Ros
Junior Member
Posts: 50
|
Post by Ros on Aug 10, 2011 1:36:34 GMT -5
fwb-t. ML Love Deluxe
om. Ros.
|
|
Ros
Junior Member
Posts: 50
|
Post by Ros on Nov 18, 2011 9:03:38 GMT -5
18.11.2011
Tessa poukkoili vierelläni peläten jokaista tuulessa heiluvaa, liehuvaa ja kolisevaa asiaa. Koitin pitää pääni kylmänä varsan rinnalla, joka alkoi kohta olla jo minua pitempi. Iso tyttö siis tulossa tästäkin.
Olin kasannut kentälle omanlaisensa tehtäväradan. Ensin käyntipuomit, sitten ravikavaletit, sen jälkeen tötterö-pujottelu ja lopuksi irtohypytyskuja kolmella pystyesteellä kokoa 50cm. Katselin ylpeänä tuotostani ja maiskautin tamman liikkeelle.
Puomit menivät pienillä hipaisuilla. Maiskautin uudelleen ja lähdin hölkkäämään tamman rinnalla. Tessa näytti innostuvan lisää ja hyppäsi jokaisen kavaletin oikealla jättiloikalla.
- Ptruuu senkin villikko!, huikkasin tammalle ja käänsin sen ympäri.
Otin kavaletit ensin käynnissä ja sitten hiljaisessa ravissa, jossa sain suorastaan roikkua tamman riimussa pitääkseni sen aisoissa. Päättäväisyys palkittiin ja pian tamma sipsutti kavaletit hienosti.
Tötteröt menivät rutiinilla. Maiskautin tamman laukkaan ja ohjasin sen irtohypytyskujaan. Napsautin riimunnarun irti ja tamma pinkaisi matkaan. Yksi - kaksi - ja kolme täydellistä hyppyä! Juoksin tamman kiinni ja se antautui höristen. Päätin ottaa irtohypytyksen vielä pari kertaa energiaa purkaakseni.
Puolen tunnin treenaamisen jälkeen tamma vaikutti väsähtävän. Taputin sen hikistä kaulaa ja lähdin jäähdyttelemään sitä pihatielle.
|
|
Ros
Junior Member
Posts: 50
|
Post by Ros on Dec 19, 2011 7:27:41 GMT -5
19.12.2011
Katselin mietteliäänä "vauvaani" joka killitti minua takaisin romuluisen ja suuren ahterinsa takaa. Neiti alkoi olla ny selvästi rumimmillaan. Säkää parivuotiaalla tammalla oli enemmän kuin minulla pituutta ja se näytti lähinnä antiloopilta konkelojalkoinen ja pitkine kauloineen.. Huokaisin syvään ja taputin muhkuraista lautasta.
- Kyllä se siitä!, kuului Jessen hihkaisu takaani.
- Täh?, kysyin hyvin viisaan kuuloisesti.
- Mä tiiän ton isän. Anin. Seki on varsakuvissa ku mikäkin kamelin ja aasin poikima mutantti.. Mut nyt se on komea ku mikäkin!
- No joo.. Iso tästäki taitaa tulla vaikka tamma onkin..., sanoin mietteliäänä.
- Veikkaisin että ainakin 180 senttii..., nuorimies virkkoi vieressäni.
- Mut nyt on mentävä. Konit kutsuu!, herra julisti ja poistui paikalta.
Mukava heppu. Ja fiksukin vielä hevosten suhteen. Hymy karehti huulilleni, mutta huitaisin sen pois mielestäni. Nyt olisi aika kouluttaa Tessaa. Nuori-neiti osasi jo ottaa kapsonin päähänsä ja juosta komiasti ympyrällä.
Niinpä tälläkin kertaa heitin tammalle kapsonin, juoksutusvyön ja liinan. Uutena lisänä tulivat nyt myös Sivuohjat. Annoin niiden kuitenkin olla hetken vielä solmittuna vyössä. Tamma näytti lähinnä kamppeisiin puetulta variksenpelättimen ja puuhevosen risteytykseltä. Huoh. Ruma se on pakko myöntää.. Mutta fiksu ja nopea oppimaan ja nyt jo hyvä hyppäämään irtona pieniä esteitä.
Taputin tamman talvikarvan pörröttämää kaulaa ja kiinnitin sivuohjat paikalleen. Tessa alkoi rempoa päätään, kuin hullu. Rauhoittelin suurta nuorikkoa parhaani mukaan, ettei se rikkoisi vielä itseään. Säädin ohjat vähän löysemmälle, jotta tamma tuntisi pienen paineen aina huonossa kulmassa.
Maiskautin ja tamma lähti vastahakoisesti raviin. Kieli pitkällä roikkuen se lampsi eteenpäin kuin mikäkin laama.. Annoin pienen näpsyn piiskalla ja tamma vastasi pukittamalla, mutta lähti sitten lompsottamaan reippaammin.
