Kafin päiväkirja

[karvahaamu]

Remedy's Skafloc
175cm ruunipäistärikkö
Suomalainen puoliverinen tamma

[karvahaamu]

30.9 Kiirettä pukkaa

Kafi varsoi 20.9.2012 oikein kauniin orivarsan, jonka nimesimme Skaldiksi. Apua varsomisessa tarvittiin ja alkuunsa Kafi ei oikein osannut suhtautua hontelojalkaiseen otukseen. Mutta upea poika sieltä tuli, ruunikko sabino jolla tulee olemaan krokeutta varmasti lähes yhtä paljon kuin äidillään. Skald onkin kasvanut jo ihan silmissä ja vieroitus on sujunut myös hyvin.
Varsomisesta Kafi palautui mahtavasti ja olemme voineet palata normaaliin arkirutiiniin.

Tunsin peintä syyllisyyttä ajaessani tallille. En ollut juurikaan Kafia käynyt edes katsomassa kiireideni takia. Olihan omalle tallilleni putkahtanut juuri suloinen islanninhevosvarsa, josta en ole voinut irrottaa katsettani.
Kafi möllötteli mutaisena tarhassaan mennessäni hakemaan tammaa. Perinteinen hippaleikki käynnistyi, tämä on vain hiukan haastavampi versio alkuperäisestä. Tässä hippaaja väistelee kääntyilevää takapuolta ja houkuttelee uhria luokseen leivällä. Reippaan kymmenen minuutin päästä alkoi köydenveto, joka saattoi olla huvittavaa katseltavaa kun yritin tammaa saada talliin.

Kentälle päästyäni olin totaalisen helpottunut. Tästä lähtisi onneksi se helpompi osuus käyntiin, en kaipaisi tänään enää minkäänlasita showta. Onnekseni tammalla oli kohtuullisen hyvä päivä tänään. Alkulämmittelyt kun sujuivat melkoisen mutkattomasti, paria "ei kun me mennään tuonne" välikohtausta lukuunottamatta. Sain melkein hävetä silmät päästäni ihmettelevien silmien alla. Olimme varmasti melko mielenkiintoinen näky, minä kiroamassa yksinäni kun päistärikkö hevonen jyrää jalkaani aidan ja itsensä väliin. Loputtoman tappelun tuloksena, alkoi pikkuhiljaa Kafi luovuttaa.
Olimme vääntäneet jo 30minuuttia ja vasta nyt alkoi työ tuottaa tulosta. Tamma muuttui hetkittäin kuulaiseksi ja herkäksi, mutta laukkatyöskentely sai sen suorastaan sekoamaan.
Siksipä treenailtiin ihan perus siirtymisiä ja väistöjä, jotka sujuivatkin yllättävän hyvin.

Kafi, sekä minä, olikin melko kuitti kun pääsimme takaisin talliin. Rankka treeni oli tehnyt tehtävänsä ja sainkin yllätyksekseni puunata tammaa ilman yhtäkään kavionviuhahdusta. Harmikseni minulla oli kiire varustekauppaan ostamaan tammalle uusi varustearsennali, sillä tähänmennessä hevosella oli toisen puoliveriseni varusteet köytössä. Eikun neiti takaisin laitumelle lököilemään ja odottamaan iltakauroja.

[karvahaamu]

Shoppailun ja sovittelun iloa 3.10.2012



Shoppailemassa on käyty ja löydetty paljon kaikkea mahtavaa. Upea satula löytyi meille Sagitta Equestrianilta ja loput varusteet sainkin kohtuu edullisesti Equestrian PRO:lta. Harmikseni kivaa loimea, satulahuopaa, huppua ja harjalaatikkoa ei meinannut löytyä mistään ainakaan oikeassa koossa. Onneksi kaapissa oli jo unohtamani käyttämätön kiva harjalaatikko joak pääsikin oikopäätä Kafin käyttöön. Illemalla soittelin ystäväni apuun ja lähdettiin kangaskaupoille. Kolmipäiväisen työn ja tuskan jälkeen saimme loihdittua juuri Kafille sopivan loimen, satulahuovan ja hupunkin!

