nica
Junior Member
Posts: 59
|
Post by nica on Mar 25, 2011 15:02:52 GMT -5
nican diivapojan, rasavillin ADHD-lapsen ja hömppäponin päiväkirja. Tallilla oripoikia vahtii lähinnä nica ja Jesse (nican serkkupoika, 19v, pitkä). Kuva Jessestä, nicasta, Sakusta ja Jacesta Tarinat tulevat useinmiten Jessen näkökulmasta, mutta raapustan tarinan päälle aina, että kumpi tallilla on milloinkin käynyt.
|
|
nica
Junior Member
Posts: 59
|
Post by nica on Apr 22, 2011 9:35:59 GMT -5
Jesse
"Wau mikä paikka." totesin katsellessani ympärilleni. "Keskity nyt vaan siihen ajamiseen tai sai olla viimeinen kerta, kun tulen sun kyytiin." nica huomautti ja kiskaisi ratista, kun auto oli kaartamassa vasemmalle. Lopetin Järnbyn ihanien maisemien tuijottelemisen. Ajoin auton parkkipaikalle ja pysäytin sen harmaan auton viereen. Hyppäsimme molemmat nican kanssa ulos autosta ja seurasin nicaa talliin. nica kierrätti minua tallissa ja esitteli paikkoja. Se oli ihan tarpeen
Nappasimme riimunnarut mukaan ja lähdimme tarhoille. "No mitäs pojat.. ei hemmetti Jace on kasvanut!" huomautin vilkaistessani omissa tarhoissaan tarhailevie puoliverisia. Se ruipeloJace, joka oli Mêl Serenistä lähtenyt, näytti nyt nuorelta kilpurilta. Sakkekin oli saanut massaa ja korkeutta. Hevoset näyttivät hyviltä. Eikä tähän muutokseen oltu oikeasti tarvittu, kuin muutama kuukausi. "Joo, onhan ne molemmat vähän erinäköisiä nyt." nica hymähti ja meni ottamaan Saken kiinni. Vilkaisin Jacea ja menin hakemaan orin, joka mutusteli heiniään tyytyväisenä.
Jace ja Sakke asuivat tallin keskiosassa. Orit olivat vierekkäisissä karsinoissa. Sidoin Jacen kiinni kaltereihin ja otin siltä kevyen ulkoloimen pois päältä. Laitoin sen roikkumaan karsinan oveen ja kipaisin hakemaan Jacen ja Saken harjalaatikot. "Tehään ihan pikaharjaus ni päästään joskus liikkeellekin." nica huomautti. Ei sillä, että joskus juuttuisin hinkkaamaan yhtä 10cmx10cm aluetta hevosen karvassa, kun siitä ei kertakaikkiaan lähtenyt kaikki lika. "Joo." mutisin vastaukseksi ja aloitin Jacen harjaamisen. Harjauksen jälkeen haimme varusteet satulahuoneesta. Jace sai maastoiluun pelhamit suuhunsa. Suitsien niskahihnassa oli jo lampaankarvat asennettuina. Kun Jace oli satuloitu, suitsittu ja suojitettu (niillä kaikilla kahdeksalla suojalla, jotka hevosen jalkoihin piti laittaa), hain vielä oman kypäräni ja saappaat autosta ja talutimme hevoset tallipihalle.
"Ei tehdä mitään pitkää lenkkiä, vähän vaan niin pääsee hepat vähän jaloittelemaan. Meillä on kahtena päivänä ollut nyt ihan tiukat estetreenit, niin ei tänään mitään rankkaa." nica selitti kiristäessään Saken satulavyötä ja kiivetessään hevosen kyytiin. Tuskailin itse Jacen vyön kanssa hetken. Hevonen teki kaikkensa, jotta en saisi vyötä enää yhtään kireämmälle ja nytkin tuntui, että satula keikahtaisi toiselle puolelle, kun kiipeäisin kyytiin. "Jace - maha - sisään!" tuhisin kiristäessäni vyötä. Lopulta sain sen kaksi reikää kireämmälle ja olin tyytyväinen. Kiipesin Jacen satulaan ja säädin jalustimet. Sitten olimme valmiita lähtemään.
Jacessa oli virtaa, vaikka se oli treenannut edelliset päivät. Ori tuntui jännittyneeltä tepastellessaan saken perässä Järnbystä pois vievää tietä pitkin. Välillä hevonen puri kuolainta ja rupesi heittelemään päätään. Komensin oria ja se lopetti. 10 metrin jälkeen sama toistui uudelleen. "Onko tällä ADHD, vai mikä tätä riivaa?" kysäisin nicalta, kun olimme hiljentäneet ravista käyntiin. Routavaurioiden takia hiekkatiellä ei pahemmin kehdannut mennä kävelyä tai hidasta ravailua kovempaa. "Ei tietääkseni." nica naurahti ja vilkaisi hampaitaan narskuttelevaan hevoseen. "Musta tuntuu, että se on aika innoissaan, kun se pääsee toisen hevosen kanssa maastoon tai ylipäätään maastoon. En nimittäin ole vielä kertaakaan käynyt sen kanssa maastossa täällä Järbyssä." Ilmeeni saattoi olla näkemisen arvoinen. Olin maastossa pähkähullun puoliveriorin kanssa, jolla ei oltu kertaakaan käyty maastossa. Huomaamattani sormeni nappasivat tukun Jacen mustaa harjaa. Oikeastaan en enää yhtään ihmetellyt hevosen hermostuneisuutta ja jännittyneisyyttä. Loppujen lopuksi Jace käyttäytyi varsin mainiosti, jos tämä oli sen ensimmäisiä kertoja maastossa täällä.
