|
Post by Anne on Oct 30, 2011 8:47:36 GMT -5
30.10. Palauttelevaa estehyppelyä Pepin valmennuksessaPepillä oli tarkoitus pitää Jesselle ja Sakulle rento ja palauttava estevalmennus. Sakulla oli ollut jonkin verran lihaskireyttä, jota hieroja oli saanut jonkin verran pois. Muutamien rentouttavien käyntipäivien jälkeen hevosen lihaksiin oli taas tarkoitus saada verta kiertämään. Valmentaja pyysi ratsastajaa nostamaan letkeän ravin. Askeleessa saisi olla pituutta, mutta tempon tulisi pysyä maltillisena. Hevonen halusi selvästi isompaa ravia, mitä sen ratsastaja antoi sen mennä. Ympyröillä Sakun jäykkyyden huomasi. Se tuskin taipui kaulastaan, lähinnä liikkui pienessä asetuksessa sisäänpäin. Peppi oli kuitenkin vielä tyytyväinen; iso hevonen tarvitsi aikaa. Pian oli rennon laukan aika. Jesse istui kevyessä istunnassa ja antoi Sakun selän työskennellä. Ori haki päätä alemmas ja alkoi myös joustaa pääty-ympyröillä. Se hakeutui ulko-ohjalle ja kulki hyvässä, matalassa muodossa. Maneesin keskellä oli pieni estesarja. Sarjan korkeus ei päätä huimannut, 70-80-senttisiä esteitä olivat kaikki. Peppi pyysi Jesseä ratsastamaan esteitä yksitellen. Esteiden välillä oli tarkoitus ottaa pitemmät laukkapätkät. Saku loikki ensimmäiset esteet yli-innokkaasti. Pitkät laukkapätkät kuitenkin rauhoittivat hevosta ja loput hypyistä sujuivat maltillisemmin. Lopulta oli aika ottaa raviin. Peppi määräsi loppuravien lisäksi vielä puolen tunnin kävelyn maastossa. Jesse haki tallilta viltin orin lämmikkeesi ja suuntasi valaistuihin lähimaastoihin jäähdyttelemään. Jesse ja Saku Jesse virittelee vilttiä lämmikkeeksi. Taustalla Järnbyn maneesi. (Tässä vielä kuva maksuksi luonteista, maastokuvaa en saanut aikaiseksi, yritän piirtää sellaisen tulevaisuudessa.)
|
|
nica
Junior Member
Posts: 59
|
Post by nica on Nov 4, 2011 13:33:05 GMT -5
Aivan ihana kuva<3 Tuhannet kiitokset Anne! Tässäpä jo vähän turhankin talvinen kuva Mutta siis toppaloimi<3 //Oih, miten kuolattavan hieno loimi! Olet kyllä EP:n avulla saanut sellaisen varusteintoilun nousemaan tälläkin suunnalla, että! =D
|
|
nica
Junior Member
Posts: 59
|
Post by nica on Nov 23, 2011 17:02:05 GMT -5
Höpöliinit
"Huomenta höpöliini." huikkasin Jacen karsinaan. Ori säpsähti ja oli sekunnissa jaloillaan. Se ravisteli itseään ja katsoi silmät suurina minua kohti. "Höpöliini?" Lenja pilkkasi vieressäni. En ollut huomannut tytön tuloa. "Hah, en mä niin sanonut." "Ai et? 'Huomenta höpöliini'" Lenja matki äänensävyäni. Vilkaisin tyttöä, pyöräytin silmiäni ja lähdin kohti satulahuonetta. Lenja seurasi perässä. En silti kiinnittänyt huomiota tyttöön, ennen kuin olin ottanut Jacen ja Sakun harjalaatikot syliini ja raahasin niitä kohti hevosten karsinoita. "Eikö sulla ole aamutallissa tekemistä?" "On." Lenja vastasi, mutta ei lähtenyt omille teilleen. "No mitä sä siinä roikut sitten? Kerkeet varmaan katella mua muutenkin kuin näin aamutuimaan, kun on vielä hirveä kiirekin." Lenja nauroi. "Suuret luulot. Mulla on sulle asiaa."
