Dimma
Junior Member
Posts: 55
|
Post by Dimma on Aug 16, 2012 6:34:39 GMT -5
Mietteitä ja lupauksia Kirjoittanut : ValerieKolmastoistakerta 16.8-2012 -Dim! En vain voi. Mulla ei oo oikeen enää aikaa, selitän hänelle, mutta Dimma vain kävelee pois. Raputan Etreniä otsasta. -Dimma parka. Hänellä taitaa tosiaan olla välillä rankkaa kun en pääse tallille hoitamaan sinua, huokailen tammalle. Mutta tottahan se oli. Olin lähes koko aika reissussa ja hän hoiti yksin molemmat hevoset, vaikka hänellä oli muitakin kiireitä. Tarkoitushan oli alunperin että minä hoitaisin ja ratsastaisin Etrenillä enemmän ja jos en ehdi, pystyisi Dim hoitamaan sitä. Nyt olin ollut jo kuukauden ties missä ulkomailla ja nyt palattuani lähtisin taas pian Amerikkaan. Ei Dimma siitä suuttunut, hän vain oli turhautunut siitä. Pistin puoliverisen karsinan oven kiinni ja nojasin raskaasti ovea vasten. En tiennyt mitä tehdä. Dim ei yksin jaksaisi hoitaa molempia hevosia koko aikaa, vuodesta toiseen, joten jos jatkaisin tällä menolla, hän varmasti möisi tamman. Sitä en kuitenkaan todellakaan halunnut ja halusin että minulla olisi enemmän aikaa, mutta minkäs minä sille voin että perheeni oli reissuihmisiä ja että sukulaisiani ei asunut näillä main lainkaan, joille oisin siksi aikaa voinut mennä. Olin kuitenkin luvannut Dimmalle pitäväni huolta rautiaasta, mutta tällähetkellä en ollut täyttänyt lupauksiani hänelle. -Mikäs mieltä noin painaa? luokseni käveli oria kävelyttävä tyttö, jonka tunnistin Iidaksi. -Mä en tiedä mitä tehdä, sanoin huokaisten raskaasti ja selitin jutun tytölle. -Hmm...tossa en voi kyllä auttaa, mutta eikö sille vois ettii hoitajaa?Iida kysyi, mutta tyrmäsin ajatuksen. En tykännyt antaa Etreniä vieraiden käsiin, vain jos tunsi ja luotti ihmiseen, mutta tässä tapauksessa ei tullut ketään mieleen. Taputin Iidan islantilaista kaulalle heidän lähtiessä kentälle päin. Nousin raskain mielin tamman selkään ja annoin sen kävellä kentän ympäri pitkin ohjin. Ajattelin hyppiä pari matalaa estettä, sillä aina ilmojen halki liitely esteiden yli oli piristänyt mieltäni kummasti. Nyt en vain osannut keskittyä ratsastukseen ja kentän toisella puolen ratsastava Iida kysyi nukunko minä satulassa. Työskentelin jotenkin hevosen kanssa kouluhommia, kuten sulku-ja avotaivutuksia, sekä pohkeenväistöä ravissa. Tämän jälkeen laukkasin hetken ja pian lähestyin 40cm ristikkoa, jonka Etren ylittäisi helposti. Tälläkertaa en kuitenkaan keskittynyt kunnolla ja tammakin huomasi sen tehden äkkipysähdyksen esteen eteen, jolloin lensin maahan. Maahan osuminen herätti minut ajatusten maailmasta. Etren jäi eteeni seisomaan ja ihmetteli varmasti äskeistä lentoani. Nousin nopeasti takaisin tamman selkään ja jatkoin ratsastusta käynnissä. -Hieno tippuminen! Iida huusi toiselta puolen kenttää. -Oma vikani! huusin tytölle vastaukseksi, sillä sitähän se oli. Hyppäsin esteen kunnolla pari kertaa ja loppukäyntien jälkeen vein tamman talliin, jonne Iidakin oli Ynnen vienyt noin vartti sitten. Riisuin varusteet Etreniltä ja vein ne satulahuoneeseen. Tämän jälkeen harjasin tamman todella huolella ja vein sen sitten tarhaansa. Talliin tullessa näin Ynnen karsinassa hahmon ja moikkasin häntä, luullen tyttöä Iidaksi, mutta hahmon käännyttyä huomasin... -Ai..et oo Iida, sanoin hieman nolona, mutta pian juttelin tytön kanssa, jonka nimeksi hän kertoi Eve. Eve oli todella mukava ja sain tietää hänen hoitavan Ynneä, joten ehkä näkisin hänet vielä joskus. -No, mut mun pitää nyt mennä, sanoin tytölle. -Juu, toivottavasti nähdään vielä, Eve sanoi iloisella äänellä perääni. Moikkasin pikaisesti vielä Zamneideriä ja kerroin Dimmalle lähteväni jo pois, sitten astuin raikkaaseen ulkoilmaan. Käväisin vielä Etrenin luona. -Mä keksin vielä, että miten voidaan olla enemmän yhdessä, kuiskasin tamman ruskeaan korvaan. -Lupaan sen. Sen sanottuani kiiruhdin tietä pitkin bussipysäkille ja kotiin... Tästä oli tosiaan tarkotus tulla pidempi, mutta nyt jäi kuitenkin lyhyemmäksi.
