Lunnin hoitomerkinnät

[essik]

Geislun frá Nuuhku ei "Lunni"

[essik]

Kello tärähtää soimaan vähän ennen kymmentä, käännän kylkeä, en jaksaisi nousta. Viidentoistaminuutin torkutuksen jälkeen pakotan silmäni auki ja makaan sängyssä selälläni hiljaa, keräten voimia ylös nousemiseen ja mietin samalla miksi aamuisin on niin vaikea nousta. Pääsen ylös sängystä ja juoksen ympäri kotiani etsien jälleen hukassa olevia tallivarusteitani, kamat löydettyäni ei olisi kuin kolmen koiran aamu pissatus. Sain koirat ulkoilutettua ja vietyä tarhaan. Tunnustelin taskuni, varmistaakseni että minulla olisi varmasti kaikki mukana, huomaan että jotain puuttuu, no tupakat jäivät keittiön pydälle tietty! Ryntään sisälle ja haen tupakkani ja kiirehdin autolleni ja täräytän kaksilitraisen voorttini moottorin käyntiin ja lähden köröttelemään kovaa vauhtia tallille. Tie tallille on koko yön ja aamun kestäneen tihkusateen jäljilta täysin velliä, sade on jo hellittänyt mutta armoton tuuli puhaltaa yhä kalseasti ja riepottelee puita. Toivon että toissapäivänä pihalla vieraillut pieni trombi pysyisi loppu syksyn loitolla.

Parkkeeraan auton vapaaseen parkkiin ja nousen ylös autosta. Kuuluu ihana läsähdys kun isken jalkani suoraan kuralätäkköön jonka päälle olin autoni parkkeerannut, mietin mielessäni kuinka fiksu olinkaan kun en ollut auton oven avattuani katsonyt yhtään jalkoihini. Kenkinä minulla oli vielä todella huonosti vettä hylkivät lenkkitossut, koska olin viimeksi vaihtanut talli kengät toisiin pukkarissa ja jättänyt tallikengät kaappiin. Noh kuivavathan nuo kengät, se on eri juttu lähtevätkö ne enää puhtaiksi.

Tepastelin kaapilleni ja vaihdoin litimärät kenkäni tallikenkiin ja suuntasin kohti Lunnin harjapakkia. Nappasin sinisen harjapakin kainalooni ja lemppasin sen Lunnin karsinan eteen. Hain satulahuoneesta vielä suitset sekä vasta kuukausi sitten ostamani uuden issikka satulan, jotka jätin harjapakin seuraksi.

Otin suunnakseni ulko-oven ja reippaasti ja innokkaasti tanssahtelin kohti Lunnikaisen tarhaa, kunnes muistin unohtaneeni riimunnarun karsinanoveen, käännyin kannoillani ja lähdin talsimaan takaisin kuraista ylös viettävää polkua, takaisin kohti tallia. Nappasin puuvillaisen pirtsakan limenvihreän riimun narun ja kiepautin sen olalleni ja menin takaisin tarhalle. Avasin portin ja kiinnitin narun Lunnin samansävyisiin riimuihin ja ohjasin ponin oikealle puolelleni. Pistin Lunnin karsinaan ja harjasin sen perikotaisin. Huomasin sen oikeassa takasessa olevan pienta rivinalkua, kiitos kuraisten kelien. Lunni käyttäytyi tänään yllättävän mallikkaasti ja oli temppuilematta jopa kavioita putsattaessa. Kavioita silmäillessäni tulin siihen tulokseen että tämän kuun lopulla minun tulisi alkaa varailemaan kengittäjää, kesä on ohi ja niin on Lunnin loma, kaviot pitkät ja kengättömät. Lunni tulisi kengittää, mikäli meinaan sillä alkaa taas ratsastelemaan aktiivisemmin, kesän pitkän lomailun jälkeen. Tänään menisin kuitenkin mukavan maastolenkin ilman kenkiä.
Nappasin Lunnin satulan maasta ja asettelin sen selkään ja kiristin vyön, jolloin Lunni liikahteli levottomasti ja liikutteli korviaan tyytymättömästi. Tämän jälkeen laitoin Lunnille suitset päähän, jonka jälkeen muistin unohtaneeni takajalkojen hivutussuojat täysin. Hain suojat ripeäasti ja puin ne.

Sitten irroitin riimun pojan pästä ja nappasin ohjista ja talutin oripojan ulos ja hyppäsin kankeasti Lunnin selkään. Tokaisin poitsulle että "Viime kerrasta onkin jo aikaa." ja maiskautin kerran ja lähdimme liikkeelle käynnissä, kohti peltotietä joka veisi meidät pikkuiselle metsäpolulle josta pääsisimme helposti takaisin tallille kun tarve vaatisi.
Lunni meni suurimman osan matkasta aivan kuin unelma, mutta pari tukkikasaa nähdessään sen oli aivan pakko rynniä ja kerran hypätä pystyyn, ja olinkin vähäll menettää tasapainoni siinä rytäkässä. Maastolenkin aikana kävelimme suurimman osan ajasta ja otimme muutamat töltit ja laukat pitävällä maasto-osuudella, jota oli suhteellisen vähän ja loput liukasta kuravelliä. Saavuimme kuitenkin ehjin nahoin tallille, jonka jälkeen riisuin Lunnin varusteet ja pyyhin nihkeimmät kohdat kostealla sienellä. Pistin herran omaan tarhaansa ja menin vaihtamaa ihanan kuraiset ja litimärät lenkkarini jalkaani ja suuntasin autolle, huusin Lunnimukselle vielä heipat ja suljin oven ja lähdin ajelemaan kotia kohti.