Kuuntelin Lenjan asian. Nyökkäsin tytölle ja lupasin kertoa asian eteenpäin nicalle. Tyttö lähti jatkamaan aamutallin tekoa ja minä aloitin poikien harjaamisen. Jace oli omaan tapaansa höslätuulella ja Saku näytti hampaitaan muutamaan otteeseen, mutta ainakaan vielä se ei iskenyt hampaita käteeni. Harjauksen jälkeen varustin ensin Sakun. Tappelisin sen kanssa mieluummin ensin ja ottaisin ehkä hitusen helpomman Jacen myöhemmin. Ja kaiken lisäksi Jacen lenkitys tulisi olemaan maastolenkki. Sakun kanssa pitäisi pyöriä ympyrää maneesissa.
Talutin Sakun manesiin ja kiipesin kyytiin. Ori oli reippaalla päällä, sillä pikku pakkanen oli saanut sen innostumaan. Saku kulki hyvin käynnissä, joten annoin sen lähteä liikkeelle ravissa. Taivuttelin valkoharjaista hevosta ja tein siirtymisiä saadakseni Sakun kuuntelemaan. Hevonen toimi hyvin, vaikka se oli hemmetin reipas ja yritti vängätä vasemmalle eikä susotunut kulkemaan taipuneena. En vain osannut ratsastaa sitä oikein. Välillä meillä oli pieniä kommunikaatio-ongelmia, jolloin pysähdykset tehtin seinään, mutta muuten hevonen rupesi kulkemaan ihan mallikkaasti. Laukassa otettiin avoja ja sulkuja, sekä vastalaukkaa. Ihan vain siksi, että Saku ei ryntäilisi päättömästi. Loppuun tuli sitten kunnon loppuverkat ja jäähdyttelyt. Käynnissä viskasin Sakun selkään viltin, jotta lihakset pysyisivät lämpimänä.
Saku pääsi talliin ja karsinaansa. Hevoselle ei ollut tullut edes hiki. Saku oli kylläkin klipattu ihan kokonaan, joten sitä piti loimittaa ihan urakalla. Niimpä viskasin hevoselle pitkäkaulaisen villaloimen niskaan ja laitoin sitten Jacen kuntoon. Viskasin loimen Jacen selkään ja lähdimme ulos.
Maastolenkki meni kävellessä ja ravaillessa. Tiet olivat sen verran jäässä, että siellä ei tohtinut laukata. Kävimme sitten maaston lopuksi laukkailemassa vähän maneesissa ja loppuverkat tehtiin myös katon alla. Kävelytin Jacea, niin että se ei puuskuttanut ja vein sen sitten sisälle.
Molemmat orit saivat tuplaloimet ja pääsivät jaloittelemaan kirpeään pakkasilmaan. Jace veti rodeot päästyään tarhaan ja tuli melkein aidasta läpi, kun jarrut eivät toimineetkaan niin nopeasti, kuin ori olisi toivonut. Katselin hevosia hetken ja lähdin sitten Mêl Sereniin ratsastamaan lisää hevosia.
|
|
|
Post by Anne on Nov 28, 2011 17:03:14 GMT -5
Jacen valmennus - marras- ja joulukuuNica treenaili maastoesteitä enne lumia. Kuvassa loppulaukat jokirannassa.
|
|
nica
Junior Member
Posts: 59
|
Post by nica on Dec 15, 2011 16:48:12 GMT -5
|
|
nica
Junior Member
Posts: 59
|
Post by nica on Dec 25, 2011 13:44:57 GMT -5
Joululahjoja poneille - nica
Pitihän sitä joulunakin tulla käymään, vaikka kiire on ollut hirmuinen kaikkien muiden asioiden kanssa. Jesse hyppeli autosta ja lähti etsimään Lenjaa, jolle pojalla oli joululahja. Tosin sehän tulisi nyt päivän myöhässä, mutta eipä ollut Jesse saanut tavaraa paketoitua aikaisemmin ja sittenkin se näytti siltä, että sitä oltaisi rypistelty viikko yhteen putkeen.