Teimme puolen tunnin lenkin ja palasimme sitten tallille. Murjotin nicalle, koska tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun minut oli laitettu kokeilemaan jotain extremeä, josta ei oltu kerrottu aiemmin. Vedin Jacen perässäni talliin ja riisuin siltä varusteet. nica toi Saken talliin ja vei sen karsinaan. "Hei mä käväsen tuossa juttelemassa vähän tallimestarin kanssa ruokinnasta, niin voitko harjata Saken myös ja viskata sillekin loimen? Pojat saa viedä vielä pihalle." nica kysäisi. Nyökkäsin myöntymyksen merkiksi ja serkkuni lähti tallista. Puuhastelin hevosten kanssa. Harjailin molemmat läpi parilla harjalla ja laitoin niille ulkoloimet. Sitten vein hevoset yksi kerrallaan ulos (en alkanut taiteilemaan kahden hevosen kanssa, kun hevoset olivat minulle vielä suhteellisen uusia tuttavuuksia). Sain istuskella tarhojen edessä heinäpaalin päällä viitisentoista minuuttia hevosia katsellen, ennen kuin nica huikkasi olevansa valmis lähtemään. Hyppäsin ylös ja menin autolle. Minua odottaisi vielä muutama liikutettava hevonen Mel Serenissä.
|
|
nica
Junior Member
Posts: 59
|
Post by nica on Apr 23, 2011 16:41:57 GMT -5
Perfect couple
Jesse
"Omg, Jace, sä olet lihonnut eilisestä." tiuskin hevoselle, kun yritin kiskoa sen mahavyötä tiukemmalle. Hevonen otti askeleen eteenpäin ja satulavyö liukui sormistani. "Pirun pullistelija!" sähisin ja päästin irti vyöstä, joka tipahti alas ja jäi heilumaan edestakaisin Jacen mahan alle. Jätin hevosen karsinaan ja marssin satulahuoneeseen hakemaan 130cm pitkää satulavyötä. 120cm pitkä ei kertakaikkiaan riittänyt valtavamahaiselle hevoselle. Tai eihän Jace edes ollut niin valtava kuin Sakke, jonka vyön pituus oli varmasti 140, jos ei enemmän. Palasin Jacen luokse ja tälläkertaa vyö sujahti kiinni, vaikka hevonen pullistelikin. Nyt sen saikin kiskoa melkein viimeisiin reikiin molemmilta puolilta. Heitin Jacelle suitset päähän ja kiristelin hihnat. Sitten vielä kypärä omaan päähän ja olin valmis.
Jace tallusteli vieressäni säyseästi, kun talutin sitä maneesille. Ulkokenttä oli vielä hieman märkä ja en halunnut Jacen likaantuvan mutavellissä. Varsinkaan kun se olisin minä, jonka pitäisi pestä tai harjata hevonen treenien jälkeen. Vein Jacen tyhjään maneesiin, suljin ovet ja pysäytin hevosen keskelle hallia. Jalustimia pidensin parilla reiällä ja kipusin sitten kyytiin. "Noniin poika, katellaas miten koulu sujuu." totesin ja pyysin Jacea kävelemään.
Alkukäynnit annoin hevosen mennä ihan pitkin ohjin. Jace käänteli päätään puolelta toiselle ja välillä hevonen narskutteli kuolainta. Välillä se ravisteli päätään ja heitteli sitä ylös alas. Keräilin ohjat ja komensin orin raviin. Se lähti liikkumaan tahdikkaassa ravissa, vaikka välillä huomasin nuorikon hakevan tasapainoaan, varsinkin volteilla ja käännöksissä. Ravailimme ympyröitä ja kiemuroita. Tein myös paljon siirtymisiä ja temmon muutoksia, ihan vain saadakseni osakseni hevosen täyden huomion. Välillä työskentelimme laukassa. Ori teki laukannostot loikkaamalla pohkeesta eteenpäin ja nostamalla laukan heti saatuaan loikkansa tehtyä. Valtava harppaus horjautti minua ensimmäisellä kerralla, mutta seuraavat osasin jo ennakoida. Laukassa mentiin lähinnä ympyröillä. Kokeilin muutamaa vaihtoa, mutta Jace ei tuntunut olevan tarpeeksi skarppina vaihtaakseen laukkaa puhtaasti. Kyllä nica oli sanonut, että se yksittäiset vaihdot jo hallitsi. Ilmeisesti kokoamisasteen täytyi olla huomattavasti parempi, jos mieli vaihdella laukkoja Jacen kanssa. Muutenkin hevonen tuntui olevan kuin pieni ipana. Välillä se jaksoi keskittyä ja polki hienosti alle niin ravissa kuin laukassakin. Välillä sen keskittyminen herpaantui, pää nousi ylös ja Jace ravisteli sitä taas ihan omia aikojaan. Aina, kun se leikki päällään, niin komensin hevosta liikkumaan eteenpäin. Treenien loppuun ravailimme vähän vapaammin isoilla ympyröillä ja kävelimme loppukäyntejä usean kierroksen. Jace oli hikinen. Siihen saattoi vaikuttaa myös lämmin keli, johon hevonen ei ollut vielä tottunut.