|
|
Dimma
Junior Member
Posts: 55
|
Post by Dimma on Sept 9, 2012 10:34:35 GMT -5
viidestoista kerta 9.9 ~~Muualla~~ kirjoittanut : DimmaPuhelimeni pärähtää soimaan harjatessani Zamneideriä. -Dimma , vastaan puhelimeen nopein liikkein jatkamalla samalla orin harjausta. -Hei moi, Luken ääni kuuluu puhelimesta. -Mä tarttisin sun apua kovasti. -Ja missä? kysäisen lopettaen hevosen puunauksen ja heittäen harjan ämpäriin. -Sä tiiät sen orin, Hear Golderin. Luke sanoo ja hänen äänensä muuttuu vakavaksi. -Juu tiedän, vastaan. -Pulmia? -Just niin ja sun hevosmies taidoillesi olis hyötyä. Nojaan Zamiin ja rapsuttelen sitä harjan tyvestä. Ori pärskähtää ja laskee päänsä alas. -Okei, tuun sinne kohta, sanon jääden odottamaan pojan vastausta. -Joo, mut odota. Ota Zamneider Crime mukaasi. Voitais samalla ratsastaa ja Golderi ei hyväksy muita ku oreja, Luke huikkaa kiireesti. -Millä? vastaan. -Mulla ei oo traileria ja en mä sinne hevosen kanssa ratsasta. -Äh...Tuun hakee sut. Ota varusteet mukaan. Luken tullessa heitin hänen autoonsa Zamin satulan sekä suitset, samalla kun poika talutti orin traileriin. -Tarviiko muuta, kysäisen ja saan siihen kieltävän vastauksen. Pian olemme autossa ja matkamme kohti toista tallia alkaa. Tai..no.. matka ; kahdenkymmenen minuutin päässä. - Ootko kuullu siitä sun hevosten varsasta? Luke kysäisee minulta yllättäen. -Wistlasta? Kävin kattomassa sitä viime viikonloppuna ja hyvin se voi. Oleskelee hyvä ilmaset päivät laitumella suokin kanssa, vastaan ajatellen tammavarsaa. Tarkotuksena ei alunperin ollut että möisin sen, mutta ei ollut aikaa kolmannelle hevoselle. Luke ilmeisesti näki murheellisen ilmeeni kun ajattelin ruunikkoa. -Se sai varmasti hyvän kodin, Luke sanoi ja pisti toisen kätensä polvelleni. -Ja sähän saat mennä kattoo sitä aina kun haluat. -Nii...sinne on vaan turhan pitkä matka. 500 kilometriä, huokaan. Pian Luke pysäyttää auton minulle suht vieraan tallin eteen. -Mikä probleema muuten sillä Hear Golderilla on? -Se on ilkee. Mä en saa sille kamoja päälle ja mun pitäis kuntouttaa se. Eli jos sä tälläkertaa voisit pistää tai ainakin yrittää pistää sille varusteet ja jos onnistut niin lähetään yhdessä maastolenkille, Luke sanoo vilkaisemattakaan minuun. -Entäs jos se karkaa ratsastettavana, kysäisen mietteliäänä. -Tän tallin maastoalueet on aidattu. Just tälläisiä tapauksia varten. Mä voin pistää Crimen kuntoon. Golderi on tallissa viideskarsina oikealla ja varusteet löytyy tallinperältä olevasta huoneesta. Pojan antamilla ohjeilla suuntaan kulkuni kohti tallia. Tallin sisällä on noin kaksikymmentä hevosta, tässä tallissa on vain ruunia ja yksi ainokainen ori. Talli kuntoutti erilaisia hevosia ja kun hevonen oli valmis myytäväksi, se myytiin. Vilkaisin orin karsinaan. Musta hevonen luimisti minut nähdessään ja uhkaili puremalla ilmaa. -Oletpas sä komea poika, sanon Golderille. - Jos ei lasketa sun yrmyilyjäs. Haen orin varusteet karsinan eteen ja riimu kädessä avaan karsinan oven. Ori näytti suurelta edessäni ja se yrittää näyttää kovinkin vaaralliselta. En välitä siitä vaan itsevarmasti kävelen mustan olennon vierelle ja nappaan sen turvan päältä jämäkästi kiinni pujottaen riimun sille nopeasti päähän. Ori yritti puraista minua, mutta napsauttaesani sormia ja sanoessani "lopeta", se tyytyi pelkästään näyttämään äksyltä. Kiinnitin vielä riimunnarun seinään kiinni ja aloitin harjaamaan oria. Nähtiin jonkinsortin temppuilua ; seinän väliin litistämistä, potkimista, puremista, pystyyn loikkimista ja riehuilua, mutta mikään ei kuitenkaan onnistunut hevoselta minun jämäkästi toruessa sitä. Harjattuani sen, silitin sitä kaulasta. Se ei vain tainnut luottaa ihmiseen, arvelin. Hevonen laski päätänsä alemmas ja rentoutui hieman, vaikka olikin koko ajan varuillaan. Ori antoi minun laittaa nätisti varusteet sen päälle, vaikka se seisoikin korvat niskassa. - Valmista, huikkaan ulkona seisovalle Lukelle. -Mitä? Sait sen valmiiksi näin nopeesti, poika jää seisomaan suu auki. -Vitsin hevostaitaja, hän huikkaa vielä kateellisena. Pudistellen päätäni kävelin takaisin talliin. Eihän hevonen edes paha ollut. Ketään ei varmaan vaan ole uskaltanut mennä edes karsinaan, saatika olla siellä pidempään. En ollut todellakaan mikään hevostaitaja.... Talutin Golderin ulos ja nousin korokkeelta orin selkään. Luke istui taasen jo Zamin selässä. Lähdimme kävelemään kohti metsäpolkuja ja huomasin kuinka ori allani rentoutui paljon. Se huokaisi syvään ja käveli nätisti Crimen perässä. Kävelimme metsäteitä varmaan puolisentuntia ja sitten ravailimme takaisin päin. -Vaihdetaanko? kysäisin Lukelta ja siirsin Golderin käyntiin. Pian istuin oman hevoseni selässä ja poika mustan hevosen selässä. -Sehän menee kuule ihan nätisti, sanon. Kävelemme vielä vartin ennen tallille tuloa, sillä sade yllätti meidät metsässä. Tallilla riisun kamppeet Crimeltä ja heitän ne taas Luken auton takapenkille. Itsekin menen autoon odottamaan poikaa tallista. Pian Lukekin saapuu auton sisälle ja lähdemme takaisin kohti Järnbyä. -Saitko hoidettua sen? -Sain. Poika vastaa ja pörröttää hiuksiani. -Kiitos sinun. Pikatekstiä...
|
|
Dimma
Junior Member
Posts: 55
|
Post by Dimma on Sept 20, 2012 8:08:50 GMT -5
|
|
Dimma
Junior Member
Posts: 55
|
Post by Dimma on Sept 29, 2012 11:20:50 GMT -5
