!, Nica heitti.
Katselin naista hymyillen. En tuottaisi kasvattajallemme pettymystä, vaan tekisin tästä ruipelosta vielä 160cm tasoisen kiiturin ja laatuarvostelukelpoisen, sillä tiesin kuinka tärkeää naiselle oli kasvattiensa menestyminen eikä hyytyminen kiertämään kentän uria.
- Mutta nyt laukataan!, Nica hihkaisi.
Painoimme pohkeet ratsujemme kylkiin laukkapätkän auetessa. Pian tiellä jytisti rinnakkain raudikko ja kermanvaalea ori ja heidän kaksi onnelista ja iloisesti nauravaa ratsastajaansa..
|
|
Ros
Junior Member
Posts: 50
|
Post by Ros on Aug 10, 2011 2:02:25 GMT -5
10.08.2011
Juoksin tuhatta ja sataa tallipihan poikki, mutta silti kaatosade kerkesi kastella minut kokonaan. Tallikaan ei tällaisella kelillä kovin lämpöisesti hellinyt, sillä hevoset suorastaan nauttivat vilvoittavasta ja kosteasta ilmasta ja näin ollen tallin luukut olivat sepposen selällään.
Husu pyöri karsinassaan levottomana ja päästi kimakan hirnahduksen minut nähdessään. Ojensin käteni oriin nuuhkittavaksi, mutta ori päätti tuttavallisemman lipaista kämmeneni täyteen kuolaa.
Pyyhin käteni housujen persuksiin ja hain harjapakin. Perääni kaikui kumea töminä.
- HUSU!!, karjaisin hevoselle niin, että viereisen karsinan ori oli ponkaista katosta lävitse.
- Anteeksi..., sanoin pahoitellen hevoselle ja siltiin sen turpaa.
Tunnin kuluttua ori seisoi puhtaana ja puleerattuna käytävällä satula selässä, suitset päässä ja suojat koivissa. Nyökkäsin tyytyväisenä ja nappasin raipan ja kypärän mukaani. Ori tallusteli hienosti vierelläni, kunnes ovella tuli täysi stoppi. Husu luimisti korviaan ja kuopaisi maata haastavasti.
- Et kai siä nyt iso hevonen sadetta pelkää..., sanoin oriille kyllästyneenä.
Husu viskeli päätään ja päästi kumman, etäisesti röyhtäystä tai hörähdystä muistuttavan äänen. Huokaisin syvään ja lähdin määrätietoisesti kiskomaan oria pihamaalle. Suoritus tosin oli viedä seka oven karmit, että viereiset heinäpaalit mukanaan, sillä Husu päätti järjestää diivamaisen kohtauksen!
Ori hyppi ja loikki ympäri pihamaat. Kypäräni lensi kaaressa vesilammikkoon ja raippakin jonnekin teille tietämättömille. Itse taasen sain kuraisen kuorrutuksen raahautuessani teutaroivan oriin perässä maneesille astikka, jonka ovista ori olisi kai mielellään mennyt läpi astikka jo olisi päässyt..
Tärisevin käsin sain avattua oven ja päästin orin sisälle. Vauhko ilme kasvoillaan se katsoi minua ja nousi vielä kerran aavistuksen takasilleen. Sitten se jäi murjottamaan hiekkapohjalle.
- Ros! ROS!!, kuului huuto takaani.
Huutaja oli Markus. Tallin raamikas ja komea kenttävalmentaja. Polveni notkahtivat, mutta kokosin sitten itseni ja jäin odottamaan kysyvä ilme naamallani.
- Sattuiko? Näytti ainakin hurjalta..., Markus mutisi.
- Pyh.. Tällasta tää on näiten nuorien kanssa..., sanoin ja hymyilin leveästi.
- Hullu nainen..., Markus mutisi ja muisti sitten jotain.
- Niin tää löytyi tuosta ovilta ja kun lähin tuomaan sitä näin, ku rynnistitte tännepäin.
Katsoin ojennettua kättä, josta roikkui likomärkä kypäräni. Nenää nyrpistäen heitin kotsan päähäni. Kylmä vesi puristui päätäni vasten irti pehmusteista.
- Kiitos..., sanoin tekohymyä muikistellen.
Markus paineli matkoihinsa ja veti maneesin oven kiinni. Itse kampesi oriin selkään. Husu pysyi kerrankin kilstisti paikallaan, kun kiristin vielä kerran vyön ja säädin jalustimet.
Maiskautus riitti ja ori nytkähti liikkeellee. Askel oli kankea ja jäykkä kuin viulunkieli ja ori näytti olevan korvia myöten jännittynyt. Pätin ottaa tänään vain rauhallisen treenin.
Alkunkäynnin jälkeen taivuttelin oria ravissa, jotta se pehmenisi joka suuntaan. Puolen tunnin notkistelun jälkeen ori oli viimein pehmyt ja jouheva ratsastaa. Pian ori tuntui kuitenkin hiukan ontuvan toista takastaan. Stoppasin ja kuinka ollakkaan jalka oli turvonnut kuin jalkapallo.