Menin itse heti moikkaamaan ulkona olevia heppoja. Pöljä oli saapunut viikko takaperin ja se oli kotiutunut hyvin. Omistin hevosesta vain pikkuruisen osan, muuten hevonen oli joululahja Jesselle minun vanhemmiltani. Isä oli nähnyt sen pohjoissuomessa ja se oli vain osoittautunut loistavaksi hyppääjäksi, niimpä kaupat olivat syntyneet heti, kun isä oli soittanut minulle ja kysynyt mielipidettäni. Olin saanut Jessen ensimmäistä kertaa hiljaiseksi, kun olin antanut hevosen paperit toisen käteen kuvan kera. Heittelin hepoille porkkanoita ja leipiä muovipussista, joka minulla oli mukana. Innoissaan pojat niitä rouskuttelivat. Lopulta Jessekin saapui paikalle ja totesi haluavansa käydä maastossa Pöljällä - ilman satulaa. Kysyin oliko poika tosissaan, mutta ilmeisesti oli, sillä hän otti Pöljän mukaansa ja vei sen talliin. Kohta parivaljakko ilmestyi ulos ja Jesse kipusi silmiään muljauttelevan orin selkään. "Ei mee pitkään!" Jesse huikkasi kääntäessään Pöljän kohti lähintä maastopolkua. Huokaisin ja menin talliin. Kerkesin järjestellä satulahuoneessa jätkien tavaroita ja käydä metsästä muutaman havunoksan hevosten karsinoihin. Saisivat pureskella niitä, jos heinät sattuisivat loppumaan.
Jesse tuli maastosta.. ja ravisteli lunta takkinsa sisältä. "Jaaha." huomautin, mutta Jesse vain nauroi. "Se oli pöljäpäällä.. ja siis mä en oo hinkannu tätä hevosta showshinella niin, että tän selässä ei yksinkertasesti voi pysyä ylämäessä verkkarit jalassa.." poika huomautti vuorostaan. Myönsin kiillottaneeni hevosta toissapäivänä.
Pöljä pääsi takaisin ulos Jacen ja Sakun seuraan. Orit saivat vielä muutaman porkkanan ja sitten saivat jäädä ulkoilemaan rauhassa, kun lähdimme kohti Mêl Sereniä.
|
|
nica
Junior Member
Posts: 59
|
Post by nica on Jan 7, 2012 14:10:01 GMT -5
Uuuuupea kuva<3 Kiitos Ääääää, järkyttävän kiire viikko tulikin eteen, hevosia olis vaikka millä mitalla ja kaikkia ei kerkee ratsastaa :'D -------------- Uuuuuskomatonta - nica Voi miten se liikkui! Jace ojensi etujalkojaan ja pidensi askeltaan, sen kaula oli kauniisti kaarella ja ori käytti selkäänsä ja takajalkojaan. Kanget saivat hevosesta niin paljon enemmän irti. Olin jo melkein valmis sanomaan, että lähtisin tällä hevosella Vaativaan koululuokkaan.. kunnes teimme laukanvaihtopukit keskellä maneesia, Jace jatkoi kaksi askelta eteenpäin pukin jälkeen ja teki äkkikäännöksen toiseen suuntaan. Jatkoin matkaani Newtonin lain mukaan suoraan eteenpäin kohti maankamaraa. Hyppäsin ylös maasta ja pudistelin vaatteitani hiekasta, sitten marssin maneesissa juoksentelevan Jacen perään. Hevonen oli R I I V I Ö. Aina kun pääsin muutaman metrin säteelle nurkkaan pysähtyneestä hevosesta, niin se kääntyi, potkaisi taaksepäin ja paineli menemään maneesin toiseen päähän. Kirosin ja jatkoi hevosen metsästystä. Houkuttelin sitä luokseni vaikka millä keinoilla, mutta ei oria kiinnostanut. Sillä oli leikkihetki menossa. Pelkäsin sen sotkeutuvan ohjiin, mutta onneksi ohjat pysyivät hevosen kaulalla, sillä se ei ollut kertaakaan laskenut päätään alas. "Jace! Saakelin elukka, pääset ulkoruokintaan jos ei yhteistyö parane!" Sain Jacen lopulta kiinni, kun pyysin maneesin ovelle ilmestyneeltä Jesseltä kaurasankkoa. No idiotti kun on, rakas serkkuni, niin hän haki ensin tyhjän kaurasankon. Muutaman kirosanalitannian päästettyäni, Jesse juoksi äkkiä talliin hakemaan sankkoon kauraa. Jacehan siis juoksi suoraan syliini, kun se kuuli kauran rapisevan sankossa. Nousin vielä hevosen selkään ja ratsastin sen eteen ja alas, eli laitoin kunnolla treeniin ennen kuin lopetin ja vein Jacen talliin. Jesse ratsasti Pöljän, joten minun piti käydä Sakulla kävelemässä maastossa, sillä oli ollut eilen kunnon koulutreeni. Illalla pojat saivat loimet niskaansa ja porkkanoita kuppiin, kun ne jäivät sisälle iltaruokiaan odottamaan.
|
|
nica
Junior Member
Posts: 59
|
Post by nica on Jan 31, 2012 13:37:46 GMT -5
Oli ihan pakko! Klikkaa isommaksi!
