Katin päiväkirja

[Wonder]

hols-t. Annkatrin 4v.
om. Wonder (@)
Hoitaja: ei oteta ainakaan toistaiseksi (:

>>omat sivut<<

[Wonder]

Pahoittelen epäaktiivisuuttani, mutta on tässä ollut kaikennäköistä (kuten etelänreissu )... Mutta siis tässä nyt tää Katin saapumistarina kun aikasemmin en oo kerenny sitä tänne lisäämään... : D "Parempi myöhään ku ei koskaan" eiks jep? : D

Kati on laskeutunut...

" Aah, vihdoinkin... " huokaisin kun Järnbyn vetinen tallipiha tuli esiin puiden takaa. Matka oli ollut pitkä ja rankka, eikä trailerissa seinille hyppivä tamma auttanut asiaa yhtään. Vilkaisin heiluvaa koppia päätäni pudistellen ja kurvasin pienen Fiattini tallipihalle. Nousin autosta ja vedin sateen jäljiltä ihanan raikasta ilmaa sieraimiini. Järnby oli aivan yhtä ihana kuin viimeksikin ja hymy vääntyi väkisinkin väsyneille kasvoilleni sitä katsellessa. Pian tallista tupsahti nainen jonka tunnistan Anneksi, koko paikan pomoksi.
" Terve, me tultiin nyt... " naurahdin ja menin asiallisesti kättelemään naista. Anne hymyili ja ohjeisti minulle mihin voin Katin ja sen kamat kuskata. Sitten nainen pahoitteli ettei voi jäädä auttamaan rästiin jääneiden toimistotöiden takia ja katosi pian lähimpään rakennukseen. Hymyilin pienesti, mutta äkkiäkös virneeni hyytyi kun vilkaisin kiljuvaa ja kolisevaa peräkoppia.
" Jaahas, varokaa vaan, Kati on laskeutunut... " hymähdin ja riensin avaamaan lastaussiltaa, vai miksi sitä sitten kutsutaankin.

Kopin takaosan avattuani napakka potku meni parinkymmenen sentin päässä naamastani ja sitä seurasi kimeä kiljunta.
" KATI EI!! " ärähdin tammalle ja se lopetti yhä korvat luimussa minua epäluuloisesti vilkuillen. Pyöräytin silmiäni ja pujahdin trailerin etuosasta sisälle Katin turvan viereen. Irrotin tamman puomista ja aloin hitaasti peruuttamaan - tai pikemminkin puskemaan - sitä ulos trailerista. Kati peruutti suhteellisen rauhallisesti ja ulos päästyään se nosti päänsä korkealle sieraimet ja silmät suurina. Tamma vilkuili ympärilleen ja haisteli ilmaa epäluuloisena, pian se kuitenkin taisi todeta paikan turvalliseksi ja laski päänsä alkaen kiehnätä silmäkulmaansa takkiini.
" No mikäs Miss Ärhäkälle tuli? " virnistin ja rapustin ah aina niin kultaista tammaani otsasta. Kati sulki silmänsä nautinnosta ja oli kuin viattomin enkeli. Hymähdin ja lähdin taluttamaan tammaa talliin, karsinaan, jonka Anne oli minulle osoittanut.

Laskin Katin sen uuteen karsinaan ja riisuin siltä kuljetussuojat ja loimen. Tamma pyöri pari kierrosta ympäri hämmentyneenä, mutta bongasi sitten karsinan takaseinässä roikkuvan heinäverkon ja kävi sen kimppuun ahnaasti.
" Mitä ihmettä, justhan sä vedit autossa varmaan kymmenen kiloo heinää! " ihmettelin tamman ruokahalua ja laskostin loimen nätisti karsinan ovessa olevaan loimitelineeseen. Sitten nappasin suojat mukaani ja lähdin hakemaan autosta loppuja kamoista. Raahasin Katin varustelaatikon silkalla lihasvoimalla satulahuoneeseen ja asettelin tamman tavarat niille osoitettuihin paikkoihin. Otin repustani vielä mustan paksun tussin ja kirjoitin varmuuden varaksi Katin harjoihin ja hoitopakkiin sen nimen, jottei menisi sekaisin. Kun homma oli valmis, päätin vielä käydä kurkkaamassa että oliko silmäterälläni kaikki hyvin ennenkuin lähtisin kotiopäin. Kello löi jo kuitenkin reippaasti yli seitsemän.

Onnekseni Kati nuokkui täysin tyytyväisenä karsinassaan, eikä uusi paikka ollut sille selvästikkään ongelma. Hymyilin pienesti katsoessani kaunista tammaani.
" Ollaan me jo jonkin verran koettu ja paljon on vielä edessä neitiseni... " totesin ja taputin Katin kaulaa ennenkuin astelin tallinovesta pihalle vesisateeseen.

~ Wonder ja Miss Annkatrin <3