Kiikutin Husun pikapikaa talliin, jossa riisuin sen kamat ja levitin jalkaan linimenttiä ja kiedoin sen pinteliin. Jätin oveen lapun, jossa pyysin tallimestaria seuraamaan tilannetta illemmalla ja ottavan yhteyttä puhelimeeni jos jostain muutoksia ilmenisi.
|
|
|
|
Post by Anne on Nov 1, 2011 3:46:39 GMT -5
Valmennukset loka- ja marraskuu Husulle kokeiltiin kankia. Aluksi herra ei oikein välittänyt, mutta maisteltuaan hetken rautoja, se alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. |
|
Ros
Junior Member
Posts: 50
|
Post by Ros on Nov 7, 2011 5:28:23 GMT -5
7.11.2011
Vedin harjaa napakoin ottein pitkin kermanvaaleaa karvaa. Husu katseli minua laiskasti jäänsinisillä silmillään. Mietin itsekseni, kuinka komea orista olikaan tullut. Pieni vauvani täyttäisi tässä kuussa jo vuotta ja alkoi olla silkkaa lihasta siron ulkokuorensa alla. Ylpeyden tunne kiehahti sisuksissani.
Nostin orin koiven ja putsasin kavion huolella. Husu kauhotteli makeasti. Keskeytetyt kauneusunet näemmä kaivelivat vieläkin unihiekkana oriin silmissä. Taputin hyväksyvästi, kun kaikki neljä koipea oli putsattu.
Satuloin oriin huolella ja tarkastin suojien yhteydessä, että sen koivet ovat myös kunnossa. Husu alkoi selvästi virkistyä ja rupesi kuopimaan lattiaa malttamattomana. Samoin myös suusta kuului tuttu kilinä sen pureskellessä kuolaintaan.
Maiskautin ja ori lähti lampsimaan perässäni ulos. Ulko-ovella olin tosin törmätä Henkkaan, joka rynni taas pää kolmantena jalkana.
- Jaahas! Huomenta!, hän huikkasi iloisesti.
- Muista meijät sitte huomenna!, heitin takaisin kengittäjälle joka jo pinkoi asiakkaansa luo, joka kaiketi oli käytävälle sidottu tiiketinkirjava hevonen...
Vain muutaman askeleen jälkeen vastaan tuli Peppi. Yksi valmentajistamme.
- Moi!, huikkasin naiselle.
- Jaahas. Nuorimieshän se sieltä tulee.., Peppi vastasi ja silitti hellästi orin turpaa.
Husu vastasi hönkimällä rakastavasti naisen kasvoille. Hah. Oikea naistenmies.. Ori harvemmin miehistä perusti. Tai siis korkeintaan huiskaisi hännällään tai sitten se vastasi silitykseen hampsimalla huulilla, kuin sanoen - "Äläs kuule nulikka yhtään lääpi siinä!". Naisten kanssa Husu taas oli kuin sulaa vahaa..
- No me lähtään vähän maastoon tän kanssa. Ei ihan käy maneesin urat tylsiksi.., sanoin ja nousin orin selkään.
Säädin jalustimet ja ohjasin Husun kohti pihatietä. Ori tuntui virkistyvän aivan silmissä ja se viiletti tietä pitkin epämääräisessä pikakäynnissä.
Lähes tunnin kestoinen lenkki hoidettiin lähinnä rauhallisesti käynnissä ja ravissa. Husu toimi reissun ajan kuin mallioppilas säikkymättä ja säheltämättä kertaakaan.
|
|
Ros
Junior Member
Posts: 50
|
Post by Ros on Nov 23, 2011 10:07:51 GMT -5
Aivan Upea kuva! Kiitos Anne!
|
|
|
|
Post by Anne on Jan 10, 2012 6:29:10 GMT -5
Kouluvalmennus med Kristiina, joulukuu 2011
Kristiina määräsi Rosin ja Husun kevyeen raviin. Työskentely aloitettaisiin loivalla kolmikaarisella kiemurauralla, jota hieman jyrkennettäisiin hetken päästä.
- Nuorelle hevoselle on tyypillistä juosta aluksi harjoitus läpi. Keskity ratsastamaan jokainen taivutus, asetus ja suoristus harkiten. Vaikka tila loppuisi kesken, eli hevonen on jo juossut kaarteesta seuraavalle, olisi tärkeää saada hevonen kuulolle. Silloin tehdään voltti siihen suuntaan, johon taivutus ei mennyt täysin läpi.
Husu kärsi Kristiinan mielestä vieläkin parista perusongelmasta: etupainotteisesta kaahaamisesta ja kootessa hevonen taas painui kuolaimen taakse. Kaarevien urien tarkoitus oli saada hevosta nyt rauhoittumaan ja painoa enemmän taksille. Kristiina korjasi myös Rosin ratsastusta:
- Ajattele, että napa on kohti hevosen korvia. Näin saat painon oikeaan paikkaan satulassa, ja Husun on helpompi mukailla painon siirtoa.