Harmi ettei Kafi pahemmin tykännyt sovittelusta, mutta saatiinpa sen verran testattua että totesimme varusteet sopiviksi. Tänään Kafi pääsikin liikkumaan tallin henkilökunnan käsissä, sillä hillitön kiire painaa päälle.

[karvahaamu]

Energian purkamista 27.10.2012

Vihdoin minulla oli aikaa kunnon puuhailulle hevoseni kanssa. Olin jo aikani potenut omatunnontuskia, kun en kerennyt tarpeeksi käydä tallilla. Mutta tänään olin saapunut jo varhain, olihan kelikin mitä upein. Sillä eilen satoikin ensilunta jopa 20cm verran.

Kafi käytti lunta taas hyväkseen, katala hevoseni muka pelkäsi kuollakseen tätä valkeaa mömmöä mitä ei ole muka aiakisemmin nähnyt. Ihan ensiksi suunnistimmekin kentälle jonne olin väkrännyt myös pari max. 50 cm estettä. Vaikka minua pelottaakin hiukan treenailla yksin, tästä tytöstä kun ei koskaan tiedä mitä mieltä se on. Tällä kertaa tamma tutkaili meielnkiinnolla esteille päin, kun teimme lämmittelyjä kentän toisessa päässä. Kafi oli ennemminkin laiskanlötkeä ja ei olisi millään halunnut kulkea käyntiä kovempaa. Onneksi se innostui kun otettiin kunnon laukkakierros niin että lumi pöllysi.

Siirtyessäni parille harjoitusesteelle alkoi jo vähän jänskättää. "Soo ihan rauhassa, ei oo noin kiire" höpöttelin hevoselle kun lähestyimme melko epätahdikkaasti ensimmäistä estettä. Kafi koetti päästä kunnon vauhtiin ja minä sain kiskoa ohjia hauikset kipeänä. Ensimmäisestä hypystä kuitenkin sevlittiin kunnialla. Päätinpä ottaa väliin vielä kierroksen laukkaa ja lähestyä estettä sitten uudelleen. Nyt onnistui jo paljon paremmin, vaikka tamma menikin esteet turhan kovaa ja korkealta.

Onnistuneiden hyppyjen jälkeen päätin mennä koettamaan loppukäyntejä maastoon. Maisemat olivat kauniita, kimalteleva puuterilumi ja pienesti paistava aurinko. Kafi kyttäili lintuja minkä jaksoi ja varsinkin aura-auton jättämät pienet lumivuoret olivat kammottavia. Loppuajan se käveli kyllä rennosti ja saatoimme molemmat nauttia piristävästä maastolenkistä.

[karvahaamu]

Iltatreenailua 7.2.2013

Raahauduin puolikuoleena tallille, vaikka jalat olivatkin melkoista makaronia pitkän iltavuoron jälkeen. Podin huonoa omatuntoa Kafin laiminlyömisestä, tokihan tamma on saanut liikuntaa ja vähän lomailuakin mutta kyllähän minun pitäisi säännöllisemmin liikuttaa nuorta haastavaa hevostani.

Vaikka väsymys painoi päälle, tunsin suunatonta mielihyvää harjaillessani massiivista tammaa. Olipa sen kroppa muuttunut, lihaksiakin oli tullut lisää ja koko olemus uhkui energiaa. Aikani lässyttelin tammalle, joka kyllä selvästi ilmaisi että ei nyt vitkutella, kunnes maltoin iskeä satulan selkään ja marssia kentälle päin. Illan ollessa jo melko pitkällä, ei muita ratsukoita näkynyt ja saimmekin vallata koko kentän. Sain vaivoin pungettua itseni satulaan, tamman loikkiessa pientä ympyrää kuin kaistapäinen.
"Nyt jukoliste seeeeis, seeeeis... KAFI nyt stoppia" karjuin epätoivoisena roikkuen jotenkuten kyydissä. Hevonenhan oli kuin viulunkieli, ihan kireänä ja valmis ampaisemaan vauhtiin. Aikani tein useita voltteja ja siirtymisiä, harmikseni kontaktin saamiseen meni jopa puolisen tuntia ja vasta sitten päästiin kunnolla hommiin.

