29.3.2018 Tie tähtii - kouluvelmennukset - T

[Anne]

Kritiina Mäkikunnas valmentaa Järnbyssä Tie tähtiin 2018-ratsukoita, kolmatta osakilpailua varten.

Valmennus on avoin kaikille osallistujille! Hinta 100vEUR / valmennus. (mahdollisuus yöpyä Järnbyssä, jos osallistut edellisen päivän estevalmennukseen.)


Osallistuminen:
taso
Ratsastaja - hevonen, hevosen osoite
Maksut viimeistään 14.4.2018 klo 18!
alle tai meili: [e-mail] (forumilta poimitaan ensisijassa)

Jokaiselle tasolle mahtuu 3 ratsukkoa. Valmennuksissa keskitytään tehtäviin ratsukkokohtaisesti.

Jos maksettu, annan vastakommentin.

Maksamismuodot:
a) pitkä teksti: 2 arpaa
b) lyhyt teksti: 1 arpa
c) kuva: 1 arpa
d) lyhyt teksti + kuva: 2 arpaa
e) pitkä teksti + kuva: 3 arpaa

Taso easy
paikka 1: Vivienne B. - Austria, sunnuntai.esy.es/auburn/rilla.html
Kristiinan kommentit: Tempo oli tänään kateissa. Tamma ravaili hieman tehottomasti ja ratsastaja olisi saanut hakea tahtia säpäkämäksi. Tuli hyytymisiä, varsinkin, kun otettiin tiukempia voltteja. Sain muistutella sisäpohkeella ratsastuksesta ja istunnan suoruudesta. Laukassa melko pehmeä, vaikkakin siinäkin moottoriin lisää kierroksia olisi toivonut.

paikka 2: Aino Reini - Vics Grimaldi, kuippana.net/rk/hevoset/vikke/
Kristiinan kommentit:

paikka 3: Alviina Herrala - Lazur SOV, seppele.piirroshevoset.com/hevonen.php?id=137
Kristiinan kommentit: Heonen hieman löysänä tänään ja ratsastaja olisi saanut vaikuttaa enemmän. Ottaa liikaa tukea edestä ja pohkeen käyttö jää vajaalle. Laukassa ratsastaja saisi istua paremmin hevosen ympäri ja pitää pohjetuen yllä. Siirtymisissä heiluntaa, ei tarvitse kiskaista hevosta takaisin, vaan pitäisi ratsastaa siirtymä myös eteen.


Taso medium
paikka 1: Julia Luoti - Valerie, kanelipulla.net/j/valerie.html 1 arpa
Kristiinan kommentit: Tamma oli hieman kiireisen oloinen tänään ja puskikin melko pahasti, varsinkin alkuun, pohjetta ja ohjaa vasten. Tällaiste hevosta pitää irroitella nopeilla avuilla ja lisäksi pitää se töissä. Varsinkin alkuun pyydetään yksi asia, ja kun se sujuu rauhassa, heti kiitos. Tästä voi sitten jatkaa pitemmillä pätkillä. Loppua kohden kuunteli jo paremmin pohjetta, mutta kokonaisuudessaan hieman pohkeen takana, vaikka kiireinen.

paikka 2: Nita Merisalo - Audrey v. Helmwald, sunnuntai.esy.es/auburn/armi.html 2 arpaa
Kristiinan kommentit: Tamma lähti melko jäykästi tänään liikkeelle ja lähdimme avaamaan sen lapoja ensin pohkeenväistöillä ja sitten kylkiä avotaivutusmaisilla liikkeillä. Raudikko tulikin vastaanottavaisemmaksi kyljistään ja liikui loppua kohden pehmeästi, varsinkin laukassa. Ravissa tipauttaa hieman selkää ja tarvitsee jumppaa paljon.

paikka 3: Jonna - Kadon Illuusio, suomenpolle.webs.com/koto/Illuusio.htm 1 arpa
Kristiinan kommentit:Hevonen oli tänään alusta asti hyvä ja pienen vetrymisen jälkeen polki alleen mallikkaasti. Ratsukossa oli mielestäni enemmän Helppo A-tasoinen, ja nyt pyysinkin ratsastajaa välillä rentoutumaan ja vaatimaan hevoselta vain tasaista muotoa ja pehmeitä siirtymisiä. Liikaa ei tarvitsisi prässätä, jos tämä olisi rutiinin hakemista.