Syksy riehaa? 29.9.2012 , kirjoittanut Dimma. Kuudestoista kerta Astelen tuttuun tapaan sisälle talliin Järnbyssä. Siellä minua tervehtivät monet kauraturvat hörähdellen ja hirnahtaen. Aluksi suuntaan kulkuni Balthierin luo. Varsa tuuppii minua turvallaan kun menen sisälle karsinaan. Silitän hetken Ballea, kunnes jatkan matkaani viereiselle karsinalle. -Hei Zam, tervehdin karsinassa koikkelehtivaa oria. Se on nykyään pursunut hirveän paljon energiaa ja se riehuu aina miten sattuu. Tarhassa se laukkaa niin kovaa kuin pääsee, vetäen samalla suuria pukkiloikkia. Taltuttaessa sitä joutuu hirveästi pidättelemään , koska se haluaa mennä kovempaa. Ratsastattaessa se käyntiä mennessä yrittää siirtyä raviin ja ravissa laukkaan. Sille joutuu kokoajan antamaan puolipidätteitä. Ainakaan se ei ole laiska, mietin. Nyt karsinassa se taas hyppii ja vaikuttaa kovinkin innokkaalta. Käyn hakemassa orin riimun harjapakkeineen ja vien harjat jo edeltä pesupoksille. Käyn karsinassa laittamassa riimun Zamin päähän ja talutan sen suoraan pesupoksiin kiinnittäen sen naruilla seinissä oleviin renkaisiin. Crime nousee välillä osittain pystyyn, sen verran mitä kiinni olleena pystyy tai heiluttelee päätään mitä mihinkin suuntaan. Rauhoittelen oria puhumalla sille rauhalliseen sävyyn, mutta eipä se paljoakaan tehoa innostuneeseen ja energiseen hevoseen. Harjaan Zamneiderin suht nopeasti ja heitän harjapakin omalle paikalleen. Lähden taluttamaan oria kohti maneesia. Olin varannut sen hetkeksi, jotta saisin purettua hevoselta pahimmat energiat. Se nimittäin tulee tarpeeseen. Päästän orin irti narusta ja Crime sinkoaa heti irti päästyään hurjaan laukkaan ja pysähtyy vasta maneesin päädyn tullessa vastaan. Se laukkaa kovaa ympäri maneesia ja päätän rakentaa sille yhden esteen. Kasaan 40cm ristikon maneesin seinustalle ja minun ei edes tarvitse ohjata oria esteelle kun se jo ylittää sen suurella ilmavaralla. Hymyilen ; tulee siitä vielä kunnon estetykki. Kun ori oli saanut juosta maneesissa vartin verran nappasin sen kiinni ja talutin sen takaisin talliin. Irrotin riimun ja pistin sille suitset sekä satulan pikaisesti päälle. Eikä aikaakaan kun hevonen seisoi pihalla minä selässä. Annoin orille pitkät ohjat ja ohjasin hevosen suunnan kohti maastopolkuja. Tunsin kuinka Crime alkoi innostumaan ja alkoi kävelemään reippaammin. -Sinunhan piti kuluttaa liiat energiasi siellä maneesissa, hymähdän hevoselle.-Eikä täällä. Jatkamme käyntiä maastoesteradalle asti. Siellä siirrän orin raviin ja joudun tosissani pidättämään innokkaan puoliverisen vauhtia, jotta se ei siirtyisi laukkaan. Katselin syksyisiä puita, joista suurin osa oli pudottanut jo lehtensä maahan. Tänä syksynä ei nähty kunnon ruskaa. Ennen kuin lehdistä oli tullut keltaisia tai punertavia niin ne olivat jo tipahtaneet maahan. Jotkut lehdet taas olivat muuttuneet suoraan ruskeiksi ja se teki puista hyvin nuutuneiden näköisiä. Rakastin syksyä. Sen kauniita värejä. Tosin tänä vuonna se ei ollut niin kaunista, harmittelen. Annan orin siirtyä rauhalliseen laukkaan. Siis oikeasti rauhalliseen laukkaan. En anna orin kaahottaa eteenpäin vaan hiljennän sen vauhtia puolipidättein. Crime rentoutuu pian ja vauhti siirtyy tasaiseksi. Taputan hevosta kaulalle löysäten hieman ohjia. Loppumatkan tallille menemme käynnissä. Enää ei ollut pelkoa että ori olisi lähtenyt yhtäkkiä laukkaan. Zam pärskähtelee ja hengittää rauhallisesti. Hymyilen. Nyt Zam saisi nauttia paljon maastolenkeistä, koska aion mennä maastoon niin kauan kuin pystyy. Sitten kun maa jäätyy niin en viitsi ennen lumen tuloa ratsastaa maastossa. Etrenin kanssa taas maastoon en halua kauheasti mennä. Se innostuu vielä enemmän kuin Crime ja se lähtee vielä hyvin helposti viemään. Käyntilenkit tamman kanssa ja jos halusi reippaamman lenkin niin menin Zamilla. Saavuimme pian tallille. Talutin orin suoraan karsinaansa riisuen siltä heti varusteet pois. Lopuksi harjaan hevosen hyvin kiiltäväksi. Taas mietin miten ihanaa kun Zam ei yleensä pieahtaroi tarhassa. Siksi sen pystyi harjaamaan ennen sinne vientiä. Nappaan molemmat orini samanaikaisesti mukaani. Zam kävelee tälläkertaa kiltisti kun taas Balle hyppii ja loikkii. Balthier tosin ei hypi liiasta energiasta vaan silkasta ilosta... Hyvää syksyä koko tallin väelle!
|
|
essi
New Member
Posts: 2
|
Post by essi on Sept 30, 2012 3:30:18 GMT -5
Vihdoin….. Olin ratsastanut viime vuoden vain todella epäaktiivisesti. Aluksi olin kyllä vuokrannut hevosta kaksi kertaa viikossa, mutta sitten…. Ratsu satutti jalan ja puolivuotta lepoa. Olin käynyt vain kerran kuukaudessa ratsastamassa ja nyt en pariin kuukauteen lainkaan. Olin kysynyt Etreniä hoitsuksi. Tänään kävisin kokeilemassa sitä ja jos tamma olisi kiva niin alkaisin hoitamaan sitä. Onneksi en sentään joutunut kävelemään tallille. Järbyn yksityistallille oli 10 kilometrin matka. Otin reppuni naulasta ja kävelin pihalle. Onneksi oli viikonloppu. Olin opiskelemassa hevosen hoitajaksi ja arkena oli aina Ypäjällä. Käynnistin skootterini ja lähdin ajamaan Järbyä kohti. Ajoin jonkin aikaa teitä pitkin ja pian talli jo näkyikin. Kello oli vasta yhdeksän. Jotkut hevoset juoksentelivat tarhoissaan. En tunnistanut Etreniä, joten menin talliin. Aloitin läntisestä talli päädystä ja sieltä löysinkin Etrenin. Etren nosti päätään ja hörähti hiljaa. – Heippa tyttö! Sanoin lempeästi melko suurelle tammalle. Otin päitset ja riimunnarun ovesta ja menin karsinaan. Laitoin päitset Eternin päähän ja lähdin taluttamaan sitä käytävälle. Eternin mielestä tyhjä karsina oli kamalan pelottava ja se piti tutkia. Olin tottunut säikkyihin hevosiin ja tiesin, että mitä rauhallisemmin itse on niin hevonenkin on. Pidin aika pitkää riimunnarua ja Etren oli paljon rauhallisempi. Laitoin Etrenin kiinni ja hain kottikärryt ja talikon. Vein kottikärryt Etrenin karsinaan ja aloin siivoamaan tätä. Karsina oli melko puhdas ja putsauksessa ei kestänyt kuin vartti. Vein lannat lantalaan ja otin Etrenin harjat samalla mukaan. Vislasin hiljaa, jotta Etren tietäisi, että olen tulossa. Aloin harjaamaan tammaa pitkin ja napakin vedoin. Etren pari kertaa puri ilmaa, mutta aika huonoja yrityksiä. Kerran jopa Etren pukitti ja potkaisi taaksepäin. Murahdin Etrenille. Tamma ei tästä välittänyt ja jatkoi ilman puremista. Harjasin vain vartin. Aloin putsata kavioita ja Etren jatkoi pelleilyä. Pian ärsyynnyin ja murahdin vihaisena.. – ETREN! Kävin hakemassa Etrenin varusteet ja aloin laittamaan satulaa. Etren luimisti korvia ja heilutteli päätään. En välittänyt