Kun Jace oli tallissa, otin siltä varusteet pois. Vein hevosen pesupaikalle ja huuhtaisin enimmät hiet pois. Päälleen ori sai oman loimensa. Nyt jätin Jacen talliin ja heitin sille eteen siivun heinää. Enempää moinen möhömaha ei tarvitsisikaan. Kävin moikkaamassa myös Sakkea, mutta en tänään jaksanut liikuttaa sitäkin. Sakke ei pimahtaisi, jos se joutuisi seisomaan yhden ylimääräisen päivän, toisin kuin Jace. Tosin Jacekaan ei lyönyt tyhmyydessään ja energisyydessään vertoja Vertille. Molemmissa hevosissa oli jotain niin omalaatuista, että jollain tavalla pidin molemmista aivan mielettömästi. Vaikka olinkin tuntenut Jacen vasta tovin ja Vertin monen vuoden ajan.
|
|
nica
Junior Member
Posts: 59
|
Post by nica on Apr 27, 2011 1:16:04 GMT -5
Mr. Scarecrows
Jesse
Pakko se oli aamusta tulla käymään tallilla poikia moikkaamassa, kun illaksi oli tullut lupailtua lähteä vaikka minne. Sakke ja Jace olivat sisällä kun tulin tallille. Lenja oli viemässä hevosia ulos. Nainen pysähtyi luokseni ja hymyili. "Sä oot aikaseen liikkeellä." Lenja totesi ja vilkaisi harottavia hiuksiani. "Suoraan sängystä tallille vai?" Siistin kuontaloani ja yritin saada vaaleita hiuksiani siistimmin. "Joo, tosin eihän tuo nyt ihan uutta ole." vastasin. "Ratsastatko vai viedäänkö Jace ja Sakke ulos?" Lenja kysyi. Pudistin päätäni. "Mä juoksutan ne ja viskaan sit pihalle, jos sopii." "Paremmin kuin hyvin." Lenja vastasi ja lähti jatkamaan hommiaan. Kävin vessassa vilkaisemassa itseäni peilistä. Näytin variksenpelättimeltä, ihan oikeasti. Kaivoin takintaskusta Svea-piponi ja tungin sen päähäni.
Palasin hevosten luokse ja kiskoin molemmilta loimet pois. Jätin loimet karsinoiden oviin roikkumaan ja kipaisin hakemaan molempien harjalaatikot. Harjasin hevoset vain pikaisesti ja laitoin niille suojat jalkoihin. Otin ensin Saken liinaan ja talutin sen lähimmälle kentälle. Liinakko ori veti ensin muutaman kierroksen laukkaa, esitti pari ilopukkia ja rauhoittui sitten kävelemään ympyrällä kiltisti. Tämä variksenpelätin näytti hyvältä. Hevonen oli saanut lihaksia ja sen karva kiilsi. Massiivinen koko oli ehdottomasti Anilta perittyä, vaikka Ani ei ollut läheskään niin raskas kuin Sakke. Korkeutta molemmilla hevosilla oli kyllä reilusti. Sakke käyttäytyi liinassa oikein mallikkaasti. Se käveli rauhassa, ravasi pyydettäessä, eikä liioitellut laukkaan lähtiessään. Hevonen kääntyi, kun juoksutusraipan vei sen eteen ja hidasti sillä vauhtia. Tuntui, että Sakke oli koko ajan hyppysissä ja hyvin käsiteltävissä.