Taso hard
paikka 1: Henry - Hallavan Vaniljakahvi, hallava.kuiske.com/ratsutalli/hevoset/lilja.html 2 arpaa
Kristiinan kommentit: Ratsastajlla oli vaikeuksia istua hevosen ympärille. Hevonen saattoi olla hieman väsynyt eilisestä estetreenistä ja sitä kautta ei niin kantavana: tämä teki kiertäbän ongelman, eli ratsastaja istui heman jalustimilla ja vaikutti hevoseen epätehokkaasti. Harjoitusravi oli selvästi parasta, vaikkakin vaikutusta olisi saattanut olla enemmän. Tälläkin tyylillä rata sujuis "automaatilla", mutta jos haluttiin tästä nousta, tarvitsisi istunnalla vaikuttaa paljon, paljon enemmän.

paikka 2: Inna Paakkanen - Banana Mania, valhekuva.net/muut/bansku.html 1 arpa
Kristiinan kommentit: Hevonen oli leikkisällä tuulella ja ei olisi jaksanut keskittyä. Alkuun saikin ottaa isoa ravia, jossa melko pitkässä muodossa haettiin liikettä koko kropan läpi. Tämä hieman tasoitti hevosta, mutta se jatkoi kuitenkin painamalla kädelle ja hieman viemällä. Ratsastaja jäi helposti puristamaan ja kompensoimaan liian staattisilla avuilla, joka johtui luultavasti stressistä tai väsymyksestä. Muutoin ratsastaja vaikutti kyllä osaavan hommansa. Ehkei tämän tiimin paras päivä tänään.

paikka 3: Elli Petäjistö - Cloudgazer, seppele.piirroshevoset.com/hevonen.php?id=149 1 arpa
Kristiinan kommentit: Alkuun kankea tamma parani loppua kohden. Laukassa hyvä, ravissa painoi pohjetta vasten.

[Jonna]

Jonna & Kadon Illuusio
Olin saanut pääsiäispyhiä edeltävän keskiviikon ja torstain vapaaksi töistä ja mikä olisikaan parempi tapa käyttää vapaapäivät hyödyksi kuin hevostelu. Järnbyn hevoskeskuksen sekä Kristiina Mäkikunnaksen toimesta järjestetty kouluvalmennus valmisteli Tie Tähtiin 2018 -ratsukoita kolmansiin osakilpailuihin ja tarjosikin mielekästä tekemistä torstaipäivälle. En saanut tallin pojista ketään höynäytettyä kuskiksi, joten piti itse istua ratin taakse ja lähteä ajamaan hevosvaunu perässä kohti valmennustallia. Hyi kauhia, en edes muista milloin olisin yhdistelmäajoneuvolla ajanut ja kieltämättä vähän meinasi jännittää päästäänkö edes perille asti näin liukkaalla kelillä vai löytäisimmekö itsemme lähimmästä ojasta. Syyttä suotta kuitenkin puristin rattia rystyset valkoisina, sillä pääsimme perille asti yhtenä kappaleena.

Ajomatkaan oli uhrautunut kuitenkin odotettua enemmän aikaa, joten mulla oli hiukan kiire laittaa Sisu ratsastuskuntoon. Olin pyyhkinyt pojasta enimmät liat jo kotipihassa, joten sudin sen karvapeitteen nopeasti pölyharjalla sekä putsasin vielä kertaalleen jo valmiiksi lähes puhtaat kaviot. Vieras paikka ja vieraat hevoset saivat orin valppaaksi ja jouduinkin vartomaan tovin, jotta hevonen laskisi päänsä ulottuviini suitsimista varten. Kuljetusvaunun ramppia oli myös hyvä käyttää korokkeena nostaessani koulupenkkiä isoksi hurahtaneen hevosen selkään. Vastahan Sisu oli vähintään kymmenen senttiä matalampi, mihin aika vieriikään niin jouten.