|
|
nica
Junior Member
Posts: 59
|
Post by nica on Mar 2, 2012 13:40:30 GMT -5
Pöljälle rakennekuva sivuilla
|
|
nica
Junior Member
Posts: 59
|
Post by nica on Mar 9, 2012 14:08:45 GMT -5
Jacen kootut hyppelöt. Yli mennään ja tyylillä ei niin väliä! Irtohypytystä siis maneesissa Värit tulee joskus
|
|
nica
Junior Member
Posts: 59
|
Post by nica on Mar 15, 2012 6:42:19 GMT -5
Jesse
Se oli sitten kolmen hevosen liikutuspäivä. nica ei kertakaikkiaan kerennyt lähteä talille mukaan ratsastamaan Sakua, joten minun pitäisi kiivetä senkin selkään. Järnbyä kohti ajaessani ajattelin, että hyppäisin Sakulla ja Pöljällä vähän ja Jace taas puolestaan pääsisi maastoilemaan. Saavuttani tallille huomasin kuitenkin, että Lenjalla ei ollut tekemistä ja suostuttelin tytön ratsastamaan Jacella, jotta pääsisin vähemmällä työllä. Onnekseni tyttö suostui hankkeeseen.
Otin kaikki hevoset sisälle ja heitin oripojille heinää nenän eteen, jotta ne malttaisivat olla rauhassa harjauksen ajan. Harjasin kaikki kolme nopeasti ja heitin ensin Jacelle varusteet niskaan. Sitten oli Sakun vuoro. Pöljällä ratsastaisin Sakun jälkeen ja Lenja lupautui tulemaan nostelemaan puomeja. Kun Saku ja Jace olivat valmiita, niin huutelin Lenjaa paikalle. Tyttö kipitti ottamaan Jacen ja lähdimme kohti maneesia. Maneesissa ei ollut muita, joten saisimme mennä ihan rauhassa. Jacen eilisiltä hypyiltä maneesiin oli jätetty eilen rakentamani esteet. Saku käveli kuuliaisesti perässäni, kun kävin laskeamassa esteitä. Lenja oli jo noussut Jacen selkään ja käveli hevosen kanssa uralla. Kiipesin Sakun satulaan ja annoin orin kävellä alkukäynnit. Kävelyjen jälkeen ravailin Sakun kanssa ja yritin saada sen kuuntelemaan minua. Sitten otin vähän laukkaa molempiin suuntiin ja tein muutaman laukanvaihdon keskihalkaisijalla. Sitten Saku sai kävellä hetken, ennen kuin aloitin hyppäämään. Alkuun tulin muutaman pikkupystyn laukassa. Saku oli innokas, mutta kuunteli kuitenkin. Vahva se oli, ymmärsin todella hyvin miksi nica tuskaili Sakun ratsastamisen saavan hänen käsivartensa hapoille. Ennen estettä hevonen otti ja yritti lähteä, sitä sai kiskoa takaisin todella voimakkaasti, että avut menivät edes läpi. Hypyt olivat kuitenkin hyviä, vaikka Saku vähän liioittelikin pikkuesteiden kanssa.
Verryttelyhyppyjen jälkeen tulin rakentamaani linjaa muutaman kerran. Välit olivat tavallisia, joten Sakun kanssa piti ottaa vähän rauhallisemmin, sillä orilla oli valtava laukka. Välillä laskeuduin nostamaan puomeja ja tulin linjaa isompana. Lopuksi tulin vielä radan muutamaan kertaan. Radalle kuuluivat kaikki maneesissa olevat esteet, joita oli linjan ja verryttelypystyn lisäksi okseri, muuri, sinivalkoinen aika harva pysty ja lankkueste. Ensimmäinen kerta tultiin aika pikkuisena, esteillä ei ollut korkeutta kuin maksimissaan 110cm. Toiselle kerralle nostin esteitä 10cm ylemmäs ja tulin radan uudelleen. Sitten oli loppuravien aika. Lenja kävelytti jo Jacea ja sanoi menevänsä edeltä laittamaan minulle Pöljän valmiiksi.