Samaa ei voinut sanoa Jacesta. Pieni ADHD-riiviö aloitti kiemurtelemalla taluttaessa. Se oli muutaman kerran tulla päälle jo matkalla tallista kentälle. Saatuaan muutaman hyvän läimäyksen juoksutusliinasta, ei Jacekaan uskaltanut edes yrittää kävellä päältäni. Hevonen tyytyi pärisemää ja muljauttelemaan silmiään nähdessään vihreitä miehiä puskien takana. Sain Jacen tuotua kentälle vahingoittamatta itseäni sen enempää. Päästin Jacen hölkkäilemään isolle ympyrälle, sillä kävelemään se ei tulisi rauhoittumaan. Ääliö kun oli. Ravuutin Jacea molempiin suuntiin ja sitten otettiin laukkaakin. Kilarithan tämä nuorikko veti ja sain roikkua liinassa kaksin kävin, että Jace ei karkaisi kentältä. Portin kiinni laittaminen voisi hyödyttää seuraavan kerran, kun juoksuttaisin hevosia.. Loppuraveissa Jace rentoutui ja ojensi päätään pitkälle alas. Silloin se oli jo niin kuuliainen, että sain Jacen kävelemään, kun kiskoin sen niin pienelle ympyrälle, että ravi ei enää luonnistunut.
Käsivarret kipeänä Jacen kiskomisesta vein hevosen talliin. Molemmat hevoset saivat vielä kevyet ulkoloimet niskaansa ja pääsivät pihalle jaloittelemaan.
|
|
pinie
New Member
Posts: 1
|
Post by pinie on Sept 27, 2011 14:01:03 GMT -5
Kävelin aamupäivällä tallille ja katselin tiloja kävellessäni. Näen hevosia käyskentelemässä laitumilla ja tarhoissa. Eräässä tarhassa juoksenteli hevonen, todella komea sellainen. Katselin sitä hetken ja tajusin että sehän on Jace! Ajattelin heti tehneeni hyvän päätöksen alkaessani hoitamaan sitä. Kävelin talliin etsittyäni ensin pää sisäänkäyntiä. Näin siellä ihmisiä ja tervehdin heitä ja kysäisin että missä Jacen karsina sijaitsee. Kun sain sen tietooni, nappasin riimunnarun ja lähdin hakemaan Jacen sisälle. -Jaceee! Tuu tänne! Kuului hirnuntaa ja hetken päästä näen Jacen laukkaavan täyttä höyryä kohti porttia. -Jace, soosooo poika! Vihdoin se hidasti ja päätin mennä tarhan puolelle. Jace antoi hyvin kiinni ja alkoi nuuskimaan minua. Otin kunnon otteen riimunnarusta jottei se hyppisi tai muutakaan. Saatuani Jacen karsinaan lähdin etsimään sen harjapakkia, löysin sen siististä huoneesta jossa kaikkien hevosten harjapakit oli nätissä rivissä. Avasin karsinan oven kädessäni kumisuka sekä juuriharja. Jacen maha oli aivan kuivuneessa kurassa. Kävin siihen ensimmäisenä käsiksi kumisualla, käteni oli aivan pölyssä ja hiekassa mahan rapsuttelun jälkeen, Jace sen sijaan näytti nauttivan siitä koska seisoi paikallaan koko toimen aikana. Saatuani sen lopulta kokonaan harjattua, lähdin hakemaan satulaa, suitsia sekä suojia. Takaisin tullessani aloin laittamaan suojia, Jace alkoi melkein heti nostella hieman etusiaan, käskin se heti lopettamaan eikä se sen jälkeen onneksi jatkanut. Satulan ja suitset sain nopeasti. Vetäisin kypärän päähäni ja lähdin taluttamaan Jacea koulukentälle. Menin kentän keskellä Jacen selkään. Kävelin muutaman kierroksen ja tein voltteja sekä pysähdyksiä. Jace tuntui aluksi hieman jännittyneelle ja jäykälle. Heti kun kokosin sitä enemmän ja aloin tekemään väistöjä niin hevonen tuntui rentoutuvan allani. Aloin ravaamaan ja vaihtelin suuntaa vähän väliä. Tein kahdeksikkoa ja kiemurauraa, kokeilin vielä pohkeenväistöä ravissa ennen laukan nostoa. Laukan nostossa Jace heilautti häntäänsä ja nosti kauniin kootun laukan. Olin todella tyytyväinen ensimmäiseen ratsastuskertaan sillä. Tallissa otin Jacelta varusteet pois ja talutin sen pesulle. Jace käyttäytyi mukavasti pesun aikana. Kuivasin Jacen jalat ja vetelin hikiviilalla liiat vedet karvasta pois. Loimitin sen fleeceloimella ja levitin linimentin jalkoihin. Laitoin sille myös lämpöpintelit. Sen jälkeen talutin Jacen karsinaan ja huomasin ettei sillä ollut vettä jäljellä kupissa yhtään. Täytin vesiastian ja heitin Jacelle vielä hieman heiniä. Etsin tallin omistajan ja huikkasin hänelle lähteväni.
|
|
nica
Junior Member
Posts: 59
|
Post by nica on Sept 29, 2011 14:20:39 GMT -5
|
|
nica
Junior Member
Posts: 59
|
Post by nica on Sept 29, 2011 16:02:51 GMT -5
Pinkkiä?
