Liinan hoitopäiväkirja

[xeni]

PIIRRON MYSLIINA
"Liina - usein myös 'mamma'"
Suomenhevonen, tamma
Vaaleanpunarautias, 151 cm, 4 vuotta
om. Inka
Comfort & Training

Kiltti, utelias ja koheltava nuori suomenhevostamma suurella sydämellä

Hoito-ohje tulossa!

[xeni]

15.4.2012, Sunnuntai

- Ei hitto, Liina, onko sun koko ajan pakko säheltää? sähähdin suomenhevostammalle, joka parhaillaan oli sotkenut oikean etukoipensa riimunnaruun, kun yritin peruuttaa sitä ulos trailerista. Pihamaalla seisoskelivat jo tallimestarit sun muut valmentajat, ja uskoin, että pahimman kerran he eivät kovin mielellään koskisi Liinaan... Liina kun oli sählääjä henkeen ja vereen, se kohelsi koko ajan ja minä olin ihan samanlainen - yhtälö ei ollut houkutteleva. Taputin vaaleanpunarautiaan kaulaa ja huokaisin.
- Okei, otetaan iisisti, sanoin ja kumarruin ottamaan riimunnarun käsiini. Liina pärskähti. Aloin peruuttaa sitä varovasti ulos trailerista.
En ollut omistanut hevosia aiemmin paljoakaan - olihan mulla Hilarius-friisu ollut Liinuskaa ennen vähän aikaa ja Nessa myös. Olin saanut hevosenomistajan harjoitusta Terälän Tallilla vuokratessani kahden viikon verran suokkitamma Huiskaa, ja olin ihastunut suomenhevosiin sen ansiosta. Nyt Liina peruutti rampilta ja pysähtyi heti, kun olin kiskonut sen ulos. Uudet tuoksut, uusi paikka. Minäkin olin ymmälläni.
Vedin Liinalta kuljetussuojat heti trailerilla ja otin loimen pois sen päältä. Alla oleva ohuempi loimi sai toistaiseksi vielä olla Liinan yllä. Väkijoukko käveli luokseni.
- Hei! Minä olen Samu, ja tässä on tallimestarimme Jonna, hieman iäkkäämpi mies sanoi. Hymyilin hänelle ja kättelin häntä sekä Jonnaa. Jonnan takana seisova tyttö ilmestyi eteeni.
- Haluatko, että kävelytän sen? hän kysyi. En voinut olla hieman kokeilematta omaa arvoani ja nyökkäsin hänelle.
- Sä voit viedä sen karsinaan taluttelun jälkeen, ottaa loimen pois ja harjata, niin me muutetaan se tänne, totesin.
- Okei. Mä olen Lenja, minulle vastattiin.
- Inka. Nähdään, tokaisin ja käännyin taputtaen Liinaa ohimennen kaulalle. Sitten katsahdin Jonnaa ja aloin käskystä luetella hänelle Liinan hoito-ohjeita.

- Liinaa olisi hyvä treenata ilman satulaa. Sen päiväohjelman tulisi olla monipuolista. Mä tulen mahdollisimman usein liikuttamaan sitä tänne, kerroin samalla, kun kävelimme satulat ja loimet käsissämme varustehuonetta kohti. Jonna nyökkäsi ja painoi asiat mieleensä. Koppasin satulan telineeseen ja laitoin suitset naulaan.
- Viltit ja loimet löytää täältä, Jonna kertoi.
- Joo, ja Liinalla sateeseen päälle ratsastaessa ratsastusloimi. Sen heijastimet löytyy erillisestä pussista. Liinalla ei sitten käytetä kannuksia, ja sadeloimen kaulakappaletta ei tarvitse käyttää, selostin. Isä käveli viereeni.
- No?
- No mitä no?
- Miltä vaikuttaa?
- Katsotaan nyt, vastasin virnistäen.

[xeni]