siitä vaan laitoin vyön kiinni. Satulan sain hyvin laitettua ja siksi aloin laittamaan jo suitsia. Kun olin laittamassa päitsiä kaulalle muistin, että minun pitää laittaa itselleni varusteet. Hain kypäräni ja hanskat. Laitoin kypärän päähän, mutta hanskoja en vielä laittanut. Laitoin Etrenille päitset kaulalle ja pujotin kuolaimet suuhun. Laitoin remmit kiinni ja tiukkasin vyötä reiällä. Otin hanskani ja irrotin tamman käytävältä. Talutin Etrenin kentälle. Laskin jalustimet alas ja kiristin vyön parilla reiällä. Nostin jalkani jalustimeen ja nousin selkään. Jalustimet olivat vähän pitkät joten lyhensin niitä vähän. Kentällä oli vähän puomeja ja ajattelin, että niillä voisi työstää laukkaa. Pyysin Etrenin kävelemän. Annoin Etrenin kävellä viisi minuuttia molempiin suuntiin ja otin sitten ohjat käteeni. Aloin työstämään tammaa kokoon. Etren painoi kuolainta vastaan, mutta tein aina taivutuksen, jotta tamma ei pääsisi tekemään omiaan. Työstin melkein viisi minuuttia ennen kuin Etren suostui kokoamaan. Kehuin heti, kun Etren teki oikein. Sain Etrenin muotoon ja ratsastin sitä eteen. Etren venytti askeleitaan ja askeleet muuttuivat pehmeiksi ja joustaviksi. Annoin vähän ohjaa ja pyysin Etrenin raville. Ratsastin aluksi eteenpäin ja kevensin korkealle ylös, eteen. Kun tamma alkoi kulkemaan kauniisti lisättynä vaihdoin leikkaajalla suuntaa. Tein saman lisäyksen toiseen suuntaan. Istuin satulaan ja aloin kokoamaan Etreniä. Yritin saada tamman menemään ihan pikku, pikku ravia. Etren kokosi ihan hyvin, mutta sain sen pian kokoamaan ihan pieneksi. Aloin taas keventämään ja menin nyt ihan normaalia ravia. Tein paljon voltteja ja taivutuksia. Etren taipui kauniisti ja en joutunut työstämään paljon. Siirsin Etrenin käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Annoin tamman venyttää kaulaansa ja kävellä, niin kuin haluaa. Pian otin ohjat käteen ja katsoin puomien väliä. Puomeja oli kolme ja ne olivat laukka välillä. Puomien jälkeen oli kahden laukan väli ja noin 30cm korkea ristikko. Nostin päädystä ravin ja tein suuren ympyrän, jolla nostin laukan. Etren innostui nähdessään esteen, mutta käänsin sen ympyrälle. Hidastin vauhdin normaaliin ja tulin uudestaan puomeille. Etren meni puomeista hyvin ja nosti vähän jalkojaan esteelle. Tulin tehtävän pari kertaa. Yhdellä kerralla Etrenin vauhti oli vähän vauhdikas ja este hypättiin kaukaa. Etren katsoi ristikkoa sen näköisenä ”Tuoko muka este, pah!” Vaihdoin suunnan ja nyt työstin askeleen muutoksia. Aluksi menin lisättyä laukkaa. Etren venytti askeleitaan ja vauhti nopeentui. Istuin syvälle satulaan ja aloin kokoamaan tammaa. Sain työskennellä taas kunnolla, jotta sain Etrenin kulkemaan kauniisti. Hidastin pian raviin ja sitten käyntiin. Annoin Etrenin kävellä pitkin ohjin pitkän ajan ja avasin kentän portin. Ratsastin tallin ympäri kerran ja Etrenin tallin osalla tulin alas selästä. Löysäsin vyön ja nostin jalustimet. Talutin Etrenin talliin ja otin varusteet pois. Pesin kuolaimet ja vein ne naulakkoon. Satulasta putsasin vyön, koska se oli aika kurainen kentän takia. Vein Etrenille porkkanan ja laitoin etujalkoihin hieman linimenttiä. Taputin Etreniä kaulalle ja menin kaapilleni. Kaapissani oli vihko johon kirjoitin mitä tein ja miten meni. Kirjoitin ” Etren kulki kauniisti melkein koko ajan, mutta kokoamisessa oli ongelmia hieman”. Otin laukkuni ja lähdin tallilta.
Kiva tarina näin alkuun, mutta ratsastattaessa pidemmät n.10-15 minuutin alkukäynnit olisivat aina hyvät, varsinkin jos joskus aiot hyppiä esteitä -Dimma
|
|
Dimma
Junior Member
Posts: 55
|
Post by Dimma on Oct 2, 2012 9:54:10 GMT -5
Lissien ratsastelua kirjoittaja Dimma , 2.10-2012 - Valmista! Lissie huikkaa minulle ovelta. Tiputan harjan pakkiin Zamin karsinan edessä ja taputan pikaisesti oria vielä kaulalle sulkien samalla karsinan oven. -Tulen kohta, huikkaan tytölle. -Vien ensin tämän, sanon nostaen harjapakkia ylös näytille. Tytön vaaleat hiukset vilahtavat hänen häipyessä ovensuusta. Heitän harjapakin omalle paikalleen ja kävelen suorinta tietä Eternal Wingin karsinan luokse. -Unohdit suojat siltä, sanon hiljaa blondille. -Ai, oho. Haen ne heti, Lissie sanoo häippäisten tästä osaa tallista pois. Valerien lomailun takia olin joutunut ottamaan Etrenille hoitajan. Minulla oli aikaa kyllä hoitaa tammaa, mutta en jaksanut. Joskus, mutta en joka päivä. Essi oli käynyt hoitamassa Eternalia vasta kerran, mutta ei se minua oikeastaan haitannut. Tytön tehtäviin kuului sen päivän hevosen hoitotyöt, sekä liikutus. Kuitenkin halusin myös toisen liikuttajan ja sain avukseni Lissien. Tyttö oli vasta viisitoistavuotias, mutta todella taitava ratsastaja. Hän kävisi vain kerran viikossa ratsastamassa Etrenillä, siihen asti että Valerie palaisi Amerikasta. Sillä aikaa Lissie sai myös kilpailla puoliverisellä esteitä sekä koulua. Olin tähän järjestelyyn tyytyväinen. Tamma ei olisi kontollani joka päivä, mutta kuitenkin saisin hoidella sitä monta kertaa viikossa. Essi kun hoiti yleensä viikonloppuisin ja Lissie tiistaisin. - Tässä! Lissie palaa takaisin ja menee karsinaan laittamaan suojat nopeasti kaikkiin jalkoihin. -Etrenille voi laittaa aina esteille suojat, mutta maastoon eikä kouluun niitä ei tarvita, ohjeistan tyttöä. Tyttö nyökkää säteilevänä ja annan luvan Etrenin taluttamiseen kentälle. Kenttä oli kuivunut nopeasti, vaikka lähiaikoina oli satanut paljon. Toisaalta kova tuuli ehkä auttoi siihen... Ulkona ei ollut mikään paras sää, mutta kun harvoin syksyllä enää kentälle pääsee jos ollenkaan, niin pitää ottaa kaikki ilo irti. Lissie kiristää satulavyötä ja mittaa jalustinhihnat sopivan mittaisiksi jo maastakäsin. Etren seisoo kiltisti aloillaan, mutta se katsoo ympärilleen uteliaana pää korkealla. Tyttö nousee tottuneesti tamman selkään ja antaa puoliverisen lähteä kävelemään pitkin ohjin uraa pitkin. Istun tuolilla ja katson ratsukkoa. He kävelivät kylmän sään