"Miksi kaikki sun kamat on pinkkiä!" huudahdin nostaessani likaisen joustopintelimytyn Jacen laatikosta. Okei, ei kaikki kamat olleet pinkkiä täynnä, vain ne mitä neiti hevosenomistaja pakotti pitämään hevosellaan kisoissa! Olin menettänyt uskottavuuteni jo Vertin kanssa limenvihreissä vetimissä ja nyt piti pukea ponille pinkkiä! Kyllä Reita nauraisi makeasti kisakuville, jos sellaisia sattuisi näkemään. En ollut lainkaan tyytyväinen tähän uuteen väriin. Olisi nyt Jacellakin ollut vaikka limeä..
No, sivuutin pinkin pintelikasan ja nappasin mukaani neljä valkoista pinteliä. Huutohan siitä syntyisi kun moisia meinasin rapakelillä käyttää, mutta en kertakaikkiaan jaksaisi alkaa suojia pesemään. Pintelit oli helppo tökätä pesukoneeseen ja tallin henkilökunta laittaisi ne kuivumaan. Käärittelin pintelit Jacelle jokaiseen jalkaan, noudin satulahuoneesta satulan ja suitset ja laitoin nekin hevoselle päälle. Ori mussutti heiniään, eikä edes hyppinyt seinille satuloinnin aikana, joten päättelin hevosen olevan nälkäinen. Omaan päähän vielä kypärä ja suunta kohti maneesia.
Kuten olin osannut jo arvella, niin pintelit näyttivät mustilta jo maneesille päästyämme. Nousin Jacen satulaan, kiristin vyön ja annoin hevosen kävellä alkukäyntejä pitkin ohjin. Ihan koulupäivä meillä oli tänään. Alkuun meillä oli pää ylhäällä juoksemista ja avuilta pois kankeamista, mutta puolen tunnin vääntelyn ja kääntelyn jälkeen Jace asettui ja rupesi toimimaan minun käskyjeni mukaisesti. Se rentoutui huomattavasti, pyöristi selkänsä ja pidensi askeltaan. Uskaltauduin istumaan harjoitusraviin.
Laukkaa otettiin sitten pääty-ympyrällä molempiin suuntiin. Väistätin laukassa Jacen takaosaa ympyräuran ulkopuolelle, jotta se tulisi vielä kuuliaisemmaksi. Homma toimi hyvin vasempaan, mutta oikea kierros ei ollut yhtä hyvä. Sen takia oikealle junnattiin pidempään.
Treenien jälkeen Jace oli hikinen. Vein hevosen pesupaikalle, huuhtaisin sen kaulan ja selän lämpimällä vedellä ja heitin selkään villaloimen ja selänlämmittimen. Jalkoihin laitoin kylmäkääreet vähäksi aikaa. Sen ajan kun Jace seisoi pesupaikalla kylmäkääreet jaloissaan, niin minä raahasin hevosen varusteita satulahuoneeseen. "Meinaatsä joskus siivota ton teidän kolon?" herttainen, mutta samalla niin sarkastinen ääni kysyi satulahuoneen ovelta. Käänähdin ympäri. Lenja, tietenkin. "Siivoo sä se mun puolesta, jooko?" ehdotin ja virnistin. Lenja naurahti. "Usko unelmiis. Mut oikeesti. Ihan törkeenä tavaraa ja ne kaikki on ihan likasia." Lenja huomautti. Vilkaisin Jacen tavara kasaa joka oli tulossa jo ulos laatikosta ja kaapista. Tuhahdin. "No nica ilmestyy paikalle ja siivoo, niin käy aina." "Ja sillon se ei oo ilonen." Lenja huomautti. "Ei niistä erota onko ne ilon vai surun kyyneleitä." vastasin ja virnistin. Lenja nauroi. "Okei, okei. Tee mitä teet. Lähen himaan, näkyillään." "Joo." vastasin. Lenja lähti ja minä jäin seisomaan varustehuoneeseen Jacen tavararöykkiön ääreen. Ehkä niille pitäisi tehdä jotain. Huomenna.
Palasin Jacen luokse ja irrotin kylmäkääreet. Hevonen pääsi karsinaansa, jonne se heittäytyi tietenkin piehtaroimaan. Korjasin siis hevosen loimen ja selänlämmittimen vielä hyvin ennen tallilta lähtöä.