Kun Saku oli saanut kävellä loppukäynnit, vein sen takaisin talliin. Nappasin orilta satulan ja suitset pois, otin suojat pois ja viskasin hevosen selkään enkkuviltin. Lenja oli melkein valmis Pöljän kanssa, joten menin auttamaan. "Ihan järkyttävässä kunnossa nää Pöljän kamat! Etkö sä ikinä kehtaa puhistaa sun hevosen kamoja?" "Ootan että mun äiti tulee tekemään sen." sanoin ja virnistin. Lenja mulkaisi minua. "Kiillottasit niitä mieluummin ku puuteroisit naamaas." Lenja totesi sarkastisesti. Tuhahdin. "Voithän sä auttaa mua." ehdotin. "Luule vaan." Lenja naurahti ja lähti kävelemään Pöljän kanssa kohti maneesia. Seisoin hevoseni karsinanovella hetken hölmistyneenä ennen kuin nappasin kypäräni ja lähdin perään.
Maneesissa Lenja ojensi hevosen minulle (ojensi ohjat siis) ja kipusin ratsuni selkään. Pöljä pyöritteli silmiään ja mutusti kuolaintaan. Ei sillä voinut pehmeää makukuolainta edes pitää, kun se jyrsisi kuolaimen poikki. Kävelin hetken ja patistin hevosen sitten raviin. Pöljä oli vielä hieman lihakseton, eli suomeksi hoikkeli. Sakutynnyrin jälkeen Pöljä tuntui niin pieneltä ja sirolta. Se oli samanlainen kuin minä. Tosin.. kun olin aloittanut salilla käymisen, niin jopa Suvi oli huomannut muutoksen. Verryttelin Pöljän hyvin. Menin ravissa ja laukassa ympyröitä ja taivutuksia. Tein avoja pitkillä sivuilla ja sain Pöljän notkeaksi. Sitten vähän kävelyä ja estehommiin.
Aloitin verryttelyesteellä taas muutamaan otteeseen. Lenja huomautti, että Pöljä näytti pirteältä ja siltä hevonen tuntuikin. Verkkahyppyjen jälkeen tulin linjaa. Aluksi ihan matalana muutamaan kertaan, jotta saisin tuntumaa väleihin ja siihen miten ne pitäisi ratsastaa. Nyt kun esteet olivat pieniä, niin Pöljä tuli ne ihan tavallisessa laukassa kuten Sakukin. Esteiden noustessa jouduin ottamaan kiinni ja lyhentämään laukkaa, sillä Pöljällä oli tapana hypätä ravilähestyminen rauhassa ja pinkaista sen jälkeen menemään korskuen ja päristen. Linjan viimeinen okseri oli 130cm kun annoin Pöljän taas hengähtää. Tauon jälkeen jatkoimme rataharjoituksella. Linja sai olla sellaisena kuin se oli, mutta pyysin Lenjaa laskemaan 120cm okseria hieman pienemmäksi ensimmäiselle radalle. Muut esteet saivat olla sen kokoisia kun ne olivat. Tulin radan ensimmäisen kerran. Pöljä oli innokas, mutta sain sen hyvin esteille ja ponnistuspaikat olivat kaikki sopivissa kohdissa. Pöljä ei edes hipaissut esteisiin. Lenja nosti esteitä 20cm toiselle radalle. Linjan okseria nostettiin 145cm korkuiseksi ja muut esteet olivat 130cm paikkeilla. Aloitin toisen radan laukattuani kierroksen maneesin ympäri. Mitä isommat esteet, sitä innokkaampi hevonen. Pöljä teki kaikkensa ja hyppäsi niin höyhenenkevyesti, etten voinut uskoa omistavani tällaista hevosta. Toisaalta minulla oli niin ikävä Vertin selkään. Kaikki hevoset tuntuivat helpoilta Vertin jälkeen. Rakastin oria, koska se laittoi todellakin tekemään töitä menestyksen eteen eikä ikinä antanut mitään ilmaiseksi.
Radan jälkeen Pöljä sai hirmuiset taputukset. Laukkasin sillä vielä hetken ympyrällä ja taivuttelin avoa ja sulkua. Sitten loppuravit ja käynnit. Lenja käveli vieressämme, kun kiersimme maneesia. "Se on aika osaava." tyttö totesi. "On. Ihan uskomaton." myhäilin. "Mä haluan kokeilla joskus." "Jos autat varusteiden kanssa." sanoin ja iskin silmää.
|
|
|
Post by Anne on May 8, 2012 4:57:31 GMT -5
MaastolenkilläJesse ja Pöljä tammilehdon reunamilla. Vesilätäköt ja matka tallia kohti saa Pöjänderin innostumaan!
