Mossen päiväkirja

[Miki]

fwb-o. M'Onspicous
hassuttelee ja hölmöilee päiväkirjassaan riemastuneen omistajansa Marin (Miki) kanssa.



Teksteissä saatetaan mainita myös Mikin sisko, Swash, joka kuitenkin esiintyy nimellä Sanna.

[Miki]

13.8.2012

Ajoin hitaasti pitkin Järnbyn pihatietä hevoskärri perässäni. Vieressäni istuva Sanna katseli auton ikkunasta nenä kiinni lasissa. Minä yritin pitää melko huonolla menestyksellä katseeli edessäni olevassa tiessä. Hidastin vielä auton nopeutta, jolloin me etenimme suunnilleen ryömintävauhtia. Sanna huokaisi vieressäni ja käänsin pääni häneen. Talli rakennus näkyi nyt edessämme. Minulta loksahti suu auki ja silmäni olivat varmaan lautasen kokoiset. Tallin takana kimmelsi pieni lampi, josta lähti luikertelemaan joki tulosuuntaamme. En pystynyt vieläkään käsittämään, että juuri minun pieni kultakimpaleeni pääsisi tällaiselle tallille. Pysäytin auton ja vedin käsijarrun päälle. Loikkasin ulos autosta ja katselin ympärilleni käsiäni venytellen. Mosse kuului kolistelevan omassa pienessä mökissään auton takana. Se selvästi tajusi, että olimme nyt perillä. Tallista tuli meitä vastaan kolmekymppisen näköinen nainen, joka esittäytyi tallimestariksi.
- Sinä taidatkin olla sen uuden yksityisen omistaja? nainen kysyi iloisesti.
- Joo, olen minä, vastasin.
- Otetaan hevosesi ensin ulos autosta ja lähdetään sitten toimistoon, jossa Samu varmaan odottaakin jo, nainen jatkoi ja katsoi hiukan kysyvästi minua. Hätkähdin liikkeelle, koska olin taas jäänyt tuijottelemaan tallirakennusta. Käännyin ja lähdin kohti auton perässä nököttävää traileria. Sanna meni pikkuovesta sisään ja minä menin avaamaan trailerin ramppia. Kopista kuului vaimeaa hörinää ja pärinää, kun Sanna jutteli Mosselle, joka selvästi odotti ulospääsyä. Minä laskin rampin varovasti alas ja Mosse kääntyi katsomaan minua. Nuori hiukan höppänä hevoseni katsoi minua virkeän näköisillä silmillään.
- Nyt ollaan kuule perillä Mosse, sanoin sille ja kävelin hevosen vierelle avaamaan sen riimunnarua. Sanna oli hypännyt ulos trailerista ja katsoi nyt ulkopuolella, kun minä lähdin peruuttamaan Mossen kanssa ulos kopista. Tunsin, kuinka hevosen lihakset jännittyivät, mutta minä silittelin sen kaulaa hiljalleen ja käskin sitä liikkua.