16.4.2012, Maanantai

- Easy girl, easy, sanoin Liinalle, kun talutin sitä tarhasta. Olin saapunut juuri ja hakenut Liinan heti ensimmäisenä tarhasta, mutta tamma nakkeli niskojaan ja steppasi sinne tänne. Liina oli muutoin ihan siedettävä karvamaha, ei mikään hirmu, mutta välillä se säikkyi turhia ja kohelsi ihan liikaa. Liina tapitti vuoroin minua ja vuoroin kiiltäväksi vahatun mustan Volvon aukinaista takakonttia.
- Tuu, Liina, ihan rauhassa, puuskahdin. Liina ei ollut äitiydestään huolimatta muuttunut yhtään - Ellin syntymän aikaan piti koko ajan vahtia, ettei Liina vahingossa talloisi pikkuista varsaansa. Liina oli tohelo hevoseksi, ja välillä ihan käsittämätön. Minä pidin siitä kaikesta huolimatta. Elli, tai siis Liinan Elviira, pääsiäispäivänä syntynyt tammavarsa, oli myyty Heljänkosken Tilalle suomenhevossiitokseen ja kas- Elli ei todellakaan ollut perinyt äitinsä luonnetta. Päin vastoin, pikkuinen ruunikkotyttö oli oikea viisaus - aina välillä. Ellin isäkään ei ollut Liinan sorttia.
Vedin riimunnarusta vielä kerran hiljempaa ja sitten maiskautin ja vetäisin hitaasti mutta voimakkaasti narusta. Otin toisella kädelläni kiinni riimun poskihihnasta.
- Come on, girl! sanoin sille ja lähdin kävelemään hitaasti.
- Tuu Liina, tuu. Ei se ole pelottava, eihän? kehotin. Kävelin ajoneuvoa kohti ja näytin, ettei se mikään kamala ollut.
- Varo! kuului auton takaa rauhallisesti. Säpsähdin.
- Auton varashälytin on päällä, hevonen saattaa pelästyä. Jos se pelkää konepeltiä, niin se pelkää vielä enemmän korvia vihlovaa huutoa, jatkettiin. Käännyin katsomaan naista, joka työnsi puhtaanvalkoisen koiransa autoon.
- Joo, kiitti, mutisin punaisena. Nainen käveli takaluukulle, työnsi sinne täpötäyden muovipussin ja laski luukun hitaasti alas.
- No niin, nyt voitte tulla, nainen jatkoi. Vilkaisin häntä ja palasin Liinan lähelle.
- Tule, mamma, mennään! sanoin ja raahasin Liinan ensimmäiset askeleet kohti autoa. Pian Liina tuli kiltisti, epäröiden perässä. Halusin näyttää naiselle, että osasin sentään käsitellä hevosta.

Liina seisoskeli karsinassaan levottoman oloisena. Olin harjannut pahimmat pölyt ja nyt Liina tarvitsi vain suitsia ja satuloida. Koppasin suitset käsiini ja kävelin Liinan lähelle nostaen ohjat sen kaulalle martignaalin hihnan kera. Sitten työnsin kuolaimet Liinan suuhun ja kiinnitin turpahihnat ja leukahihnan.
Satuloin Liinan, laitoin kypärän päähäni ja raipan käteen ja lähdin taluttamaan Liinaa kohti kenttää.
Kentällä nousin Liinan selkään ja säädin jalustimet sopiviksi. Puristin kantapäilläni Liinan kylkiä ja annoin sen kävellä pari kierrosta. Ei tämä Järnby paha paikka ollut, ja ainakin voisimme Liinan kanssa treenata toden teolla. Liinakin pääsisi näyttämään taitonsa ja kehittymään siitä tavallisesta hevosesta ihan uudelle tasolle.

[xeni]

16.4.2012 - Liinan varusteet

Rahaa kuluu... Jos itsellä vaan olis näin paljon. Tää tarkoittaa Annelle lisää harmaita hiuksia

d2bm3ljpacyxu8.cloudfront.net/width/794/crop/0,0,794x574/piirronmysliina.webs.com/Liinan%20varusteet.png[/img]

Kouluun (kisat): Koulusatula, kankisuitset kankikuolaimella, valkoiset pintelit, kouluvyö. Harjoitellessa aachensuitset, martignaali, koulusatula, Unik-pintelit ja kouluvyö / kisavarustus, mutta Unik-pintelit.

Unik-pintelit: Violetit WEGA-n joustopintelit.

Esteille: Estesatula, aachensuitset + D-kolmipalakuolaimet, jännesuojat (etu+takajalat), joustovyö oranssi.

Maastoesteille: Estesatula, aachensuitset + D-kolmipalakuolaimet, jännesuojat (etu+takajalat), joustovyö oranssi.

Maastoon: Yleissatula, aachensuitset + D-kolmipalakuolaimet, joustovyö violetti.