takia hyvät 15 minuutin alkukäynnit ja nyt Lissie tekee tamman kanssa reipasta käynti työnskentelyä. Välillä niin sulku- kuin avotaivutustakin, ympyröitä, voltteja, pysähdyksiä sekä hivenen myös pohkeenväistöä. Tamma alkoi hiemalleen jo rentoutua ja se laski niskaansa hienosti alaspäin. He tekivät kiistatta saumatonta yhteistyötä. Pian Lissie siirtää tamman reippaaseen raviin ja pyytää jo alussa Etreniä kulkemaan lennokkain askelin eteenpäin. He näyttivät suorastaan upeilta ja Etrenkin oli kuin upeasti liikkuva kouluhevonen. He tekivät samanmoisia juttuja kuin käynnissäkin ja minä sain vain katsella heidän upeaa työnskentelyään. Oli hyvä juttu että sain Lissien yhdeksi liikuttajaksi, sillä tyttö selvästi osaa hommansa. Nousen tuolilta ja alan kasaamaan kentälle esteitä : tarkoituksena väsätä kolmensarja. Kannan kentälle yhteensä kahdeksan tolppaa ja seitsemän puomia. Lopuista saisi myöhemmin väsätä okserinkin. Saatuani esteet kasaan ; ensimmäinen 40cm ristikko, toinen 50 pysty , kuten viimeinenkin, niin Lissie oli jo siirtynyt laukka työskentelyyn. Lopulta kuitenkin tyttö siirtää tamman käyntiin ja antaa sen taas kävellä pitkin ohjin. -Voit alkaa kohta hyppäämään sillä, huudan kentän toisella laidalla olevalle tytölle. - Muista aluksi kuitenkin koota tarpeeksi hevosta laukassa ennen esteille tuloa, sillä se lähtee niin herkästi liian kovaa. Pian Lissie siirtää tamman taas laukkaan. Hän saa helposti koottua hieman hevosta ja he kulkevat hyvin tasaista, mutta reipasta vauhtia. Tyttö suuntaa sarjalle. Etren lyhentää askeltaan ja nostaa päätään ylemmäs katsoen samalla tutkailevasti pientä estettä sen edessä. -Älä anna sen lyhentää tuollein askeltaan, lisää vaan vähän vauhtia! huudan tytölle, mutta Lissie ei ehdi tekemään mitään ennen ensimmäistä estettä. Etrenin askel ei sovi ensimmäisen esteen eteen ja hyppy lähtee melkeinpä paikoiltaan. Lissie ei ollut varautunut ilmeisesti siihen ja horjahti hieman tasapainostaan. Toisen ja kolmannen esteen yli se taas loikkasi hyvin suurella ilmavaralla, mutta tähän tyttö osasi jo varautua ja myötäili hienosti ohjia. Lissie jatkaa uraa pitkin laukassa ja kokoaa pikaisesti hevosta uudestaan. Uusi lähestyminen esteille. Etren lyhentää jälleen askeltaan, mutta tyttö muistaa sanomani ja painaa kantapäänsä varovasti hevosen kylkiin ja pian meno jatkuu reipasta ja tasaista vauhtia. Tamma hyppää hienosti sarjan yli ja yhtä hienosti Lissie toimii Etrenin selässä. He saivat hypätä suurempia korkeuksia vielä jonkin aikaa, kunnes oli loppuravien ja käyntien aika. -Osaat ratsastaa hyvin. Kyllä susta vielä kisakentillekin, hymyilen. - Mutta muista uskaltaa ratsastaa Etreniä rohkeasti eteen, vaikka joskus sillä voi olla vähän liian kova vauhti, naurahdan. Lissie hyimyilee jälleen säteilevänä. -Ja jos ehdit niin saat ratsastaa sillä huomennakin. Olisi minulle helpompaa jos voisin ratsastaa vain Zamilla ja sitten talutella Ballea, kun ei olisi vielä Eternalin ratsastamista. -Kivaa, voin ehdottomasti, tyttö sanoo liukuen alas satulasta. .-Mun pitää nyt lähtee tallilta, mutta tiedätkin missä tamman kamat on. Voit heittää Etrenin sitten lopuksi loimi päällä tarhaan, jonka sijainninkin näytinkin sinulle jo. Tyttö lähtee taluttamaan tammaa talliin ja minä suuntaan matkani punaiselle autolleni. Lissie tosiaan on keksimäni henkilö, jonka loin jotta saisin uutta näkökulmaa Järnbyssä olemiseen. Eli voin kirjoittaa tulevaisuudessa nimimerkilläni varustettuja tarinoita, mutta tekstillä lukee ; Lissien näkökulmasta tai jotain sen suuntaista
|
|
Dimma
Junior Member
Posts: 55
|
Post by Dimma on Oct 3, 2012 9:19:58 GMT -5
Ei niin paha kuin luulin Lissien näkökulmasta . 3.10.2012 Kiristän satulavyötä muutamalla reiällä ja korokkeen avulla nousen hevosen selkään. Annan rautiaan kävellä jonkinaikaa uraa myöten pitkin ohjin, ennen kuin alan työstämään sitä. Tamma tuntuu yhtä ihanalta kuin eilenkin ja se saa väkisinkin hymyn nousemaan suupielilleni. Ohjaan hevosta välillä ympyröille ja joskus volteille. Kun tamma tuntuu vetristyvän käynnissä tarpeeksi, siirrän sen raviin. En anna sen ravata hitaasti, vaan pyydän sitä jo aluksi ravaamaan reippaasti lennokkain askelin. Työstän hevosta ravissa ja saan Etrenin rentoutumaan hetkessä. Se tunne kun tykästyy johonkin hevoseen. Kun tuntuu että olemme yhtä ja erottamattomat. Kumpa tämä voisi jatkua aina, mietin. Valitettavasti sain olla täällä vain Valerien saapumiseen asti, mutta ehkä saisin käydä moikkaamassa puoliveristä joskus. Ilma oli mahtava ja parempikin kuin eilen. Aurinko pilkahti usein pilvien lomasta ja linnut lentelivät visertäen monesti kentän yli. Muuten olisi tuntunut kuin keväältä, mutta ainut syksyn pilke oli kylmyys. Ulkona oli tosiaan kylmä. Ei asteet kuitenkaan pakkasen puolella ollut, minä vain olin alle kymmenen asteen ilmoilla jo aivan jäässä, joten olin pukeutunutkin hyvin paksusti. Taputan tammaa kaulalle ja annan sen siirtyä keinuvaan laukkaan. Etren heilauttaa kerran häntäänsä ympäri ja kuuntelee jokaista apuani todella tarkasti. Se sai minut ihailemaan hevosta. Se pystyi olemaan hankala, mutta nyt ; nyt se oli kiltisti ja en osannut ajatellakaan sen huonoja puolia. Olimme kuin luodut toisillemme. Olin kasannut kentälle yhden 100cm okserin ja kolme tavallista pystyä, jotta voisin hypätä pientä rataa. Dimma kun oli maininnut että saisin kisatakin mahdollisesti tammalla, joten pieni treeni ei ole koskaan pahitteeksi. Hidastan tamman käyntiin ja annan sille heti pitkät ohjat. Olin hypännyt rataesteenä jo 120cm niin 100cm ei varmasti olisi paha Etrenillä, koska tammalla oli niin hyvä kunto. Dimma kuitenkin sanoi että pitäisi pelata varmanpäälle, eli edetä hitaasti. Yhden esteen sain kuitenkin jo korottaa metriin. Pidän tamman vauhdin yhä reippaana, vaikka pidin sillä vielä pitkiä ohjia. -Saadaanko liittyä seuraan? Dimma ilmestyy kentälle Zamin kanssa. -Toki, vastaan, -Mutta eikö sun pitänyt mennä