Post by nica on Oct 19, 2012 3:38:33 GMT -5
Koulutreeniä med Saku - nica
Mutkurampaa hevosta ei olisi voinut olla. Kun käänsin oikealle, niin Saku heitti takapäänsä vasemmalle ja meni ihan serpentiinimutkalle. Toisin päin tapahtui sama ilmiö tai sitten se puski ulkolavallaan ulos reitiltä. Kritsiina painotti monta kertaa ulkopohjetta ja oikeastaan sitä, että irrotin välillä pohkeeni hevosesta kokonaan, jolloin minulla hävisi tuntuma kokonaan. Yritin kiinnittää huomiotani siihen, että pidin ne jalat siellä hevosen kyljissä.
Kyllä se Sakukin sieltä alkoi pikkuhiljaa vertymään ja taipumaan ja palaamaan takaisin oikealle uralle. En tiedä, oliko alkuhangoittelu johtunut vain yksinkertaisesti siitä, että hevonen oli jäykkä alkutunnista eikä suostunut taipumaan senttiäkään, siis muualle kuin väärään suuntaan.
Ravi oli alusta asti ollut kuitenkin hyvä, Saku polki hyvin alle ja askkellut oli ilmavaa.
Ravikiemurauralla Sakua sai lämpättyä hyvin molempiin suuntiin ja molemmat puolet tulivat lämpättyä yhtä hyvin, koska välillä vaihdettiin suuntaa.
Kun päästiin tunnin laukkaosuuteen, sitä lämpättiin ihan vähän alle, jotta laukka saatiin pyöriväksi ja toimivaksi. Kristiina pyysi ottamaan pari reipasta lisättyä laukkaa pitkille sivuille. Sakuhan otti ja lähti, kun kerkesin vain laittaa jalan kunnolla kiinni. Päätyyn jouduttiin melkein pysähtymään seinään, että sain Sakun takaisin kuulolle. Seuraavalla pätkällä pidin hevosta kiinni, vaikka pyysinkin sitä eteenpäin. Saku oli vahva.
Kristiina huikkasi, että jännityin turhaan. Tietysti se johtui siitä, että jouduin kiskomaan Sakua takaisin kaikin voimin. Käänsin Sakun ympyrälle ja kontrolliin, kirosin ääneti kun en ollut laittanut orille kankia päähän. Olisipa ollut edes jotain kontrollia.
Mutta Kristiina ei antanut periksi, vaan käski ottamaan lisättyä laukkaa uudelleen. Valmistauduin taas vietäväksi, mutta Kristiina käskikin tällä kertaa komentamaan sitä vähän eteenpäin ja tekemään hurjan paljon puolipidätteitä pitkien pidätteiden sijasta.
Samalla Kristiina huomautti, että istu itse ryhdikkäästi, vähän liikettä vasten niin sekin rauhoittaa hevosta. Muutaman kerran tavallisessa perusistunnassa ja sen jälkeen muutama suora kevyessä istunnassa. Saku alkoi toimimaan, kun en irroittanut pohkeitani sen kyljistä ja antanut sille kokonaan ohjaa pois.
Sitten siirryimme onnekseni pienempään laukkaan. Kristiina käski lyhentää laukkaa ympyrällä niin pieneksi kuin vain sain. Sehän meiltä onnistuu. Saku oli ilmiömäinen paikallaan laukkaamisessa, sillä sen pystyi ennen esteitäkin ottamaan ihan kiinni, jotta askeleet sattuisivat hyvin. Silti laukka pyöri hyvin, se johtui varmaan siitä että Sakulla oli voimaa pepussa todella paljon, kun sitä oli treenailtu pitkään.
Ori kuitenkin ärsyyntyi moisista kontrolliharjoituksista ja rupesi nakkelemaan niskojaan ja viuhkomaan hännällään.
Tunti suoritettiin kuitenkin loppuun asti ja sitten kiitimme Kristiinaa ja lähdimme loppu verkkaamaan ulkokentälle, jotta seuraava ratsukko pääsisi maneesiin.