Katselin tuotostani ylpeänä. Liikkeet olivat irtonaiset ja suuret kaviot kauhoivat eteenpäin hyvässä tempossa. Tamma alkoi myös hiljalleen jo itse kokoamaan itseään parempaan muotoon ja käyttää takapäätään. Lihaksiakin alkoi olla jo hyvin. Pehmeät alustat olivat muovanneet tammasta oikean estetykin alun.
Mielessäni näin jo itseni ylittämässä tammalla 160cm korkuisia esteitä. Ne tuskin tulisivat tekemään tiukkaa tälle jättiläiselle jahka siitä vaan saataisin vielä ketteräkin!
Tunnin juoksuttamisen jälkeen olin viimein tyytyväinen. Tamma hanskasi niin käynnin, ravin kuin laukankin kumpaankin suuntaan. Ei menisi enää kauan kun päästäisin totuttamaan satulaan, suitsiin ja ratsastajaan!
|
|
Ros
Junior Member
Posts: 50
|
Post by Ros on Mar 14, 2012 11:58:44 GMT -5
14.03.2012
Talutin järkälemäiseksi venähtänyttä tammaani tarhasta talliin. Neidon säkä killui sen 20cm pääni yläpuolella. Tunsin itseni taas alkeiskurssilaiseksi, jolle tallin kapisimmat pikkuponitkin olivat kuin jättiläisiä ja selkään päästessä paksut koivet tuskin tapasivat satulan siiven alaosaa..
Tessa pärskähti kuuluvasti ja heilautti laiskasti häntäänsä. Loska litisi sen lapiomaisten kavioiden alla. Hetken kuluttua tamma päästi laiskan hörähdyksen vastaan tulevalle Pöljälle ja itsekin moikkasin ratsastajaa.
Tallissa suin Tessan pikavauhtia, kuitenkaan huolellisuutta unohtamatta, ja satuloin sen. Kiitin luojaa mielessäni pujottaessani tammalle kuolaimettomat suitset, jotka olivat tehneet yhteiselostamme silkkaa euforiaa. Herkkähipiäinen otus, kun ei rautaa suussaan sietänyt ei sitten yhtään.
Loskasta huolimatta suuntasimme maastoon, sillä maneesi tuntui selvästi jo pännivän tammaa ja tekevän siitä todella raskaan ratsastaa. Maiseman muutos saikin vipinää kinttuihin ja hyvä kun sain takamukseni satulaan kun jo mentiin! Pidätin tammaa ja ympyrää kiertäen säädin jalustimet sopiviksi. Kun tamma viimein pysähtyi laskin hiljaa viiteen ja annoin sitten pohjeavut.
Tessa suorastaan marssi eteenpäin, mutta en pidätellyt sitä. Hetken paahdettuaan tamma rauhottuikin jo hyvään tempoon ja saatoin kerätä ohjia. Ravi nousi pienestä hipaisusta ja aloin keventäää rytmissä.
Kolea maaliskuinen viima iski vasten kasvojani. Tessa vaan hörähti ja koitti siirtyä laukalle. Pidätin sen kuitenkin napakasti takaisin raviin. Seuraavalla suoralla tein muutamia tempon vaihteluja. Ensin kokoamalla ja sitten lisäämällä ravia. Tessa kuunteli mallikkaasti, joten annoin sen ravata vielä puolisen kilometriä.
Maaston muuttuessa mäkisemmäksi ohjasin tamman polulle, joka oli jo melkein sulanut. Pidin sen tahallaan hiukan polun vierellä, jotta se saisi tehdä töitä hangessa. Kun polku alkoi nousta jyrkästi ylös ohjasin tamman takaisin uraan ja nousin kevyeen istuntaan. Tunsin tamman työskentelevän selällään ja takasillaan ja sen suuret lihakset värähtelivät.
Mäen päällä taputin tamman hionnutta kaulaa ja ohjasin sen takaisin tielle. Pieni mutka enää ja - LAUKKAPÄTKÄ! Tammalta taisi jäädä muutama sydämenlyönti väliin, niin tohkeissaan se loikkasi laukalle pienestä pyynnöstäni. Annoin sille ohjaa ja se kiihdytti lähes neliin. Kura lensi ja lätäköt saivat kenkäni kastumaan, mutta Tessa nautti.
