31.10.2012 Muuttorulianssia
Olin edellisiltana pakannut kaikki Carlan tavarat valmiiksi, kun paikka Järnbystä oli varmistunut. Sukulaisteni tallissa, jossa asui Carlan lisäksi kolme lämminveriravuria olin viimeiset kaksi vuotta tammaa pitänyt. Kenttää ei ollut, joten olin joutunut reenaamaan tammaa pellolla ja hiekkamontulla. Lähinnä olin vain hakenut lihaksistoa ja rutiinia tammalle nämä ensimmäiset vuodet mitä se minulla oli. Nyt kuitenkin, kun vanhempani suostuivat kustantamaan Carlalle ja minulle tämän tallipaikan, alkaisin treenaamaan hevosta ihan kunnolla.
En ollut asettanut mitään sen kummempia tavotteita tamman suhteen, mutta isäni mielestä tavotteideni pitäisi olla korkealla, olihan Carla hieno hevonen.
Päätin kuitenkin treenata maltillisesti, Carlan koulutus aloitettiin vasta minulle tultua, en halunnut pilata sitä iloisesti työskentelevää hevosta liialla stressillä.
Rauhallisia maastolenkkejä pari kertaa viikkoon, muuten estetreenin aloittelemista ja koulukuvioiden hiomista, talven tullen olisi myös hyvä aloittaa hankitreeni.
Katselin ikkunasta kun isäni ajoi vinkan kanssa pienen punaisen maalaistallin pihaan. Carla seisoi molemmilta puolilta kiinni käytävällä vaaleanpunainen kaulakappaleellinen fleece päällä ja ruskeat kuljetussuojat jaloissaan. Hevonen tuhisi levottomana ja kuopi kaviollaan tallin lattiaa. Kielsin sitä ja ryhdyin viemään tavaroita autoon kun isäni tuli sisälle talliin.
Vilkaisin vielä varustehuoneeseen ettei mikään tavara ollut jäänyt, vaikka kyllähän täällä tulisi varmaan vielä käytyä, sillä olihan talli setäni.
Carla tutkiskeli epäluuloisen näköisenä trailerin lastaus-siltaa. Isäni pukkasi sitä takaapäin ja tamma vain luimisteli korviaan ja pakitti taaksepäin.
"Käävisitkö hakeen ämpärillisen kauraa?" huikkasin serkulleni Tanjalle kun hän tuli tallista katsomaan lastausyritystämme.
Kymmenen minuutin kuluttua tamma seisoi trailerissa ja laittelimme luukkuja kiinni.
"No pitäkääpä hauskaa siellä 'kaupungissa'!" serkkuni sanoi ehkä hieman katkerana, nythän häneltä lähti maastoseura.
"Kyllä me tullaan moikkaamaan teitä, älä huoli," sanoin ja halasin serkkuani.
"Juu no en mä sitä, ois vaan ollu kiva jos sä oisit vielä jääny hetkeks aikaa, kun on ne ravikisatki tulossa ja ikävä reenata yksin..," Tanja sanoi alakuloisena.
"No saan ajokortin toivottavasti parin viikon sisään niin enköhän mä pääse tänne vähintään kerran viikossa ajamaan hevosia sun kanssa," sanoin lohduttavasti ja halasin serkkuani.
Tanja oli 16-vuotias, ainut serkkuni. Hänellä oli edessään ensimmäiset ravikilpailut heidän omalla kasvatillaan, Randy 'n' B'llä. Olin itsekin ajanut raviohjastajakortin ja ajanutkin jonkun verran hevosia, joten olin joskus ollut Tanjan seurana kärryillä tai ratsastellut Carlalla vieressä. Nyt kuitenkin halusin päästä treenaamaan Carlaa kunnon kentälle ja hyppäämään kunnon esteitä joten tallinvaihto oli tullut ajankohtaiseksi.
Kaarsimme Järnbyn pihaan, olin käynyt siellä sopimassa tallipaikasta, mutta talli näytti taas jotenkin suuremmalle kun tuli nelikarsinaisesta tallista. Järnby oli iso punainen tiilirakennus. Vieressämme oli kouluratsastuskenttä, edessämme oli joki ja sillan yli päästyä oli edessä, 'ah niin luksus' maneesi ja estekenttä jossa muutama ratsukko hyppeli noin metrisiä esteitä, ilmeisesti kyseessä oli vasta verryttely. Hetken epäilin, että olimme tulleet varmaan väärään paikkaan, emme jotenkin sopineet joukkoon. Carla oli nuori torinhevostamma, vaikkakin se edusti uudempaa sporttista torinhevoslinjaa niin ei se silti ollut rakenteeltaan niin hieno kun nämä kentällä olevat puoliveriset, puhumattakaan selässä olevista ratsastajista.
Katsahdin päälläni olevia vaatteita, tallikengät, tuulihousut ja kulahtanut Kingslandin tuulitakki. Hiukseni olivat löysällä nutturalla ja naamassani ei juurikaan ollut meikkiä. Läheskään kaikki ratsastusvaatteeni eivät olleet merkkivaatteita, vain satunnaiset olivat esimerkiksi Kingslandia tai Equilinea.
Carlan varusteisiin panostin enemmän, tammalle oli vaikea löytää sopivia satuloita joten jouduimme ostamaan sen mikä sopi, ja se ei tietenkään ollut se kaikista halvin... Halusin myös kaikkien varusteiden olevan sävy-sävyyn ja tällä hetkellä varustekaappi oli täynnä joko vaaleanpunaisia estekamoja tai violettejä kouluratsastuskamoja.
Purimme ensin Carlan tavarat autosta ennenkuin otimme tamman pois kopista.
Se kuopi levottomasti etusellaan ja hirnui, mikä ei yleensä ollut Carlan tapaista. Se teki tuota vain silloin kun se oli stressaantunut. Kiiruhdin ottamaan tamman pois trailerista. Muutama ihminen tuli tallista katsomaan uutta tulokasta.
Carla pakitti nopeasti ulos kopista ja katseli nopeasti ympärilleen. Se hirnahti muutaman kerran ja luultavasti pari oria vastasi. Tamma huiskautti häntänsä selän päälle ja hirnahti kimakasti.
"Tammat..," sanoin isälleni ja talutin Carlan talliin. Menimme tallin keskiosan kautta itäiseen päätyyn jossa tamman karsina sijaitsi. Tallissa oli hiljaista, itäisellä puolella ei ollut hevosia karsinoissa. Karsinat olivat ulkokarsinoita, eli niistä pääsi suoraan pihalle. Suljin karsinan oven ja kävin hakemassa hiukan heinää jotta Carla rauhoittuisi. Se oli kova stressaamaan uusia paikkoja.
Lähdin järjestelemään tavaroitani varustehuoneeseen ja tutkimaan paikkoja sillä aikaa kun Carla söi heiniään. Sitten ajattelin mennä irtojuoksuttamaan sitä maneesiin jos siellä oli vapaata. Tammalla oli ollut muutama vapaa päivä ennen muuttoa, koska pellot oltiin käännetty ja maastot olivat niin jäisiä. Maneesi oli luxusta! Carla ei ollut myöskään ikinä käynyt maneesissa.
Veera & Carla