Hetken kuluttua Mosse oli saatu turvallisesti ulos trailerista ja omaan pieneen tarhaan verryttelemään. Se katseli ihan ymmällään ympärilleen, kun ei nähnytkään enää tuttuja maisemia Koivuvaarasta. Sanna ja minä kävelimme mykistyneinä tallin läpi meidät vastaan ottaneen naisen perässä tallin yläkertaan, jossa oli mielettömän hienot oleskelutilat ja toimisto. Toimistossa istui hiukan vanhemman näköinen mies, jonka oletin olevan Samu Honkainen, jolle olin soittanut tallipaikasta pari viikkoa sitten.
- Tervetua, tervetua. Käykää peremmälle, Samu sanoi ja puristi meidän molempien käsiä.
- Me taisimmekin sopia jo oikeastaan kaikki etukäteen puhelimessa? mies jatkoi ja katsoi meitä molempia tietämättä kumpaa puhuttelisi.
- Joo, niin taidettiin, sanoin ja käänsin miehen huomion itseeni.
- Pakettina oli siis Semi-comfort ja hintaa sille tulee 750v€ kuukaudessa, Samu luki paperistaan.
- Kyllä, näin oli, varmistin.
- Selvä. Kirjoita sitten tähän vain allekirjoituksesti ja tämä homma on selvä. Jonna voikin sitten näyttää hevosesi karsinan ja minne voit viedä sen tavarat, Samu sanoin iloisesti. Kirjoitin nimeni paperiin ja annoin sen Samulle, joka laittoi sen talteen.
- Kiitos nyt erittäin paljon. Tämä paikka vaikuttaa mahtavalta, sanoin ja hymyilin. Puristimme vielä kättä ja käännyimme lähteäksemme toimistosta. Sen ulkopuolella Jonna odotti meitä ja näytti hiukan paikkoja ja Mossen karsinan ja varustehuoneen.
- Selvä, eiköhän me pärjätä tästä eteenpäin kahdestaan, sanoin ja katsoin Sannaan varmistaakseni asian.
- Kysykää, jos tulee jotakin mieleen. Minä olen täällä tallissa, nainen sanoi ja lähti jatkamaan hommiaan.

Tunnin kuluttua olin saanut Sannan avustuksella kaikki Mossen tavarat kuosiin ja olin lähdössä kävelyttämään Mossea pihapiiriin.
- On kyllä mahtava paikka tämä Järnby. Jos vaikka täällä olisi vielä tallipaikka vapaan minunkin hevoselleni, Sanna sanoi hiukan kaihoisasti.
- Niin on, minä sanoin hiukan naurahtaen muuta järkevää suustani ulos saamatta. Seisoin tarhojen edessä Mosse toisessa kädessäni pää korkealla ja sieraimet levällään.
- Tulehan nyt Mosse, sanoin ja nykäisin narusta. Hevonen katsoi minua hiukan ilkikurisesti ja lähti kävelemään perässäni. Sanna käveli orin toisella puolella käsi hevosen kaulalla ja minä kävelin toisella riimunnarusta tiukasti kiinni pitäen. Mosse vaikutti melko rauhalliselta, mutta sen luonteen tuntien se voisi keksiä hetkessä ihan mitä vaan meidän päiden menoksi. Lähdin kävelemään maneesia ja estekenttää kohti tietämättä kuitenkaan minne olin menossa. Mosse seurasi hiukan kankeana perässäni automatkan jälkeen. Päätin laittaa sen karsinaan yöksi, jotta se saisi levätä kunnolla.

Hetken oria verryteltyäni olimme palanneet Mossen karsinalle, jossa ori nyt mutusti pientä kekoa heiniä.
- Eiköhän me lähdetä, sanoin Sannalle ja varmistin vielä, että olin laittanut Mossen iltaruoan varmasti oikein. Kävimme etsimässä Jonnan ja kerroimme, että olemme lähdössä. Nousin parkkipaikalla autoni kyytiin ja käynnistin moottorin. Vaitonaisina käännyimme pois pihasta ja suuntasimme tielle. Toivoin hartaasti, että Mosse ei tekisi mitään typerää uudessa ja vieraassa paikassa. Olin kuitenkin melko luottavaisin mielin, sillä lähdettyämme ori näytti melko rauhalliselta pientä säpsyilyä ja tuhinaa lukuun ottamatta. Painoin kaasua maantielle päästyäni ja ajoin tyhjä traileri ja taas ikkunasta ulos tuijottava Sanna mukanani.