Mutkurampaa hevosta ei olisi voinut olla. Kun käänsin oikealle, niin Saku heitti takapäänsä vasemmalle ja meni ihan serpentiinimutkalle. Toisin päin tapahtui sama ilmiö tai sitten se puski ulkolavallaan ulos reitiltä. Kritsiina painotti monta kertaa ulkopohjetta ja oikeastaan sitä, että irrotin välillä pohkeeni hevosesta kokonaan, jolloin minulla hävisi tuntuma kokonaan. Yritin kiinnittää huomiotani siihen, että pidin ne jalat siellä hevosen kyljissä.
Kyllä se Sakukin sieltä alkoi pikkuhiljaa vertymään ja taipumaan ja palaamaan takaisin oikealle uralle. En tiedä, oliko alkuhangoittelu johtunut vain yksinkertaisesti siitä, että hevonen oli jäykkä alkutunnista eikä suostunut taipumaan senttiäkään, siis muualle kuin väärään suuntaan.
Ravi oli alusta asti ollut kuitenkin hyvä, Saku polki hyvin alle ja askkellut oli ilmavaa.
Ravikiemurauralla Sakua sai lämpättyä hyvin molempiin suuntiin ja molemmat puolet tulivat lämpättyä yhtä hyvin, koska välillä vaihdettiin suuntaa.
Kun päästiin tunnin laukkaosuuteen, sitä lämpättiin ihan vähän alle, jotta laukka saatiin pyöriväksi ja toimivaksi. Kristiina pyysi ottamaan pari reipasta lisättyä laukkaa pitkille sivuille. Sakuhan otti ja lähti, kun kerkesin vain laittaa jalan kunnolla kiinni. Päätyyn jouduttiin melkein pysähtymään seinään, että sain Sakun takaisin kuulolle. Seuraavalla pätkällä pidin hevosta kiinni, vaikka pyysinkin sitä eteenpäin. Saku oli vahva.
Kristiina huikkasi, että jännityin turhaan. Tietysti se johtui siitä, että jouduin kiskomaan Sakua takaisin kaikin voimin. Käänsin Sakun ympyrälle ja kontrolliin, kirosin ääneti kun en ollut laittanut orille kankia päähän. Olisipa ollut edes jotain kontrollia.
Mutta Kristiina ei antanut periksi, vaan käski ottamaan lisättyä laukkaa uudelleen. Valmistauduin taas vietäväksi, mutta Kristiina käskikin tällä kertaa komentamaan sitä vähän eteenpäin ja tekemään hurjan paljon puolipidätteitä pitkien pidätteiden sijasta.
Samalla Kristiina huomautti, että istu itse ryhdikkäästi, vähän liikettä vasten niin sekin rauhoittaa hevosta. Muutaman kerran tavallisessa perusistunnassa ja sen jälkeen muutama suora kevyessä istunnassa. Saku alkoi toimimaan, kun en irroittanut pohkeitani sen kyljistä ja antanut sille kokonaan ohjaa pois.
Sitten siirryimme onnekseni pienempään laukkaan. Kristiina käski lyhentää laukkaa ympyrällä niin pieneksi kuin vain sain. Sehän meiltä onnistuu. Saku oli ilmiömäinen paikallaan laukkaamisessa, sillä sen pystyi ennen esteitäkin ottamaan ihan kiinni, jotta askeleet sattuisivat hyvin. Silti laukka pyöri hyvin, se johtui varmaan siitä että Sakulla oli voimaa pepussa todella paljon, kun sitä oli treenailtu pitkään.
Ori kuitenkin ärsyyntyi moisista kontrolliharjoituksista ja rupesi nakkelemaan niskojaan ja viuhkomaan hännällään.
Tunti suoritettiin kuitenkin loppuun asti ja sitten kiitimme Kristiinaa ja lähdimme loppu verkkaamaan ulkokentälle, jotta seuraava ratsukko pääsisi maneesiin.