Crimen kanssa maastoon? -Piti ja meninkin, Dimma vastaa tyynesti ja antaa myös Zamin kävellä löysin ohjin. -Tehtiin vaan aika pieni lenkki niin loppukäynnit teen kentällä, eli en ole vaivoinasi pitkään, hän vastaa iskien silmää. Naurahdan tytön kommentille ja alan keräilemään ohjia kireämmälle. Nostan pyöreän laukan ja kokoan hevosta hieman ennen lähestymistä esteelle. Etrenillä oli virkeämpi päivä tänään kuin eilen eikä se hidastellut ennen estettä yhtään vaan hyppäsi kuuliaisesti pienen pystyn yli. Taputan hevosta kaulalle ja siirrän sen hetkeksi raviin, ravaten kierroksen. Pian suuntaan uudestaan samalle esteelle ja ylitys sujuu nytkin hienosti. Dimma poistuu kentältä talliin , mutta jatkan yhä hyppimistä. Hyppään vielä kerran pienen pystyn ja sitten alan hyppimään koko rataa. Ensin taas pieni pysty, jonka Etren ylittää taas loistavasti. Sitten suuntaan toiselle pystylle ja onnistun senkin yli hyppäämisessä. Jarrutan tamman vauhtia hieman ennen sarjalle tuloa. Ensimmäinen este sarjasta ylittyy helposti ja lähestymme okseria. Minä jännitän hieman, mutta tamma hyppää senkin esteen yli tottuneesti. Taputan sitä kaulalle ja annan sen laukata vapaasti kierroksen ja vasta sitten kokoan sitä uudestaan. Lopulta päätän hypätä vielä sarjan, jonka jälkeen lopettaisin. Lähestymme rauhallisessa laukassa esteille. Hyppäämme ensimmäisen pystyn yli, jonka jälkeen tulemme pian okserille. Tamma liitää esteen yli ja nautin joka ainoasta hetkestä täysillä. Suljen silmäni ja annan hevosen liitää esteen yli, mutta pian tunnen jotain ja se saa minut avaamaan silmäni. Tamman jalka osui esteeseen, enkä oikein tajua tapahtunutta ennen kuin tömähdän kovaa maahan. Etren oli kompastunut esteeseen ja hevonen kaatui maahan. Kaikki kävi niin nopeasti ja yhä kyyhötin selälläni maassa esteen edessä. Oli niin lähellä etten jäänyt suuren hevosen alle, mietin nopeasti nousten maasta ylös. Kun huomaan Etrenin seisovan vähän matkan päässä minusta, ryntään heti sen luokse. -Oletko kunnossa? kysäisen tammalta kuin se osaisi vastata siihen. Etren tökkäisee turvallaan minua kylkeen ja se saa minut hymyilemään. -Taidat olla ihan kunnossa, totean ja lähden taluttamaan hevosta. Mutta etenemme hyvin hitaasti... -Etren, sanon hiljaa kun huomaan tamman ontuvan jalkaansa hyvin pahasti. -Vitsit... Yritän taluttaa hevosta talliin, mutta se Etren pysähtyy välillä lepuuttamaan vasenta etujalkaansa. Lopulta saan tamman omaan karsinaansa ja riisun siltä nopeasti varusteet ja vien ne omille paikoilleen. Sitten kiiruhdan nopeasti Dimman luokse, joka puunaa parhaillaan Balthieria. -Dimma, sanon nopeasti. Nainen katsoo minua kummastuneesti, sillä varmasti näytin likaiselta...tippumiseni jälkeen. -Tipuitko? hän kysäisee ja hymyilee. -Joo...Tuu heti jooko kattomaan Etreniä. Se ontuu jalkaansa aika pahasti, sanon ja kiiruhdan Dimman kanssa takaisin karsinalle. Dimma tutkii jalkaa vähän aikaa ja pyytää minua menemään pesupoksiin suihkuttamaan jalkaa hetkeksi kylmällä vedellä. -Mitä kävi? tamman omistaja kysäisee minulta huuhtoessani hevosen jalkaa. -Hyppäsimme okseria ja kai tän jalka sitten jotenkin osu esteeseen ja se kaatu, sanon ja olen hyvinkin huolissani tammasta, vaikka Dimma ei näytä oikeastaan yhtään pelästyneeltä taikka huolestuneelta. -Uskon että jalka ei ole murtunut ja Etren paranee hujauksessa. Kutsuin kuitenkin eläinlääkärin varmistamaan että jalka on muuten ihan kunnossa, kun ei siitä haittaakaan ole, Dimma sanoo ja katselee puuhiani. Nyökkään vaisusti. Eläinlääkäri kävi vilkaisemassa hevosen vasenta jalkaa ja totesi Dimman olleen oikeassa. Jalassa ei ollut murtumia, mutta sillä jalalla ei vähään aikaan ratsastettaisi. Tämä viikko loppuun lepoa. Maanantaina saisi sitten ilmeisesti jatkaa ratsastusta normaalisti. Dimma pisti Etrenin jalkaan ilmeisesti linimenttiä ja kietaisi pintelin sen ympärille. Sitten hän talutti tamman takaisin karsinaansa. -Ei siinä käynyt pahasti, Dimma sanoo ja huomaan hymyn pilkahduksen hänen kasvoillaan. -Sen pitää vaan vähän ottaa rennommin että jalka saa levätä. -Hyvä niin. Pelkäsin että sille kävi tosi pahasti, sanon ja saan itsekin väännettyä pienen hymyn kasvoilleni. Pian nimittäin tamma olisi taas kunnossa ja voisin jatkaa sen kanssa ratsastamista.
|
|
Dimma
Junior Member
Posts: 55
|
Post by Dimma on Oct 19, 2012 5:57:58 GMT -5
Tähän tulee sitten teksti Crimen 15.10 kouluvalmennuksesta...
|
|
Dimma
Junior Member
Posts: 55
|
Post by Dimma on Oct 19, 2012 6:46:32 GMT -5
Viikon päästä nähdään! Kirjoittanut Dimma , 19.10 " Crime loikkii sivuhyppyjä minun antaessani sille puolipidätteitä. Pidättäessäni sen nousee osittain pystyyn tai lähtee peruuttamaan" , sellaiseksi olin kuvitellut ensimmäiset kunnon kouluratsastustreenimme vuosi sitten, mutta ori oli osannut asiansa ja kuunnellut hyvin apujani. Zamille oli ollut yllättävän helppo opettaa uusia asioita, sillä meidän kahden välille oli ajansaatossa syntynyt luottamussuhde ja sekin vasta alkoi kehittyä Järnbyyn tulosta lähtien. Sitä ennen se oli aika hermoraunio. Tiikerinkirjava hevonen kaipasi vain hieman rauhallisempaa paikkaa oppiakseen uutta ja sitten kun se oppi, niin se oppi kunnolla. Vastahan hypin ensimmäisen kerran sen kanssa selästäkäsin esteitä. Se hyppäsi silloin kuin vanha tekijä ja sain olla ylpeä hevosestani. Sen jälkeen hyppimiset jäivät hieman vähemmälle kun yritin koulutreenien avulla kehittää sen takalihaksistoa entisestään, mutta toki se oli saanut irtona hyppiä enemmänkin tässä välissä. Pian koittaisi talvi ja sen jälkeen taas kesä. Silloin oli tarkoitus jo kisata ensimmäiset pienet estekilpailut... Lyhennän ohjia ja annan laukka-avut. Ori siirtyy kepeästi laukkaan ja istun sen selässä mukautuen puoliverisen liikkeisiin. Zam pärskähtää ja pyöräyttää häntäänsä sen kulkiessa rennosti, mutta reippaasti eteenpäin maneesissa. Käännään ohjan ja pohkeen avulla oria vasemmalle ; siinä me nyt taas oltiin, estelävistäjällä. Crime