[Miki]

17.8.2012

Ajoin vanhalla autollani Järnbyn parkkipaikalle ja sammutin moottorin. Olin jo tottunut ajatukseen, että nykyään Mosse asuu täällä eikä Mansikkamäessä, eikä se ole enää pieni varsa vaan nuori herra. Kävelin parkkipaikalta talliin hakemaan Mossen riimunnarun, joka oli nyt ulkona tarhassaan. Se näkyi ruohostavan turpa tiukasti kiinni maassa ja oli jopa hiukan lihonutkin.
- Mosseee! huusin orille, joka kohotti päätään katsoakseen kuka tuli, mutta muuta se ei vaivautunutkaan tekemään. Naurahdin hiukan höpsölle hevoselleni ja pujottauduin tarhan aidan välistä orin luokse. Mosse nosti päänsä ylös ja haisteli kättäni selvästi herkun toivossa. Nykyään en kuitenkaan jaellut sille leipää heti tarhaan päästyäni, vaikka olinkin opettanut sen antamaan sillä tavalla kiinni helpommin. Viisi vuotiaan orin piti osata antaa kiinni tarhasta ilman ongelmia. Napsautin riimunnarun kiinni päitsiin ja nykäisin oria hiukan eteenpäin, joka lähti hiukan vastahakoisesti liikkeelle selvästi pahastuneena siitä, kun joutui jättämään syömisen kesken. Minun Mossesta oli kehkeytynyt kesän aikana melkoinen pullaponi. Avasin portin ja pyöräytin Mossen ympäri sulkeakseni sen. Talutin orin karsinaan ja kiinnitin käytävälle.

Tänään olin päättänyt ratsastaa Mossea hiukan kentällä ja hypätä ehkä jopa hyvin pieniä esteitä. Aloitin harjaamisen orin kaulalta edeten aina sen lautasille asti. Nykyään Mosse osasi seisoa jo melko hyvin paikallaan, mutta oli siinä silti aina välillä homma saada se puhtaaksi ja jopa satula selkään.
- Mosse ei! huudahdin sille, kun se oli taas kerran pyöriessään tallannut varpaideni päälle. Kun tämä ori olisi koulutettu, minulla ei mahda olla silloin enää ollenkaan varpaita. Naurahdin hiukan ajatukselleni. Nyt ori seisoi melko rauhassa paikoillaan paitsi sen korvat ja silmät pyörivät melko vinhaa vauhtia ympäriinsä. Sain orin harjattua suuremmitta ongelmitta ja lähdin nyt hakemaan sille suojia jalkoihin. Kyykistyin Mossen viereen, jolloin se rupesi nostelemaan koipiaan ja steppaamaan hiukan käytävällä. Ärähdin taas höpelölle hevoselleni ja taas se seisoi hievahtamatta paikoillaan sen aikaa, kun minä sain sille suojat jokaiseen jalkaan. Nousin ylös ja kehuin oria hienosta käyttäytymisestä ja lähdin hakemaan satulaa ja suitsia. Jätin suitset roikkumaan Mossen koukkuun sen karsinan eteen ja kohotin satulan nostaakseni sen selkään. Mosse väisti satulaa, mutta toisella kerralla onnistuin lykkäämään sen selkään. Ori katsoi minua hiukan loukkaantuneen näköisenä ja arvelin, että tästä ratsastuskerrasta mahtaisi tulla erittäin mielenkiintoinen, kun se oli tänään tällä asenteella liikkeellä. Suoristin satulahuovan ja asettelin satulan kunnolla. Laskin satulavyön ja rupesin kiristämään sitä reikä kerrallaan.
- Sinähän olet lihonut poitsu, sanoin sille, kun vyö jäi reiän verran löysemmäksi, kuin ennen orin tänne muuttamista. Ei ainakaan ori ole strassannut ja jättänyt syömättä paikan vaihdoksen takia. Otin suitset kokusta ja irrotin Mosselta päitset sen kaulalle. Ori ravisteli päätään silmät ummessa. Asetin ohjat Mossen kaulalle ja työnsin kuolaimia sen suuhun. Ensin ei tapahtunut mitään, vaan Mosse piti itsepintaisesti suunsa kiinni. Lopulta päädyin tökkäämään kynnellä orin ikeneen, jolloin suu aukeni hetkessä. Kiristelin kaikki remmit sopiviksi ja tarkistin vielä satulavyönkin. Laitoin oman kypärän päähäni ja varuilta otin myös raipan mukaan. Irrotin orin riimunnarun ja lähdin taluttamaan sitä estekentälle.