|
|
nica
Junior Member
Posts: 59
|
Post by nica on Sept 30, 2011 6:38:13 GMT -5
|
|
laura
New Member
Posts: 3
|
Post by laura on Oct 4, 2011 5:24:47 GMT -5
Saavuin ensi kertaa Järnbyn portista sisään. Talli oli siisti ja hieno, kuten asukkaatkin. Talli oli suuri ja upea. Astelin lähemmäksi tallin ovea. Juuri kun olin avaamassa oven sieltä tuli ulos kiireisen oloinen nainen. -Anteeksi, tuo pahoitteli kun oli vähällä törmätä minuun. -Ei mitään. Oon muuten Laura, Sakun uus hoitaja, esittäydyin. -Ai, loistavaa. Mä oon Nica. Sakun omistaja. Ja mulla on ihan hirvittävän kiire, ja hepokin pitäis ehtii ratsastaa. Et voisitko varustaa sen? tuo kysyi. -No, mikäs siinä, vastasin ja sujahdin sisään tallin avonaisesta ovesta. Kävelin tallikäytävää pitkin ja saavuin Sakun karsinalle. Hevoset olivat sisällä sateisen kelin vuoksi. Katselin oria jolla oli mintun värinen fleaceloimi yllä. Katselin sitä jonkin aikaa. *Iso se ainakin on* ajattelin ja suuntasin varustehuoneelle. Sen mintun värinen harjapakki oli helppo löytää. Se kädessäni palasin orin karsinalle. Otin sen riimunnarun koukusta ja avasin karsinan oven. Suuri ori luimisteli, mutta menin vain sen viereen ja klipsautin riimunnarun kiinni sen riimuun. Sidoin orin kiinni kaltereihin, sillä en halunnut joutua purennan uhriksi. Hopeanmusta ori katseli minua aivan kuin mittaillen ennenkuin puhalsi ilmaa ulos ja laski päätään alemmas. Avasin sen loimen soljet ja vedin suuren loimen alas sen selästä. Taittelin loimen siististi ja asetin karsinan ulkopuolelle, niin että se ei likastu. Sujahdin takaisin Sakun karsinaan harja kädessäni. Aloin harjailla sitä rauhaksiin. Yhtäkkiä sen valtava pää kääntyi minuun päin ja sen hampaat lonksahtivat kasvojeni edessä. Lätkäisin sitä kaulaan ja toruin sitä vihaisella äänensävyllä. Ori käätyi korvat luimissa, mutta ei tehnyt enään mitään.
Kun aloin puhdistaa kavioita se heilutteli niitä uhkaavasti. Pidin vain tiukkaan kiinni ja varoin varpaitani. Hoitotoimenpiteiden jälkeen lähdin hakemaan orin varusteita. Kun palasin nostin suuren satulan sen selkään ja kiinnitin vyön. Laitoin loputkin varusteet sen päälle ohjeiden mukaisesti. Kun hevonen oli varustettu kuulinkin tallin oven käyvän. Se oli Nica. Nainen oli varustautunut kypärän ja muiden ratsastusvarusteiden kanssa. Hän hymyili huomatessaan että ratsu oli valmis. Ojensin Sakun ohjat hänelle ja hän lähti hevosen kanssa maneesille. Seurasin perässä rauhallisesti tallustaen riittävän kaukana Sakun takajaloista.
Maneesissa Nica kapusi orin selkään ja aloitti. Näpsäisin ratsukosta pari kuvaa ja sitten kysyin Nicalta: -Sopiiko että lähden vai tarviiks viel apuu jossain? -Joo, en tarvii enää apuu et jos haluut ni voit mennä, nainen sanoi rauhallisesti ja hymyili minulle. Hymyilin takaisin ja hyvästelin heidät. Lähdin kävelemään kohti kotia.
Laura ja Saku 1hm
|
|
nica
Junior Member
Posts: 59
|
Post by nica on Oct 4, 2011 6:20:44 GMT -5
Tuli piirreltyä Sakulle uusi kuva. Kuvaa vähän pojan luonnetta ^^
|
|
laura
New Member
Posts: 3
|
Post by laura on Oct 4, 2011 6:39:46 GMT -5
Tuli piirreltyä Jacelle uusi kuva. Kuvaa vähän pojan luonnetta ^^ Aivan ihana kuva:) T: Laura
|
|
nica
Junior Member
Posts: 59
|
Post by nica on Oct 4, 2011 17:12:17 GMT -5
Thänks Laura Ja Jacesta kans kuvatus. Pinkkiä :'DDDDDDD
|
|
laura
New Member
Posts: 3
|
Post by laura on Oct 6, 2011 2:14:02 GMT -5
Kun saavuin tallille, sielä oli rauhallista. Sujahdin sisälle talliin ja kävelin Sakun karsinan luokse. Sielä se seisoskeli. Se katshti minuun ja sitten käänsi takamuksensa minuun päin. Tuhahdin orille ja lähdin hakemaan sen harjoja. Kun palasin ja avasin oven orin takajalka heilahti seinää päin. Komensin sitä, ja kävelin sen pään viereen. Otin sen riimusta kiinni ja käänsin sen. Sidoin sen kaltereihin kiinni toisessa kädessäni olevalla riimunnarulla. Ori mulkoili minua ja luimisteli. Otin harjapakista sopivan harjan ja menin orin luokse. Aloin putsailla sitä rauhallisesti ja puhelin sille. Välillä silitin sen kiiltävää ja tummaa turkkia. Ori senkuin vain mulkoili ja luimisteli, vaikka kuinka olin sille kiltti. Vaihdoin harjan kaviokoukkuun ja menin Saken etujalan luokse. Nojasin hieman sen jalkaan ja pyysin sitä nostamaan. Kun se