Heti valmennuksen alussa yritin saada oriin sopivasti liikettä ja sen samalla hyvin kuulolle. Ideana oli saada hevoset hyvään peränantoon eli astumaan rehellisesti takajaloillaan rungon alle sekä myötäämään rennosti niskastaan. Sisu liikkui rennosti, eikä painautunut kiinni kuolaimeen ja ottanut ohjasta tukea, vaan kantoi itsensä hienosti takaosalla. Turpa seilaili välillä luotiviivan edessä hevosen nostellessa päätään ja kuunnellessa uteliaana maneesin ulkopuolelta kantautuvia ääniä.

Hevosen herkkyys ja muoto veivät pitkälle ja mulle riitti, että hevonen oli yritteliäs. Valmentaja toki vaati enemmän ja sekä ratsulle että ratsastajalle tuli hiki pintaan puurtaessamme läpi valmiiksi suunniteltua kouluohjelmaa. Cupin medium-tason tavoin aiheena olivat pääasiassa helpon B:n asiat, mutta mukaan otettiin myös mm. hieman kokoamista, jossa Sisu liikkui hyvässä muodossa lyhyellä ja korkealla askeleella. Itse taisin vain olla tänään turhan hövelillä asenteella liikkeellä ja ellemme olisi lähteneet lähinnä hurvittelemaan, olisimme varmasti saaneet valmennuksesta enemmän irti. Mutta kukapa tahtoisi lajia harrastaa, jossa ei voi hauskaa pitää? Seuraaviin osakilpailuihin lähdetäänkin sillä asenteella, että kunhan molemmilla on mukavaa ja pelaamme hyvin yhteen, antaa päivä meille paljon. Tai sitten vain haluan tiedostamattani jo valmiiksi pohjustaa mahdollista jumbosijaamme sillä verukkeella, ettemme oikeasti edes lähteneet voittoa havittelemaan.

[Julia L.]

Helppo B: Julia Luoti - Valerie, 201 sanaa

Vieraasta majoituspaikasta huolimatta uni tuli hyvin ja tänään oloni tuntui jo paljon virkeämmältä edellispäivään verrattuna. Lähdin valmennukseen rauhallisin mielin, sillä Valeriekin vaikutti enemmän omalta itseltään. Se riepotteli pölyharjaa hampaissaan, nojaili koko painollaan minua vasten kavioita puhdistettaessa ja kurotteli pilviä suitsienlaitossa. Enemmän olin iloinen kuin vihainen nuoren tamman kekseliäille tempuille, koska kerrankin vähään aikaan sillä oli energiaa olla sellainen.

Sabinovoikko näytti jo tottuneen ajatukseen, että jokaisessa valmennuksessa sen seurana oli tuttu ja turvallinen raudikko, kouluhevostamma Armi. Niin nuorikon ei tarvinnut kytätä vierasta ympäristöä tai muita ratsuja, vaan se malttoi keskittyä itse työskentelyyn.
Eilliseen verrattuna Valerien liike oli terävämpää ja oma-aloitteisen aktiivista. Sitä ei tarvinnut patistella eteen vaan enemmänkin pidättää tasaisin väliajoin. Yhteistyöhaluista nuorta oli helppoa taivuttaa jopa kiemuraurille, jotka normaalisti tuppasivat olemaan meidän kompastuskivi. Kristiina näytti pitävän näkemästään, ja vaati meiltä yhtä täsmällisiä suorituksia, tamman nuoresta iästä riippumatta.