|
|
nica
Junior Member
Posts: 59
|
Post by nica on May 10, 2012 5:55:05 GMT -5
Ihana kuva! Kiitos Anne Yritän saada maastoilusta aikaiseksi tekstit tai kuvat molemmille kopukoille. Heti kun tilarit saan alta pois, niin voin keskittyä omien piirtämiseen
|
|
nica
Junior Member
Posts: 59
|
Post by nica on Jul 6, 2012 4:07:50 GMT -5
Sakun maastotarina - nica
Kyllä oli tahmea hevonen! Sen huomasin jo siitä, että Saku oli lähinnä perässä vedettävä, kun talutin sen talliin. Hoitaessa se nuokkui paikallaan ja ei minkään näköistä pelleilyä. Olin aivan hämmästynyt. Toivon todella, että herra olisi viimein oppinut tavoille ja käyttäytymään, mutta toivottavasti se ei ainakaan näin laiskaksi ole muuttunut!
Satuloin Sakun, otin oman kypäräni sekä raippani ja talutin sitten Sakun ulos. Osa maastoretkelle ilmottautuneista ratsukoista olivat jo pihalla valmiina. Mittasin jalustimet, joita jouduin lyhentämään Jessen jälkeen kolmella reijällä, vaikka Jessellä oli yleensä tapana mennä kouluakin melko lyhyillä jalustimilla. Kiristin vielä vyön ja nousin sitten satulaan. Viiden minuutin päästä odotimme enää Jesseä ja Pöljää. Kohta Jesse kuitenkin juoksutti Pöljän ulos tallista ja kipusi satulaan nopeasti pahoitellen samalla viivästymistä.
Reissu pääsi alkamaan. Saku lompsutteli omalla paikallaan jonossa ja seurasi välillä Pöljän steppausta ja ilakointia. Tai oikeastaan Pöljä näytti siltä, että sitä pelotti aivan valtavasti. Saku oli onneksi niin varma maastossa kävijä, että sitä ei pienet risahdukset hätkäyttäneet. Alkukäynnit mentiin ihan rauhassa. Välillä tuli ravipätkiä ja keskivaiheilla lenkkiä ruettiin laukkailemaan. Saku oli ravissa kompastella omiin jalkoihinsa ja jouduin herättelemään hevosta raipan kanssa. Pari napautusta kaulalle, niin oli jo ihan eri ääni kellossa ja Saku ryhdistäytyi kummasti. Laukkapätkillä meno oli tahmeaa, mutta kun Saku sitten päättikin innostua niin muut tuntuivat olevan edessä. Pientä laukkaa piti Sakun kanssa mennä, kun herralla on niin valtava askel ja vauhti ei ollut mikään hirmuinen muillakaan. Joutuipahan vähän Sakukin tekemään hommia tällä reissulla, eikä vain päässyt lompsuttelemaan pitkillä askeleilla.
Pöljän maastotarina - Jesse
Huhhuh! Ensinnäkin Pöljä oli aivan musta, kun hain sen talliin. Toiseksi Pöljän kamat olivat missä kunnossa olivat, sillä en ollut jaksanut puhdistaa niitä eilen kun olin tullut ratsastamasta ja kenttä oli ollut ihan liejussa. Kolmanneksi käteeni sattui, enkä olisi jaksanut harjata hevosta. "Lenjaaaa!!" yritin tavoitella tyttöä, kun olin sitonut Pöljän kiinni karsinaan. Meni minuutti ennen kuin tyttö ilmaantui tallin toisesta päästä. "No?" Lenja kysyi. "Tiiätkö kun puhuttiin sillon niistä kahveista.." aloitin. "Mä en harjaa Pöljää." tyttö totesi tultuaan Pöljän karsinan luokse. Yksi vilkaisu oli riittänyt ja tyttö oli tajunnut mitä ajattelin. "Pliis." yritin vielä, mutta se ei toiminut. Lenja haki minulle sankollisen lämmintä vettä ja harjan. "Siitä vaan, nopeemmin saat sen puhtaaks kun peset sen selän." Huokaisin syvään ja rupesin hommiin.
Olin tietenkin hitaampi kuin muut ja minua huudeltiin jo kolmeen otteeseen tallin ovelta, kunnes sain hevoselle suitset päähän ja oman kypäräni mukaan ja juoksutin Pöljän pihalle. Kiristin nopeasti vyön ja kipusin kyytiin. "Valmis." totesin. "Hyvä, eiköhän lähdetä sitten." Markus totesi ja luetteli järjestyksen. Olin ihan tyytyväinen, että Pöljä pääsi letkan loppupäähän ja nica tuli vain Sakulla peräämme. Ei olisi haittaa, jos Pöljä päättäisi kääntyä ympäri ja poistua takavasemmalle. Mitä se ei toivottavasti tekisi, mutta koskaan ei voinut tietää.