nosti, ja vielä kiltisti, kehuin sitä ja puhdistin kavion. Kun kaikki kaviot olivat siistit ja puhtaat lähdin hakemaan orin suitsia ja löysin jostain vielä juoksutusliinankin. Ajattelin mennä kävelyttämään sitä. Palasin karsinalle suitsien ja juoksutusliinan kanssa. Irroitin suitsista ohjat ja laitoin juoksutusliinan kuolaimeen kiinni, siten että se ei kiskoisi. Lähdin taluttamaan oria maneesille. Suuri ori seurasi minua kiltisti vaikka välillä kokeilikin pidänkö kunnolla kiinni, tekemällä äkkijarrutuksen ja peruttamalla. Mutta pian se ymmärsi että en päästä irti ja lakkasi temppuilemasta. Maneesissa taluttelin sitä ensin molempiin suuntiin ja sitten pyysin sen ympyrälle. Ori kulki hienosti ja reippaasti. Annoin sen ravata molempiin suuntiin ja loppuun pari kierrosta laukkaa. Sen jälkeen kävelytin sitä vielä ja palasimme talliin. Tallissa otin siltä juoksutusliinan pois ja kerisin sen siististi. Sitten päästin orin eroon suitsista ja laitoin sille riimun ja kiinnitin sen riimunnaruun. Laitoin ohjat kiinni suitsiin ja vein ne varustehuoneeseen. Harjasin orin vielä ripeästi. Muut hevoset olivat ulkona, joten vein Sakunkin ulos omaan tarhaansa. Sen jälkeen menin hakemaan tavarani tallista, ja lähdin kotiin.
Laura ja Saku 2hm
|
|
nica
Junior Member
Posts: 59
|
Post by nica on Oct 20, 2011 11:17:10 GMT -5
Kun se ei tajua liikkua.. nica
Tänään olisi ehdottomasti irtojuoksutuspäivä. Molemmilla hevosilla, jotta ne pääsisivät vähän irroittelemaan muutenkin, kuin ratsastuksen merkeissä. Hain molemmat hevoset sisälle, harjasin ne hyvin ja laitoin ensin Jacelle suitse päähän. Otin suitsista ohjat pois ja jätin ne karsinan eteen. Otin Jacen naruun ja lähdin taluttamaan sitä maneesiin.
Maneesin oli aiemmin varannut tunnuksi, niin saisivat pojat juosta ihan rauhassa, puolisen tuntia kumpikin. Jace tiesi heti mitä oli tiedossa, kun se asteli maneesiin ilman satulaa. Ori heitti etujalkaansa ilmaan ja teki hypyn eteenpäin. Onneksi seisoin hevosen vieressä, enkä edessä. Laitoin oven kiinni ja päästin Jacen irti. Se ampaisi matkaan ja kiersi maneesin ensimmäistä kertaa pukitellen ja loikkien ihmeellisiä köyryhyppyjä. Sitten alkoi ravaaminen edestakaisin maneesin toista pitkää sivua, jonka jälkeen Jace laski turpansa maahan ja koristen ja ravaillen edes takaisin, se nuuhki samalla maata. Piehtaroiminen kuului myös asiaan ja hevonen heittäytyikin selälleen heti, kun se oli löytänyt oikean paikan. Jacea ei ollut ikinä tarvinnut hätistää juoksemaan, vaan ylienerginen hevonen kiersi maneesia ihan omasta tahdostaan. Välillä se jäi nuuhkimaan maneesin peilejä, koski turvallaan peiliin tai sai aikaan pölypilven. Silloin ori kääntyi, potkaisi ja paineli vauhdilla maneesin toiseen nurkkaan. Otin Jacen lopulta naruun ja taluttelin sitä maneesia ympäri, sillä hevonen puuskutti kaikesta siitä juoksemisesta. Kun herran hengitys oli vähän tasaantunut, niin vein sen talliin. Jace sai villaloimen niskaansa ja heinää eteensä.
Sitten oli Sakun vuoro. Saku sai treenisuitset (basic) päähän, joissa ei ollut ohjia kiinni. Sakulle laitoin vielä bootsit eteen, sillä ori oli hokkien kanssa polkenut jaloilleen jo kerran.. Ja hokkikengäthän hevosella oli ollut eilisestä asti. Uskomattoman tohelo hevonen siis kyseessä. Saku pääsi maneesiin ja päästin sen irti. Se otti kolme raviaskelta ja pysähtyi pärisemään paikalleen sieraimet isona. Hetken puhistuaan se kääntyi katsomaan minua. "Shh.. mene.. juokse!" hätyytin hevosta, mutta se otti yhde askeleen eteenpäin. "Saku.. juokse!" kannustin uudelleen ja maiskutin. Ei mitään. Ei elettäkään lähteä juoksemaan mihinkään suuntaan. Mokomakin laiskimus. Huitaisin narulla kohti Sakua ja tajusihan se idiootti sitten lähteä liikkeelle. Hevonen otti laukkapyrähdyksen ja juoksi toiseen päähän maneesia, minne se jäi taas seisoskelemaan. Menin perässä ja huitaisin taas narulla kohti hevosta. Musta pirulainen pukitti kerran ja lähti taas liikkelle. Tätä samaa jatkettiin siihen asti, että marssin ulos maneesista ja hain juoksutusraipan. Eihän tästä tulisi mitään, kun minun piti juosta hevosen perässä. Juoksutusraipan avustuksella Saku sai vähän vauhtia. Tämän hevosen irtojuoksutus oli vaivalloista. Seuraavan kerran se saisi olla narun päässä.