Ros kevensi kaarevaa uraa ja teki jokaisesta Kristiinan huudahduksesta ylimääräisen voltin. Husu alkoi lämmetä ja lyheni muodoltaan muutaman sentin.
- Vielä voimakkaampi ulko-ohja! Anna sen hevosen ottaa siitä tukea, Kriistina määräsi.
Kun Husu kulki loivaa uraa hyvin, asetti Kristiina kentälle kaksi puomikujaa määrittämään kolmikaarisen kiemurauran sisimpiä uria.
- Keskity viemään hevonen täysin puomien keskeltä. Edellisellä kaarteella katse on jo näissä puomeissa. Pidä kuitenkin huolta, että Husu suorittaa kaarteen ennen puomeja huolellisesti.
Husu hakeutui muotoon ja kaahailu loppui, kun tehtävään tuli selkeämmät linjat. Vasemmissa kaarteissa ori painoi sisään ja Kristiina neuvoi silloin käyttämään sisäpohjetta, että Husu irtoaisi sisäohjalta. Ros keskittyi ratsastamaan sisäpohkeella paremmin ja cremello alkoi tanssahdella jouhevammin. Liikkeeseen tuli tasapainoa ja eloa. Tämä hevonen todellakin kaipasi paljon tukea ratsastajaltaan. Kuitenkin hevosen muoto oli vielä raakile ja niskastaan hevonen jousti liikaa luotilinjan taakse. Kristiina pyysi Rosia nostamaan laukan ja loiventamaan kiemuraa niin, että pitkillä suorilla uran sisäpuolella käytäisiin vain muutaman metrin verran. Hevonen rentoutuikin niskastaan laukassa ja kokonaisvaikutelma oli paljon miellyttävämpi. Pienet vastalaukkakohdat uran sisällä Husu suoritti mallikkaasti ja tasapainoisesti.
|
|
Ros
Junior Member
Posts: 50
|
Post by Ros on Feb 1, 2012 13:15:27 GMT -5
01.02.2012
Pakkanen tuntui kiristyneen. Ainakin varpaita paleli ja sormet tuskin irtoaisivat enää ohjista. Paksujen toppahousujen läpi tuskin edes tunsin koko satulaa. Mutta pääasia, että Husulla oli hauskaa laukatessamme ympäri tyhjää tarhaa puuterilumessa. Olimme saaneet spesiaali-luvan käyttää tätä lumen täyttämää aidattua unelmaa hauskaan lihaskuntotreeniin.
Husu pukitti menemään niin, että lumi lensi. En voinut olla nauramatta ja iloni sai oriin pukittamaan uudelleen.
- Noh noh!, toruin oria, joka käyttäytyi kuin pieni kakara.
Tosin melkein varsahan tuo vielä oli. Kisatulokset olivat olleet enemmän tai vähemmän hanurista, joten päätin aloittaa uuden vuoden sillä, etten painostanut oria liiaksi, vaan pitäisimme omia treenejä leikin varjolla ja sitten tiukemmat jonkun osaavan silmäparin tiukan katseen alla. Tämä tuntui sopivan myös orille, joka ravasi korkein askelin häntä soihtuna, kuin arabi konsanaan!
|
|
Ros
Junior Member
Posts: 50
|
Post by Ros on Jun 7, 2012 6:08:46 GMT -5
07.06.2012
Husu askelsi allani kuin unelma. Kermainen oriini oli viimein kasvanut oikeasti Mieheksi. Varsamainen ruipeloisuus oli hävinnyt kokonaan ja korvien välissäkin alkoi olla muutakin, kuin sahanpurua.
Käänsin oriin kolmikaariselle kiemurauralle ja se nosti laukan pehmeästi. Laukanvaihto meni suoraan nappiin kummassakin pisteessä ja Husu taipui kauniisti. Kankikuolain ei näyttänyt häiritsevän oria yhtään, vaan se kulki hienossa muodossa. Ai että "mamma" oli niin ylpeä pojastaan!
Loppukäyntien jälkeen ohjasin Husun ulos kentältä ja taputin sen hikistä ja pölyn kyllästämää kaulaa. Ori päästi pitkän ja hartaan pärskähdyksen ja ravisteli niin, että olin lentää kuin leppäkeihäs. Naurahdin ja liu-uin alas selästä.
Riisuin Husun kamppeet ja vein oriin pesupaikalle. Herra nautti suunnattomasti suihkustaan ja lupsutteli vesikaarta huulillaan minkä kerkesi. Välillä se nosti päänsä tehden hullunkurisia ilmeitä silmät ummessa. Höppänä.
Tällaisina päivinä sitä miettii, että on oikeastaan kivaa omistaa Hevonen!
|
|