Toisessa päässä estekenttää eräs toinenkin hevosen omistaja ratsasti omalla hevosellaan. Minä jäin vastakkaiseen päätyyn Mossen kanssa ja toivoin, että ori ei aiheuttaisi suurta fiaskoa tällä kertaa. Nousin orin selkään ja kokeilin kiristää vielä satulavyön. Säädin jalustinhihnat sopivan mittaisiksi ja annoin Mosselle hiukan pohjetta, jotta se lähtisi kulkemaan uralle. Ori sätkähti liikkeelle, mutta lähti kuitenkin kävelemään rennosti vapain ohjin uraa pitkin. Siitä ei ollut edes pitkä aika, kun Mosse oli kulkenut pääpystyssä alkukäynnitkin, nyt se sentään venytti selkäänsä ja oli selvästi rentoutuneempi. Muutaman kierroksen jälkeen kokosin ohjat ja annoin taas pienen pohkeen, jotta ori rupeaisi työskentelemään hiukan aktiivisemmin. Mosse nosti päänsä ylös, mutta minä en välittänyt vaan pidin ohjan melko löysällä, jotta se saisi laskettua päätään. Tein voltteja ensin käynnissä, mutta siiryin kohta kevyeen raviin. Mossen askel oli kimmoisa ja matkaavoittava, se työskenteli melko hyvin takapäällään, mutta pään se oli taas kerran nostanut ylös ja tarkkaili ympäristöään melko nopeatempoisessa ravissa. Minä kevensin rauhallisesti ja tein pieniä puolipidätteitä. Vähitellen pää laskeutui hyvin hitaasti, mutta kuitenkin melko alas. Siinä vaiheessa minä olin verrytellyt oria jo jonkin verran ja ryhdyin nyt tekemään kolmikaaristakiemurauraa, jonka Mosse osasikin jo hyvin. Ori taipui nätisti molempiin suuntiin ja hetken kuluttua lähdin nostamaan sillä laukkoja pitkille sivuille. Mosse nosti päänsä taivaaseen, kun minä annoin sille laukkapohkeet. Sen laukka oli melko tasaista, mutta nopeaa. Äkkiä ori hyppäsi ison loikan sivulle ja minä retkahdin orin kaulalle pysyen kuitenkin kyydissä. Mosse oli selvästi ollut varma, että kentän aita hyökkää sen päälle.
- Wou! Mosse kuule. Ei noin saa tehdä, toruin sitä ja suoristauduin satulassa. Lähdin nyt ravaamaan Mossen kanssa kenttää ympäri, jotta se tajuaisi, ettei äskeisessä kohdassa ole mitään pelottavaa. Muutaman ravikierroksen jälkeen nostin taas laukan. Nyt tuo äskeinen kohta ohitettiin vain korvat heiluen ja hiukan korskahdellen. Muutaman laukkaympyrän ja pitkän sivun laukattuani päätin ryhtyä hyppäämään matalia kavaletteja, jotka olin käynyt rakentamassa kentälle aiemmin. Uran sisäpuolella pitkällä sivulla oli muutama kavaletti, joita lähestyin nyt ravissa. Mosse huomasi heti, että aikoisimme hypätä ne. Se yritti kiihdyttää vauhtia, mutta minä pakotin sen pysymään nykyisessä tempossa. Ylitimme esteet melko siististi. Muutaman kerran ne hypättyäni rupesin verrytelemään Mossea. Yleensä en treenannut sen kanssa kovin pitkiä aikoja kerrallaan. Loppuverryttelyn jäleen annoin Mossen kävellä pitkin ohjin ympäri kenttää hetken aikaa ennen kuin käänsin sen kaartoon ja nousin selästä.
- Hienosti teit hommia Mosse, sanoin sille ja taputin sen kaulaa samalla löysäten satulavyötä.