Kun olin kävelyttänyt Sakuakin vähän juoksemisen päätteeksi, niin vein sen takaisin talliin. Kävellessään vieressäni ori painoi välillä korvat luimuun ja näytti siltä, että upottaisi pian hampaansa käsivarteeni. Niin se ei kuitenkaan tehnyt ja karsinaan päästyään otin orilta suitset pois ja heitin sillekin loimen selkään ja heinää eteen. Bootsit otin pois jaloista ja harjasin ne. Laitoin myös ohjat kiinni molempien hevosten suitsiin ja palautun tavarat satulahuoneeseen omille paikoilleen. "Öitä mussukat." huikkasin hevosilleni, ennen kuin lähdin tallista.
|
|
|
Post by Anne on Oct 28, 2011 4:27:08 GMT -5
Kristiinan kouluvalkka Jesselle ja Jacelle 28.10.2011
- Alkuverryttelyn jälkeen ala hakea hyvää muotoa, Jesse. Aluksi matalaa ja pitkää, sitten vähitellen kokoamme Jacea, Kristiina huudahti maneesin keskeltä.
Ruunikko hevonen kulki Jessen alla reippaasti. Kisakauden jäljiltä se oli kovassa kunnossa, mutta pienen palauttelujakson jälkeen oli taas aika aloittaa treenaaminen. Rennompaa treeniä näin aluksi.
- Istu alas harjoitusraviin ja tule lävistäjä pohkeenväistössä. Anna sen avata lapaa ja pidä vielä ohjaa hieman pitkänä. Kun tulet uralle, ala kokoamaan Jacea. Keräät hieman ohjia ja ajat pohkeella sitä vasten.
Jace hakeutui uralla Jessen apujen voimasta enemmän etupäästä ylös ja kokosi takaosaa. Kristiina pyysi ratsukolta sulkutaivutusta. Jacen tempo hidastui taivutuksen aikana, kuten kuuluikin, mutta liikkeestä lähti myös kaikki voima.
- Muista edelleen pehmeämpi sisäohja, vaikka hevonen etuosastaan onkin suoristettuna. Kokonaisuudessaan hevonen on kuitenkin taipunut ja tarvitsee selkeän ulko-ohjan tuen sekä myötäyksen sisäohjalla. Ulkopohkeella haet rytmittäen takaosalle liikettä uran sisällä. Hevonen ei saa valahtaa eteen suluissakaan.
Jesse korjaili ratsastustaan ja Jace alkoi taas liikkua paremmin, etuosa liiteli kevyenä uran päällä.
Suunnanvaihdon jälkeen oli laukan aika. Kristiina pyysi tekemään temponvaihteluita laukassa yhdellä kädellä ratsastettuna.
- Istunta ja pohkeet tekevät suurimman työn. Yritä ratsastaa kulmat huolella, vaikka sinulla on vain ulkokäsi käytössä, Jesse!
Laukka oli selvästi oriille mieluisampi vaihtoehto kuin ravinykerrykset. Se pärski ja heitteli päätään. Ja osoitti luimimalla mieltä, kun Jesse kokosi sitä lyhyempään laukkaan. Hevonen olisi halunnut mennä.
- Turha kuvitellakaan ratsastavansa hallittuja esteratoja, jos et saa sitä kotikentällä menemään kunnolla kulmiin. Tarpeeksi kokoamista, tiivis istunta. Ratsastat vaikka laukassa kulmaan ja pysäytät. Sitten neljäsosa takaosakäännöstä kulmassa ja uusi laukka. Kyllä se mielummin laukkaa sen jälkeen kulman kuin alkaa siellä uudestaan moisia koukeroita tekemään, Kristiinan napakka ääni sanoi.
Jesse kokeilikin kikkaa. Jace oli äimänä, takaosakäännös oli lähinnä hassua steppailua, mutta seuraavan kulman se todella laukkasi maltillisemmin läpi.
- Paremmalta näyttää. Ota vielä pysähdys ja peruutus. Peruutuksesta raviin ja sitten loppuravit.
Peruutus oli hieman vino, kuten Krisiina oli uumoillutkin. Kyse ei ollut kuitenkaan siitä, että Jace ei olisi fyysisesti peruutuksesta suoriutunut; se ei vaan malttanut keskittyä.
- Liikaa intoa vielä, Kristiina hymähti. – Vie poika metsään loppukäynnille, hienosti se kuitenkin teki.
|
|