Verryttelyksi annoimme hevosten kävellä. Pöljä kipitti kolme askelta, kun muut ottivat yhden askeleen. Ei hevonen edennyt, vaan askeleet olivat melkein paikallaan otettuja. Pöljää jännitti ihan kauheasti, se hikosi ja alkukäynneissä. Ravipätkät mentiin rennosti, tai yritettiin mennä. Kimo pirulainen tapaili laukkaa ensimmäisillä ravipätkillä ja rauhottui sitten ravaamaan, kun etujoukko sai vähän vauhtia alle. Pärinä ja korina oli varmasti hirmuinen, vaikka Pöljä ei yleensä pidä sellaista meteliä liikkuessaan.
Laukkapätkä oli Pöljän kannalta paras. Vaikka hevonen piti pitää niin hyvässä paketissa, ettei se päässyt ottamaan yhtään hallitsematonta askelta mihinkään suuntaan, niin se laukkasi kuitenkin rauhallisesti eikä höyrynnyt. Loppumatkasta, varsinkin kun talli oli jo näkyvissä, Pöljän korvat nousivat pystyyn ja hevoselle tuli kiire kotipihaan.
Tämä oli Pöljän pisin maastoreissu, mutta en todellakaan luovuta Pöljän maastoilun suhteen. Kyllä se vielä joskus uskaltaa yksinkin lähetä reissuun!
|
|
nica
Junior Member
Posts: 59
|
Post by nica on Aug 11, 2012 3:55:07 GMT -5
Ihana Pöljä<3 - Jesse
Apua. Hevoseni ei ollut enään valkoinen. Se oli kurakuorrutuksen takia ruskean vihreän keltainen ja näytti aivan virtahevolta. Pöljä oli ollut viikon lomalla ja lihonnut silmissä. Sillä oli järkyttävä heinämaha! Jos miehet saisivat itkeä, niin olisin varmasti tirauttanut muutaman kyyneleen, mutta se ei ollut sallittua. Purin huultani ja tallustin mutatarhaan hakemaan hevoseni. Pöljä antautui hyvin kiinni ja lähti tallustamaan perässäni kohti tallia. Talutin sen suoraan pesukarsinalle ja laitoin kiinni. Pöljä vähän kummasteli, että mitäs sitä nyt tapahtuu, mutta tajutessaan vesiletkun sen silmät suurenivat ja steppailu alkoi. "Pöljä" komensin, mutta komennukset menivät kuuroille korville.
Pesin Pöljän oikein huolella. Ensin pahimmat paskat pois vedellä ja harjalla, sitten shampoota kehiin ja sitten vielä kunnon huuhtelu. Pesin jopa pään, jota Pöljä inhosi yli kaiken. Maratoonipesun jälkeen hevonen näytti taas hevoselta, jos hemmetin isoa mahaa ei otettu huomioon. Viskasin Pöljälle loimen selkään ja talutin sen karsinaan. Kerkeäisin hoitaa Jacen ja Sakun sillä aikaa, kun Pöljä kuivuisi vähän. En aikonut kuitenkaan ratsastaa kummallakaan nican oreista, mutta olin luvannut hoitaa ne valmiiksi, jotta nica voisi tullessaan vain satuloida ne ja lähteä ratsastamaan.
Hain ensin Jacen sisälle. Huuhtelin sen jalat pesupaikalla ja vein sen sitten karsinaan. Harjailin Jacen nopeasti, mutta niin että tarkistin kaikki paikat haavereiden varalta. Jalassa oli pikku naarmu, mutta se oli niin mitätön, että en kokenut tarpeelliseksi edes puhdistaa sitä millään tavalla. Jace mutusteli taskujani jatkuvasti, ja sain vähän väliä työntää sen pään pois tai läppäistä sitä turpaan, jotta se lopettaisi hamuamisen. Ruunikko tuskin halusikaan ymmärtää, mitä yritin sille viestittää. Puhdistin lopuksi vielä kaviot ja laitoin Jacelle talliloimen, jotta se pysyisi puhtaana nican tuloon asti. Sitten lähdin hakemaan Sakun tarhasta.