ei kiihdytä, eikä hidasta vaan hyppää tottuneesti pienen ristikon ylitse. Taputan sitä kaulalle ja suuntaamme kohti toista ristikkoa. Kuulen jonkun tulevan maneesiin sisälle kuten Zamkin, mutta kumpikaan emme välitä saapuneesta henkilöstä. Yksi, kaksi, kolme ja hyppy. Taputan oria taas onnistuneesta hypystä kaulalle. Annan Zamneiderin siirtyä ravin kautta käyntiin laskeutuen itse satulasta alas. Talutan hevosen maneesin oven lähettyville ja laitan Zamin satulan siihen reunalle roikkumaan. Kiipeän sen jälkeen korokkeen kautta takaisin Crimen selkään, antaen sen jatkaa ravailua. -Se hyppää jo nyt aika kivasti, maneesiin tullut henkilö kommentoi suoritustamme. -Näkee että se tykkää siitä... Vilkaisen ensikerran tulijaan päin. -Niin, mutta onhan tämä kuitenkin ihan hyvästä estesuvusta, vastaan naiselle. - Olitkos tulossa maneesiin ratsastelemaan? Tulija naurahtaa ja pyöräyttää pari kertaa päätään. - En , ei ollut aikomus tänään. Kolmaskin henkilö saapuu maneesiin, tosin hevosen kanssa. -Mahtuuko mukaan hyppimään? Inka kysäisee pyäsyttäen Liinan viereensä. -Tulkaa vaan. Ollaan jo hypitty ja lähetään kohta jo pois. Laskeudun loppukäyntien jälkeen alas selästä ja kaappaan satulan käsivarsilleni lähtien maneesista pois. Karvahaamu lähtee maneesista peräämme ja saapuu vierelleni. -Miten se käyttäytyy sitten maastossa? -Crime on tosi mukava ratsastettava sielläkin, vastaan. - Ei säiky turhista, kuten toinen hevoseni... -Mmh.. Ihan kiva näin joskus seurailla kasvattien kuulumisia ynnämuuta... Kävelemme yhtä matkaa takaisin talliin, tosin Karvahaamu lähtee Kafinsa luokse. Riisun Zamilta suitset ja heitän varusteet omille paikoilleen. Harjaan orin kunnolla ja päästän sen lopuksi loimi päällä juoksentelemaan tarhaan. Palaan talliin kirjoittamaan pyynnön seuraavan viikon liikutus avusta Crimelle. Olin lähdössä perjantaiksi tai sunnuntaiksi asti muualle päin täältä ja en silloin tosiaan pääse ratsastelemaan kellään. Luken sain huolehtimaan Balthierista, Lissie taas huolehtii Etrenistä. Kaikki olisi siis reilassa, jos joku ehtii huoltamaan orhipoikani. Luulen että se kuitenkin kävi, koska se kuului tallipaikka-pakettiin...
|
|
Dimma
Junior Member
Posts: 55
|
Post by Dimma on Nov 10, 2012 10:25:53 GMT -5
Liian väsynyt... 10.11.2012 Heitän tummansinisen viltin orin selän päälle ja annan Crimen kävellä loppukäynnit hiljakseen. Ulkona alkoi olemaan pakkasta ja valkoinen pilvi lehahti ilmaan minun tai hevosen hengittäessä ulos. Katselin maneesin toisella puolella kävelevää Etreniä : oli hienoa että Luke innostui menemään sillä tänään. Balthierin kanssa olin käynyt maastolenkillä ja nyt tämän tiikerinkirjavan hevosen liikutuksen jälkeen olisin vapaa lähtemään tallilta. Päivä oli hurahtanut nopeasti ja aurinkokin oli laskenut metsien taa. Taputan Zamia kaulalle ja laskeudun alas satulasta. Tallissa heitän varusteet tottuneesti varustehuoneeseen, jonka jälkeen harjaan orin tottunein liikkein putipuhtaaksi. Sitten vielä loimi päälle ja hevonen tarh... -Dimma! Tarviin sun apua nyt heti, sisareni ilmestyy paikalle ja häviääkin ihmeen nopeasti. Pistän orin karsinan oven kiinni kävellen rivakasti toiseen tallin osaan Wistlan karsinan luokse. Kiera pysyttelee visusti karsinan ulkopuolella katsellen kuitenkin varsaa hyvin tarkasti. -Mitä nyt? huokaan ja mietin oliko tytön "tuominen" tallille hyvä idea sittenkään. -Tota...Mä.. Mä en uskalla olla ton kanssa, Kiera osoittaa hevosta. Äimistyn todenteolla. Hän ei uskaltanut olla rautiaan suloisen varsan kanssa, joka ei tietääkseni ole koskaan tehnyt mitään pahaa. -Siis et uskalla olla Wistlan kanssa? Mitä pahaa se on tehnyt? -Sori, se ei oo tehnyt mitään, mutta en luota siihen yhtään. Luulin että pärjäisin sen kanssa kuten muiden, mutta en vaan taida... -Sähän uskalsit olla sen kanssa silloin kun kävit katsomassa sitä Danin luona, muistatko? -Joo, mutta silloin kun se tuotiin tänne se oli ihan hermoheikko. Se hyppi ja teki mitä tahansa. Huokaan uudestaan syvään. -Kiera. Niin silloin kun se tuotiin tänne. Tamma ei ole tainnut tehdä mitään sen jälkeisinä päivinä, eihän? Tyttö pyöräyttää päätään vaisusti. -Ja se että se oli stressaantunut kun se tuotiin, niin johtui siitä että se joutui olemaan trailerissa, jota se pelkää ylikaiken, sanon hieman näreissäni väsymyksestäni. Tytön pyynnöstä laitan loimen varsan selän päälle ja sujautan vielä riimunkin sen päähän iskien narun siskoni käteen. -Katso. Se seisoi kiltisti ihan aloillaan. Yritä olla sen kanssa, se ei tee sulle mitään. Maiskautan hevosen liikkeelle karsinasta ja Kiera lähtee viemään hevosta ulos. Palaan Zamin karsinan luokse, jossa väsyneen oloinen hevonen oli jo puoliunessa. -Zam! herätän hölmistyneen hevosen ja avaan karsinan oven. Talutan orin ulos pakkaseen ja kuuntelen kuinka lumi nirskuu sen kavioiden alla. Luke tulee minua vastaan kun hän ehti viedä jo Etrenin aitaukseensa, kaikkialla oli täysin hiljaista. Irrotan riimun orhin päästä ja lasken Crimen juoksemaan tarhaansa. Olin aivan puhki tältä päivältä, mutta silti lupasin itselleni peseväni hevosten varusteet tänään, jotta huomenna ei tarvitsisi. Siispä suuntaan tallille varusteita pesemään ja heittämään iltaheinät valmiiksi hevosilleni.
|
|
Dimma
Junior Member
Posts: 55
|
Post by Dimma on Jan 14, 2013 9:59:34 GMT -5
Pikainen estehyppy tarina 14.1.2013
Taputan oria kaulalle. Alkulämmittelyt olivat tehty kunnolla ja sain Zamin kuuntelemaan kunnolla jokaista apuani. Takajalat kulkivat hienosti alla ja ravi pysyi tahdikkaana, eikä se kertaan sortunut. Tiikerinkirjava ori oli ylittänyt itsensä, sillä koottunakin se pysyi suorana, eikä se edes painanut kädelle. Annan Zamneiderin venyttää kaulaansa pitkäksi päästäen ohjat löysiksi. Oli hienoa seurata kuinka ori kehittyi. Vielä kun olin itse kouluttanut sen. Esteiden hyppiminenkin oli edistynyt nopeasti ja pystyimme hyppimään helposti jo 80cm ilman että hevonen väsähti heti.