Seuraavaan mutkaan otimme ravin kautta käynnin ja annoin tamman kulkea käynnissä aina takaisin Järnbyn pihaan asti. Että kevät oli sitten ihanaa aikaa!
|
|
|
|
Post by Anne on Apr 4, 2012 12:54:17 GMT -5
Kevyttä koulutreeniä Järnbyn ympäristö alkoi olla jo sula lumesta, joten Ros päätti treenata Tessan kanssa koulukentällä nauttien keväisestä ilmasta. (Pahoittelen satulahuopaa... o.O + muutenkin meni varusteiden väri miten sattuu, nyt kun kävin Tessan oikeita sivuja kurkkimassa..) |
|
Ros
Junior Member
Posts: 50
|
Post by Ros on Apr 9, 2012 5:49:00 GMT -5
No eipä noilla kamppeilla niin väliä, ens kerralla sitte =) (+ jatkoa aatellen tammalla ei voi käyttää kuolaimia, vaan Tessa the kermaperse käyttää hackamoreja ja sitten tuo neidon häntä on semmonen 50/50 kaksvärinen niinku aikuisrakenteesta sillee tarkkaan kahtottuna ehkä saa tolkkua =))
Husun kamppeet päivitän tänään, ku päätin kevään kunniaks hommata herralle kokonaan uuen "vaatekerraston" =P
|
|
|
|
Post by Anne on Apr 18, 2012 12:21:33 GMT -5
Päivitä kuva, niin hackamore-versio tulee näkyviin. Varusteiden väriä en jaksanut muuttaa.
|
|
Ros
Junior Member
Posts: 50
|
Post by Ros on Apr 18, 2012 12:39:21 GMT -5
Kiitos paljon! Nyt on huomattavasti parempi ja kamppeet menee nuinkin oikein hyvin =)
|
|
Ros
Junior Member
Posts: 50
|
Post by Ros on Jan 8, 2014 17:05:19 GMT -5
Siirrän nämä päikyt takaisin erilleen, joten vanhat kirjoitukset tulloo tähän:
20.08.2012
Tamma takamukseni alla jolkotti rennosti ja puhalsi viimeisiä höyryjä pihalle. Treeni oli ollut rankka ja hiki sai Tessan karvan kihartumaan kaulalta. Pidätin ja Tessa siirtyi käyntiin. Annoin ohjien liukua sormieni välistä pitkiksi.
Ihana tuuli puhalsi vilvoittavasti ja puut alkoivat siirtyä kauniiseen ruska-aikaan. Vedin sisääni raikasta ilmaa ja hymyilin tahtomattakin. Syksy oli ehkä vuodenajoista kauneinta!
Hyppäsin alas ratsailta ja heitin ohjat Tessan pään yli. Avasin portin ja talutin tamman talliin. Järkälemäinen tamma oman siron varteni rinnalla oli varmasti enemmän tai vähemmän huvittava näky.
Tallissa riisuin taman kamppeet ja vedin sen huolella hikiviilalla kaulasta hännäntyveen ja laitoin tammalle hikiloimen ja fleecen. Karsinassan tamma katsoi ensin huolella olisiko ruokakuppiin tullut mitään uutta ja kun ei sieltä mitään löytänyt se alkoi murjottaa tuttuun tapaansa puoliunessa.
Husun kanssa päätin tehdä reippaan kävelylenkin taluttaen. Laitoin varmuuden vuoksi suitset päähän, sillä oriit olivat aina arvaamattomia. Husu näytti olevan innoissaan vaihtelusta ja oli heti kättelyssä vetää minut kentälle.
Päättäväisesti ohjasin oriin kohti metsäpolkua. Aurinko paistoi kauniisti ja linnut sirkuttivat. Kermanvaalea ori marssi rinnallani vakaasti. Kauniit keltaiset kantarellit suorastaan huusivat polun vierellä poimijaansa ja tallille palattiinkin taskut pullollaan. Saisi illalla parasta ja halvinta lähiruokaa!
Tunnin lenkin jälkeen päästin molemmat hevoset vielä tarhastelemaan ja lähdin itse kotiin saaliini kanssa.
09.04.2013
Aamulla sain puhelun, jossa kerrottiin Tessan olevan levoton ja synnytys alkaisi olla lähellä. Lähdin aikaisemmin töistä ja kiidin pikavauhtia tallille. Tamma kuitenkin näytti siltä, että olisi ollut väärä hälytys. Palasin siis takaisin työmaalle ja pyysin ottamaan yhteyttä heti jos jotain tapahtuisi. Onneksi pomoni on hevosmiehiä itsekin.
Iltapäivällä palasin tallille. Ei vieläkään. Tamma pyöri levottomana ja kuopi alusiaan. Otin pienet päiväunet satulahuoneen sohvalla.
Viimein seitsemän aikaan illalla tamma alkoi käydä makuulleen ja päästeli outoja tuskaisia ääniä ja katseli vatsaansa. Se päätti kuitenkin pihdata vielä hetken ja viimein auringon laskettua lähes kokonaan oli maailmassa pieni ja potra orivarsa. Nimi oli heti selvä, R's Afterglow!
Tallimestari ihmetteli kovin, että tamma varsoi nyt, eikä vasta yöllä. Itse olin vain haltioissani uudesta tulevasta kisatykistäni. Näin itseni jo sieluni silmin kiitämässä kärryillä uuden valjakkohevoseni kanssa. Niin. Asosta tulisi siis valjakkohevonen, vaikka sen vanhemmat olivatkin kovin hyppypainotteisia..
|
|