Pakko myöntää että olen kyllä totisesti tuntien ja valmennusten tarpeessa. Ratsastus oli kyllä yhtä vänkäämistä, kokoajan meinasi unohtaa myödätä kunnolla ja hartiatkin kohosivat korviin kylmyyden aiheuttamasta jännittämisestä. Kyllä pohkeenväistöä sai väenvängällä vääntää, kun neiti olisi mieluummin köpsytellyt suoraa uraa ja hiuakn kovempaa vauhtia. Onneksi sitten keskittymistä alkoi löytyä kun otettiin lisäyksiä sekä ravissa että laukassa, kylläpä alkoi sitten sujua nätisti. Edelleenkään keskittymistä ei meinannut löytyä käynnissä, mutta onneksi saatiin hiukan herkistymistä ja tuloksia aikaan varsinkin ravissa. Kun oltiin väännelty päälle tunti, alkoi kellonaika minua jo hirvittää ja olikin aika kiittää hevosta kauniisti.

Sinen se Kafi jäi tyytyväisenä rouskuttamaan iltaheiniään, kun itse raahauduin hymyissä suin kotia kohti

[karvahaamu]

Koulunvääntöä 29.9.2013

Katselin hiukan kateellisena, kuinka leppoisasti toinen ratsukko lopetteli treenejään. Ratsastaja istui hevosensa selässä rentona, ilman jalustimia ja ohjat löysällä, hevonenkin näytti nauttivan oikein olan takaa. Samassa havahduin omaan todellisuuteeni, kun rakas tammani päätti pamauttaa aitaa päin. Päästin harmistuneen tuhahduksen ja hammasta purren koetin ohjata hevosta takaisin uralle. Lähiakoina Kafi oli ollut entistäkin vireämpi, sekä raivostuttavampi, monien arvelujen mukaan tämä johtui kylmenenevistä keleistä. Maiskautin ja ohjasin tamman napakasti voltille, vaikka asettaminenkin tuntui olevan työn ja tuskan takana. Aikani tein voltteja, pysähdyksiä ja siirtymisiä jotta saisin hevosta edes hiukan kuulolle. Kafi olisi mielellään jatkanut holtittomassa ravissa pitkin kenttää, mutta aavistuksen verran se alkoi jo kuunnella ja rauhoittua.

Onneksi olin tänään päätynyt laittamaan jalkaani ratsastussaappaat, muuten suurinosa säärestäni olisi täynnä kentän aidan tikkuja. Sen verran useasti tamma sai minut nakitettua aidan ja itsensä väliin, mutta mitäs annoin keskittymiseni välillä herpaantua. Useamman laukkaympyrän ja siirtymisharjoitusten myötä, alkoi yhteistyömme pelittää hiukan paremmin. Varsinkin ajoittain hankalaksi koitunut askellajien kokoaminen sujui ihan mallikkaasti, eikä Kafikaan pokkuroinut vastaan ajoittaisia kokeiluita lukuunottamassa. Kokeilin hiukan ottaa väistöjä, ensin käynnissä ja kun ne lähtivät sujumaan uskalsin koettaa jopa ravissa. Yllätyksekseni Kafi olikin paremmin kuulolla kuin oletin ja selviydyimme kunnialla. Mielissäni taputin tammaa kaulalle ja päätin ottaa lopun treenailun hiukan rennommin. Toistoja, toistoja ja toistoja. Havaitsin että tamma ei kyllästy koulunvääntöön niin helposti kun vaihdan tehtävää parin toiston jälkeen, siispä tätä metodia täytynee hyödyntää useamminkin.

Loppukäynnit lähdimme kävelemään läheiselle maastopolulle, syksyn raikkaasta ilmasta nautiskellen.