Pian otan ohjat hiljalleen lyhyiksi ja annan orin siirtyä ravin kautta keinuvaan laukkaan. Ohjaan hevosta vuoroin ympyröille kuin volteillekin ja sitten suuntana on ensimmäinen este. Crime tuijottaa estettä korvat hörössä ja annan sen kavioiden liitää kepeästi pienen ristikon ylitse. Kehun välittömästi oria hyvästä suorituksesta ja sitten käännän hevosen jo kohti seuravaa pienikokoista lämmittelyhyppy estettä. Sekin ylittyy kepeästi suurella ilmavaralla. Liidämme vielä parin esteen yli ennen kuin päädyn korottamaan kaikkia.
80cm esteet ylittyivät nekin hienosti. Crime pärskähtelee ja annan sen siirtyä raviin. Talutan Zamin takaisin talliin tyytyväisenä orhin suorituksesta. Tavoitteena olisi hyppiä joku päivä reilusti yli metriä, mutta sitä ennen se saisi kehittää lihaksiaan paremmiksi ja muutenkin hieman kasvaa vanhemmaksi. Huuhtelen kuolaimet hanan alla vedellä vieden varusteet paikoilleen.
Harjailen lopuksi orin karvan siistiksi ja sitten peittäen sen sinisellä toppaloimella. Talutan suuren puoliverisen omaan tarhaansa päiviään viettelemään. Kyllähän se aitauksessa vielä yhdet pukkihypyt ennätti ottaakin. Onneksi se ei päättänyt vetää niitä selässä olessani.
|
|
Dimma
Junior Member
Posts: 55
|
Post by Dimma on May 30, 2013 10:22:16 GMT -5
Maastoesteitä 30.5.2013 Lasken jalustimet alas ja kevyellä hypyllä ponnistan itseni satulaan. Ori tanssahtaa sivulta toiselle ja heilauttaa kerran päätään ylös ja alas huiskauttaen häntäänsä. Taputan tiikerinkirjavaa kaulalle ja tunne kuinka se on hyvin innoissaan siitä mitä tulemaan piti. Se oli tosissaan alkanut nauttia siitä kun nousen sen selkään ja teemme kaikenlaista. Se kuuntelee avut mahdollisimman tarkasti ja tekee kaiken ainakin lähes aina mahdollisimman hyvin. Tietenkin silläkin oli niitä oikuttelu päiviä, jolloin tuntui ettei mikään luista entiseen malliin, mutta silti kehitystä oli tapahtunut viime vuodesta. Zam vietti viisivuotis kevättänsä ja monipuolinen treeni vuodenajasta toiseen oli tehnyt hyvää jälkeä hevosen lihaksistolle. Vieläkin parannettavaa reilusti oli, mutta kyllä siitä jo silti huomasi ettei se ole seissyt ainoastaan tyhjänpanttina karsinan nurkassa pölyttymässä. Erityisesti takapää oli saanut talven aikana massaa ja kaikki kouluvääntö sujuikin paljon helpommin nykyään. Kiristän selästä käsin satulavyötä vielä muutaman reiän ennen kuin annan orin kävellä pitkin ohjin kohti maastopolkuja. Tänään oli tarkoituksena hypätä muutamia maastoesteitä, vaikka kuuma että aurinkoinen ilma teki itselleni mielen mennä ennemmin uittamaan hevosta vedessä kuin treenata esteitä. No piti urheilla nyt ja löhöillä sitten kun Crime pääsisi kesäkuun 13 päivä ansaitulle kesälomalle eli laitumelle. Toivottavasti se ei kuitenkaan ehtisi lihota liikaa niiden muutamien viikkojen aikana. Silloin se viettäisi lähes täydellistä vapaata, vain muutamien ratsastuskertojen antaessa kuntoilua sille. Tuuli puhaltaa vasten kasvojani ja pyyhkäisen kädelläni hiuksia kasvoiltani sivuun. Pian lyhennänkin ohjia ja annan ratsuni siirtyä rauhalliseen, mutta eteenpäin pyrkivään raviin. Nykyään se ei enää kaahotellut liikoja, eli voin olla vihdoin tyytyväinen ja luottaa varmajalkaiseen puoliveriseen, joka ei säikkynyt melkeinpä mitään. Kiertelemme puita ja ruohikkoja siihen asti kunnes saavumme ensimmäisen maastoesteen eteen. Crime nostaa päänsä ylös ja katsoo uljaan näköisenä kaatunutta puunrunkoa. Ohitamme kuitenkin esteen jatkaen matkaa laukalla. Laukasta sai heti pyöreän ja takapäät kulkivat sopivasti alla. Teimme kaikenlaisia kiemuroita ja taivutuksia, sekä voltteja aina kun siihen tuli riittävästi tilaa muiden lomasta. Kun ajattelin laukka työskentelyn riittävän annan orhin kävellä käynnissä takaisin ensimmäiselle esteelle. Nostan uudestaan laukan ja suuntaamme kulkumme kohti ensimmäistä estettä. Crime ylläpitää reippaan temponsa ja hieman ennen estettä se kiihdyttää ja loikkaa puun yli hyvin korkealta, jolloin sain kunnolla myödätä eteen, jotta itsekin pysyisin kyydissä. Alastulo sujui hyvin ja matka seuraavaa estettä kohti alkoi. Jarruttelen kirjavan menoa hieman takaisin hallitumpaan muotoon. En antaisi sen kaahotella liikaa tälläkään kertaa. Loputkin esteet menevät yhtä hyvin kuin ensimmäinen ja pian matka kohti takaisin tallia alkoi. Taputan nelijalkaista kaulalle kiittäen hyvästä työstä. Olisi kyllä mahtavaa jos Järnbyssä järjestettäisiin tallin asukkaille vaikka jokin hubertus-ratsastus tai jotain maastoesteisiin liittyvää ilman mitään sen kummepia kilpailuja.
|
|
Dimma
Junior Member
Posts: 55
|
Post by Dimma on Sept 12, 2013 12:20:43 GMT -5
Olin saanut ystäväni mukaan Järnbyyn. Olin ollut erehdyttävän kauan käymättä Crimen luona pienen onnettomuuteni takia, jossa hevonen liiskasi minut seinän väliin aika pahasti, jonka seurauksena vasen käteni murtui jäädessään huonoon asentoonn Nyt minun oli vain aivan pakko päästä liikuttamaan oria, oli kuntoni mikä tahansa.
-Sä et varmasti nouse sen hevosen selkään, Mikael katsoo minua tummien kulmiensa alta auton ratin takaa. -Mä en tullut sun kuskiksi jotta sä voisit loukata sut uudelleen. Pyöräytän silmiäni leikkimielisesti ja nousen autosta Järnbyn pihamaalle, joka oli suurempi kuin muistinkaan. -Mä en aikonutkaan loukkaantua uudelleen, virnistän miehelle ennen kuin läimäytän oven kiinni ja hipsin talliin.
Käsipaketissa kaikki oli extra hankalaa. Harjaaminen sentään onnistui, mutta varusteiden laitto... Siitä en mainitse mitään muuta kuin että kiitos tallin avulias henkilökunta kun satuitte paikalle sopivaan aikaan!
... Jatkuupi aivan pian. Pitää vaan saada koodit kuntoon kun muuten näyttää kaamealta. =)
|
|