Pohkeenväistö tuotti alkuun pientä ongelmaa. Valerien tahtoi mennä enemmän lapa edellä, mutta sopivan rauhallisen ravitemmon löytyessä puolipidättein, tuntui napakat pohjeavut menevän paljon paremmin läpi. Sabinovoikko väisti lopulta oikein kauniisti molempiin suuntiin.
Laukkatyöskentelyssä tamma harvoin käytti niin hyvin selkäänsä, kuin nyt. Se ylläpiti askellajiaan myös hitaammassa tempossa, vaikka kiemurauralla minun mokailustani johtuva ravirikko rokottikin pisteitä valmentajan silmissä.
Ehkä viimepäivien opit olivat sittenkin sisäistyneet nuorikolle hyvin!

[Inna P.]

Inna Paakkanen ja Banana Mania,taso hard 221 sanaa
Järnbyn tilat olivat kyllä aika luksusta. Oma joku pihassa ja huh mitkä tilat sekä hevoset olivat hienoja. Talutin Banskua maasta käsin ennen valmennusta ympäri tallialuetta. Meillä oli takana viikon taukoa, koska itse olin matkannut kenttäratsastuksen pariin Kanadaan asti. Bansku itse oli saanut ottaa rennosti kyseisen ajan, paria päivää lukuun ottamatta, kun joku oli käynyt sitä liikuttamassa. Reissusta matkaan oli tullut myös kankisuitset, joita tänään en kuitenkaan halunnut vielä Banskun päähän ensimmäistä kertaa laittaa, mutta odotin kyllä niiden kanssa treenausta.

Viisi minuuttia ennen valmennusta, kampesin itseni Banskun mustaan koulusatulaan ja ratsastin sen sillan kautta joen ylitse kohti maneesia. Ovien avattua ja edellisen ryhmän poistuttua, ratsastin Banskun maneesiin. Tänään valmennuskavereina oli kimo hevonen, jonka muistan joskus nähneeni sekä jo tutumpi Hallavasta tullut Lilja. Valmentajana Kristiina oli myös uusi valmentaja, jonka valvovan silmän alla en ennen ollut. Tie Tähtiin kisojen myötä olin päässyt monipuolisesti myös uusien valmentajien valmentamaksi. Olin saanut paljon irti ja suurin osa valmentajista oli antanut uutta näkökulmaa.

Nyt tänään Kristiina antoi paljon sitä lisää. Bansku oli tänään pelleilevällä tuulella. Vapaapäivät olivat tuoneet nuorelle orille turhaa energiaa, joka toisaalta taas teki varmasti hyvää aktiivisen valmentautumisen takia. Laukannostoissa Bansku tahtoi pinkoa alta pois. Turhien spurttien takia meillä meni alkuun pohkeenväistöt turhan banaanina, mutta lopulta sain Banskun malttamaan mielensä ja väistämään mukavan suorana. Kristiina antoi meille paljon hyviä neuvoja, joita otan varmasti käyttöön tulevaisuudessa.

[Henry]

Me oltiin Liljan kanssa nautittu Järnbyn reissusta ihan täysin siemauksin. Eilinen estevalmennus oli ollut hyvin antoisa ja samaa odotin tämän päivän kouluvalmennukselta. Oli ihanaa päästä välillä jonkun muunkin kuin tutun ja turvallisen Aleksin syyniin.

Mä olin nukkunut todella hyvin mun tilapäismajoituksessa ja Liljakin tuntui super pirteältä hakiessani sitä tarhasta. Tamma ravasi energisenä tarhan portille ja hörisi tietäen saavansa porkkanan. Kaivoin pienen lahjuksen takkini taskusta ja ojensin sen tammalle samalla kun pujotin riimun sen päähän. Avasin portin ja sitten me lähdettiin yhtä matkaa tallustelemaan kohti tallirakennusta ja Liljalle varattua karsinaa. Päästin Liljan sinne täysin vapaaksi sillä karsinan pohjalle oli jäänyt vähän heinänkorsia, tietäen että ne pitäisivät tamman suht koht paikoillaan harjaustuokion ajan.