Hopeainen notkui aidalla jo valmiiksi. Se tiesi, että pääsisi kohta sisälle kun kaikki kaveritkin olivat hävinneet ympäriltä. "Joo ukko, mennään." hymähdin Sakulle, kun nappasin sen kiinni narun päähän. Sakulla oli kiire sisälle. Se tanssahteli vieressäni, kun talutin sitä, mutta ei ollut kuitenkaan karkaamassa käsistä. Kävin pesemässä Sakunkin jalat pesupaikalla ja huomasin, että orilta puuttui etukenkä. Se siitä ratsastuksesta sitten. Laitoin nicalle viestin ja vein Sakun karsinaan. Harjailin hevosen hyvin ja laitoin sille yöloimen jo valmiiksi, sekä lämpösuojat etujalkoihin. Kun ori oli valmis, palasin Pöljän luokse.
Kimo pirulainen oli tietenkin heittäytynyt selälleen karsinassa ja märkään harjaan oli tarttunut kamala määrä purua. Huokaisin ja astuin karsinaan. Otin loimen pois ja vein sen kuivumaan. Sitten otin harjan käteeni ja rupesin puunaamaan Pöljää. Selvitin piikkisualla orin harjan ja hännän. Se ilmeisesti nipisteli orin herkkää ihoa, ja Pöljä irvisteli minulle minkä kerkesi. Se myös ravisteli jatkuvasti päätänsä, kuin yrittäen saada minut kauemmas. En kuitenkaan antanu periksi. Häntään minun oli pakko käydä hakemassa selvitysainetta, sillä se ei vain selvinnyt ilman tököttejä. Takut olivat niin kauheita.
Kun Pöljä oli taas edustuskunnossa, satuloin sen. Otin Jacen koulusatulan, sillä Pöljällä ei ollut omaa. Jouduin tunkemaan satulan ja hevosen väliin lisätoppausta, sillä Jace oli leveämpi kuin Pöljä. Saku olisi ollut vielä leveämpi kuin Jace, joten Jacen satula oli hieman parempi Pöljälle kuin Sakun. Kieritin orille pintelit etusiin ja laitoin suojat takasiin ja suitsin sen. Sitten hain oman kypäräni ja saappaani. Kun olimme molemmat valmiit, vein orin maneesiin.
Aloitimme alkukäynneillä. Annoin Pöljän kävellä muutaman kierroksen ihan rennosti omaa tahtia. Sitten lähdin kokoamaan sitä pikkuhiljaa ja pyysin lyhentämään askelta käynnissä. Pöljä vastusteli alkuun ja se ei ollut ollenkaan keskittynyt. Ilmeisesti ori oli vielä lomalla. "Nyt kuule laitetaan läskit liikkumaan." totesin ja komensin hevosen raviin. Jatkoimme kevyessä ravissa ympäri maneesia. Taivuttelin ja lyhensin ja pidensin ja tein kaikkeni, jotta Pöljä alkaisi kuuntelemaan taas kunnolla. Se oli hassu, sillä aina kun asiat kävivät sen mielestä hankalaksi, niin Pöljä tapaili laukkaa. Menin avoja ja sulkuja sekä paljon väistöjä. Puolen tunnin tuuppauksen jälkeen Pöljä rupesi tuntumaan sellaiselta, kuin se oli ennen lomaa ollut. Annoin orin hengähtää välillä ja sitten pikku paussin jälkeen aloitimme laukkatyöskentelyä. Laukassa Pöljä vähän haki rytmiä ensin, joten annoin sen laukata muutaman kerran maneesin ympäri ennen kuin pyysin sitä kokoamaan itseään enemmän. Pöljä pärisi ja yritti jopa protestiksi viskoa takajalkojaankin, mutta minua pikku pelleily ei hätkäyttänyt. Laukassa menimme ympyrällä, taivutin sitä sisään ja ulos ja pyysin pitkää ja lyhyttä laukkaa. Avojakin menimme molempiin suuntiin.
Lopuksi kunnon loppuverryttelyt ravissa. Ratsastin Pöljän rennoksi. Käyntejäkin mentiin ainakin 15 minuuttia, jotta Pöljä ei jäisi ratsastuksen jälkeen hapoille. Sille oli nimittäin tullut laukassa hiki. Tallissa purin Pöljän ja heitin sille talliloimen selkään. Harja oli vielä vähän märkä pesun jäljiltä, koska se oli niin paksu ja pitkä. Annoin kaikille oreille vähän heinää nenän eteen ja lähdin sitten kohti Mel Sereniä.
|
|