Karvaromaanin voi piirrustella välillä

[xeni]

Kouluvalmennus 17.04.2012 - Piirron Mysliina & Inka, valmentajana kuusnelonen

Olin laittanut kolmikaariselle kiemurauralle puomeja pituushalkaisijalle lyhyen sivun suuntaisesti. Päivän harjoituksena olisi tarkoitus tulla kolmikaarista kiemurauraa eri askellajeissa ja tehdä erilaisia tehtäviä puomien väliin. Lämmittelimme kuitenkin alkuun käynnissä pääty-ympyrällä, tehden aina uralle tullessa pienen voltin, jossa tuli tarkkailla ulkotakajalan työskentelyä. Liina kulki mukavasti muodossa ja otti aina pienen pohkeella muistuksen jälkeen jokaisen jalkansa mukaan tahdikkaaseen käyntiin. Jatkoimme sen jälkeen kiemurauralle työskennellen edelleen käynnissä. Käskin ratsukkoa ottamaan pysähdyksen aina puomien väliin ja painottamaan suoraan hevoseen ennen suunnan vaihtoa. Lisäksi asetus ja taivutus ennen uralle saapumista oli otettava huomioon. Liina kulki nätisti käynnissä, joten siirryimme samaan harjoitukseen harjoitusravissa. Liina oli välillä turhan hätäinen, eikä kuunnellut tarpeeksi pidätteitä, joten pysähdykset venyivät puomien toiseen päähän. Ratsastajalta vaadin hieman enemmän tarkkuutta pidätteisiin ja tiiviiseen istuntaan ennen siirtymisiä. Jatkoimme harjoitusta laukassa ja lisäsimme pysähdyksiin uuden myötälaukan noston. Harjoitus oli todella hektinen ja nopeatahtinen, joten Liinaa tuli koota erittäin paljon, jottei harjoituksesta tulisi sähläystä. Tamma nosti kuitenkin joka kerta pysähdyksestä myötälaukan ja malttoi laukata nätisti aina kohti seuraavaa tehtäväpistettä. Mukavaa työskentelyä, eikä tammakaan tuntunut juuri ollenkaan viskelevän päätään. Neidin työskentelyssä oli selvästikin yritystä. Hienoa!

Omat kommentit:
Liina on tosiaan yritteliäs kaveri, nuori kuin mikä. Laukka on Liinalla tosi kiva, se tosin on vähän raakile vielä, mutta kehitymme kovaa vauhtia!

[xeni]

20.4.2012, Perjantai


Kuva tulee!

[xeni]

09.05.2012 - Treenausta + Anne muistahan lukea, tässä on miun ulkonäkö!

"Joukon varmajalkaisin hevonen taisi olla Liina tänään. Inka piti sillä reippaan tahdin, mutta meno oli kaikinpuolin varmaa. Näistä ainoa ratsukko, jonka päästin hyppäämään pari maastoestettä niityllä", lukaisin ilmoitustaululle kyhätystä lappusesta. Suomiputteni oli kyllä tosiaan käyttäytynyt hyvin ja sen lisäksi maastoesteet olivat olleet kaikin puolin virkistäviä. Olin päättänyt kaahata mamman kanssa kentällä, armokoulua tai hyppäämistä. Tallikäynnit olivat jääneet vähemmälle, mutta ryhdistäytyminen kelpasi. Koeruuhka oli ohi ja olin vapaa opiskelun saloista - opiskelin, totta kai, mutta minulla oli paljon enemmän luppoaikaa. Ehdin jopa hengailla kavereiden kanssa ja nautinkin siitä aina välillä, mutta eniten nauttimista oli vapaasta menosta. Sen lisäksi pääsin treenaamaan Liinaa, ja minun olisi pakko vetää treeni tosikkomaiseksi jos ajattelisin selvitä kisakaudesta.
Sidoin vaaleat hiukseni poninhännälle ja annoin sivuotsiksen roikkua miten lystäsi. Otin harjan esiin ja lähdin sutimaan mammaa kuntoon.
Liina seisoskeli karsinanovella niin harrasteratsun näköisenä, että ei kuulunut siihen ympäristöön. Vedin oven auki ja herätin Liinan kiskaisemalla sen päätuen pois. Liina tapitti minua hetken epäuskoisen oloisena.
"Joo, Liina, mä tiedän...", totesin ja naurahdin. Laskin harjakäden sen päälle ja aloin harjailla mammaa rauhallisesti. Se pärskähteli ja lepuutti takajalkaansa. Sudin molemmat puolet, jalat sekä pään ja suljin oven. Kipaisin hakemassa kanki, koulusatulan, huovan ja pintelit, vaikka oli epätavallista treenata kangilla ja ilman martignaalia. Koppasin satulan selkään, suitsin ja pintelöin Liinan kaikessa rauhassa ja laitoin kypärän päähäni. Sitten otin suitsista kiinni ja taluttelin Liinan kohti kenttää.
Hyppäsin satulaan, istuin syvälle ja kiristin vyötä hieman. Jalustimet olivat juuri sopivat, ja pystyin istumaan syvällä satulassa todella helposti. Liina käveli uralla rennosti.