Laitoin Liljaa kaikessa rauhassa valmiiksi valmennusta varten seuraillen samalla vähän mitä käytävällä tapahtui. Olin automaattisesti hieman varuillani uudessa paikassa peläten että rikkoisin jotain sanomattomia käyttäytymissääntöjä, mutta kaikki onneksi vaikuttivat todella ystävälisiltä ja ilmapiiri suhteellisen rennolta. Hakiessani varusteita satulahuoneesta törmäsin Innaan, joka olikin jo tullut mulle hieman tutuksi Hallavan valmennuksista ja edellisistä osakilpailuista. Vaihdoimme muutaman pikaisen sanan ja sitten Inna jatkoi menoaan ja mä palasin Liljan luokse.

Kun olin saanut Liljan satuloitua ja omat varusteeni niskaan, me suunnattiin ulos hieman jaloittelemaan tallin lähiympäristöön ennen valmennuksen alkua. Nuori tamma kulki pää ylhäällä aina välillä hirnuen tarhaileville hevosille, mutta pysyi kuitenkin ihan hyvin hyppysissä ja seurasi ihan tarpeeksi rentona mun vierellä. Sama energia seurasi meitä maneesiin valmennuksen alkaessa. Lilja oli tarkkaavainen ja melko tomerakin, mutta pysyi hyvin avuilla. Sen keskittyminen herpaantui aina välillä, mutta sain tamman huomion aina palautettua käsillä olevaan tehtävään.

Laukka oli tänään meillä se ongelmakohta. Mun teki koko ajan mieli nousta esteistuntaan ja antaa Liljalle vähän pidempää ohjaa, vaikka parempi olisi ollut istua syvälle satulaan ja koittaa koota Liljan pitkää laukkaa vähän paremmin kasaan. Hetkittäin pääty-ympyrällä se kyllä onnistuikin, mutta oma kunto meinasi jatkuvasti loppua kesken.

[Anne]

Elli Petäjistö - Coudgazer

Calla vahvana kaarteissa.

[Nita]

HelppoB, Nita Merisalo - Audrey v. Helmwald, 617 sanaa
Mä olin nukkunut todella huonosti, koska mä en tällä kertaa jotenkin osannut nukkua vieraassa paikassa. Joten mä pyörin pitkään hereillä ja valitellen itsekseni kipeitä lihaksiani, jotka eivät saisi helpotusta seuraavanakaan päivänä. Eikä kyllä hetkeen, joten ainoa vaihtoehto oli vain kärsiä ja ruveta treenaamaan enemmän ilman hevostakin. Muuten tällä menolla mä en pysyisi mukana. Kyllähän paremmalla lihaskunnolla pystyisi myös ratsastaa paremmin, kun itsekin jaksaisi paremmin.

Reipas ratsuni taas ei ollut sen väsyneempi kuin normaalistikaan, vaan hamuili uteliaasti mun taskujani. Ja kuten aina, kyllä multa löytyi ihanalle punarautiaalle joku herkku taskujen kätköistä. Sillä ei tuntunut olevan väliä, oliko herkku mikä tai kuinka kauan se oli taskun pohjalla pyörinyt, kaikki kelpasi.
"Voisit jakaa tota pirteyttä ja energiaa mullekin", huokaisin tamman tuuppaistessa mua käsivarteen. Jep, jos meistä piti valita pirteämpi, se oli ehdottomasti Armi.

Mä olisin voinut vain jäädä hengailemaan meidän lainakarsinaan koko päiväksi ja jättää valmennuksen välistä. Mua ei liiemmin kiinnostanut rääkätä omia lihaksiani vielä lisää. Mutta muuten olisi voinut tulla huudot joltain, joten mä kiskoin itseni liikkeelle. Hieman robottimaisesti mä harjasin punarautiaan niistä vähäisistä pölyistä, mitä se oli kerennyt kerätä eilisen harjaamisen jälkeen. Mä putsasin kaviot ja kärsin, kun mun selkäni ei arvostanut kyykkimistä. Tai ei se siinä itse kavioiden puhdistamisessa sattunut, mutta kun suoristui, se oli kamalaa. Olo oli kuin jollain vanhuksella tai muuten vain selkävammaisella, kun mun piti olla nuori ja vetreä. Huonosti nukuttu yö ja mulle jännittävä estevalmennus alla ei ollut ihan parhaat lähtökohdat kouluvalmennukseen.

Mä heitin mahdollisimman varovaisesti koulusatulan Armin selkään, vaikka meinasi tehdä tiukkaa nostaa se tarpeeksi korkealle. Mulla meni harvinaisen kauan suoristella satulahuopa kuntoon ja asetella satula oikeaan paikkaan, ennen kuin sain satulavyön kiinni. Ja nyt mun pitäisi ryhdistäytyä, jotta valmennuksesta tulisi jotain. Armi katseli mua arvioivasti, kuin miettien, olisiko musta tähän tänään. Jos totta puhuttiin, niin ei. Mutta mulla ei ollut vaihtoehtoja. Joten mä laitoin itseni kuntoon omien varusteiden osalta, ennen kuin selvittelin suitset. Armi onneksi oli helppo suitsittava, se melkein itse nappasi kuolaimet suuhunsa.

Kävelyiden jälkeen me suunnattiin maneesiin, jossa meitä odotti taas uusi valmentaja. Tänään valmentajana toimi Kristiina Mäkikunnas, joka vaikutti ihan mukavalta valmentajalta. Armi oli hieman jäykän oloinen jo käynnissä, mutta mä en ihmetellyt sitä yhtään. Se ei ollut hypännyt kamalasti mun tietääkseni, joten kai sitä nyt veti vähän jumiin kun tehtiin yhtäkkiä enemmän asiaa johon ei ollut tottunut. Joten meillä oli hyvä lähtötilanne, täysin jumissa oleva ratsastaja ja jäykkä hevonen. Tästä tulisi oikein kivaa.

Kristiina pistikin meidät töihin ja Armin jäykkyyden todetessaan, räätälöi meille sopivat tehtävät. Me aloitettiin ihan niinkin perinteisellä liikkeellä, kuin pohkeenväistöillä. Alkuun tuntui, ettei edes niistä tule yhtään mitään, mutta ehkä me ruvettiin kumpikin vertymään pikkuhiljaa ja kummankin tekeminen alkoi parantua. Mua ei sattunut jokaisen avun antaminen ja Armi alkoi liikkua paremmin.

Pohkeenväistöjen jälkeen me vaihdettiin avotaivutuksen tyyliseen tehtävään. Mä huomasin ensimmäistä kertaa oikeasti räikeän muutoksen Armissa, kun teki oikeita tehtäviä oikeaan aikaan. Siihen alun jäykkään hevoseen ero oli todella huomattava, kun sitä jäykkyyttä saatiin pois. Kyllähän mä olin todennut, ettei tamma ihan niin hyvin liikkunut kuin toisinaan, mutta silti mulle tuli yllätyksenä kuinka iso muutos siinä oli lopulta. Tässä nähtiin taas se, kuinka vähän aikaa mä olin ratsastanut ja kuinka helpoksi Armi mulle kaiken teki. Onneksi me päästiin menemään nyt paljon valvovan silmän alla, koska muuten mä en koskaan oppisi mitään.

Loppuvalmennus menikin jo paremmin kummankin osalta ja Armi oli todella hyvä laukassa. Mä oikein nautin laukassa työskentelystä ja siitä, kuinka helposti punarautias mun allani liikkui. Kristiina puhui mulle jotain siitä, kuinka ravissa meidän tarvitsisi jumpata, koska Armi tiputtaa selkäänsä. Mä en voinut sanoa olevani ihan täysin varma, mitä sillä tarkoitettiin, mutta mä ottaisin vinkistä vaarin. Mä vaikka googlettaisin asian ja tekisin jotain asian eteen. Vaikka valmennus oli mennyt paremmin kuin odotin, mä olin silti helpottunut kun valmennus päättyi. Oma sänky, mä oon tulossa!