Talliin päästyäni riisuin Mosselta varusteet ja harjasin sen huolella. Päätin viedä orin vielä tarhaan, koska minun pitäisi siivota sen karsina ennen kuin päästäisin sen yöksi sisälle. Vein siis Mossen ulos ja hain kottikärryt ja talikon. Siivottuani karsinan laitoin orin iltakaurat valmiiksi ja lähdin estekentälle raivaamaan rakentamani esteet pois. Sen tehtyäni kävin hakemassa Mossen karsinaansa ja toivotin sille hyvät yöt. Laitoin sen iltaruuat kuppiin ja varmistin, että ovi oli kunnolla kiinni. Lähdin kävelemään autolleni ja ajoin kotiin.

[Miki]

28.8.2012

Tänään lähdin heti aamusta katsomaan Mossea Järnbyyn. Nyt siitä oli jo muutama viikko, kun herra oli saapunut uudelle kotitallilleen ja se oli tottunut uuteen ympäristöönsä erityisen hyvin. Aluksi luulin, että Mosse saattaisi pistää täysin ranttaliksi, mutta sehän oli alusta asti suorastaan mallikelpoinen. Taas kerran hain Mossen tarhastaan ja ja laitoin sen käytävälle kiinni harjattavaksi. Muutaman sateisen päivän jälkeen sen tarhassa oli ollut muutama mutakohta, johon ori oli sitten päättänyt ruveta piehtaroimaan.
- Ei ole todellista! huudahdin, kun katsoinen oriani. Sillä oli ihanan näköinen mutakuorrutus selässään ja se vain virnuili minulle, kun minä katsoin sitä monttu auki. Tartuin siis aluksi piikkisukaan ja pyörittelin vielä aluksi kumisuallakin, ennen kuin ryhdyn harjaamaan sitä hiukan pehmeämmällä harjalla. Vartin kuluttua olin ihan pölyinen ja uuvuksissa, kun olin saanut Mossesta toisen puolen puhtaaksi. Herra vain olla möllötti silmät ummessa ja nautti olostaan, kun minä raadoin hiki hatussa sen vieressä. Puoli tuntia oli vierähtänyt, kun olin saanut toisenkin puolen puhtaaksi ja siirryin kavioiden kimppuun. Kiitin hiljaa luojaani, että nykyään Mosse käyttäytyi kunnolla hoitaessa. Toista olisi ollut vielä puoli vuotta sitten. Hain Mossen varusteet ja suitsin ja satuloin sen ripeästi. Uupuneena, mutta tyytyväisenä työhöni laitoin kypärän päähäni ja lähdin taluttamaan oria kentälle.

Tällä kertaa estekentällä oli hiukan useamman esteen rata, joka oli hiukan vaativampi kuin edellinen. Esteet siinä olivat 100-120cm ja joukossa oli yksi hiukan hankalampi kurvi. Kiristin Mossen satulavyön keskellä kenttää ja lähdin kiertämään uraa pitkin ohjin. Ori heilutteli korviaan innostuneen näköisenä, selvästi tyytyväisenä siihen, että pääsisi taas hyppäämään. Hetken kuluttua lähdin verryttelemään Mossea kevyessä ravissa ja ori pyöristi kaulansa hienosti matalalle, kun pyysi. Tein molempiin suuntiin nelikaaristakiemurauraa ja siirtymisiä askellajin sisällä. Tänään Mosse oli melko kuuliaisella päällä, mutta kun nostin laukan ori ampaisi pääkorkealla epätasaiseen ja poukkoilevaan laukkaan. Sitä jatkui muutama kierros kentän ympäri, mutta lopulta ori hiukan rauhoittui. Minä ähisin ja pihisin Mossen selässä naama punaisena.
- Etkö sinä hyvä herra pysty olemaan ikinä kunnolla laukannostoissa? murahdin sille. Hetken kuluttua nostin uudestaan laukan. Nyt se oli jo himpun parempi, mutta tällaisessa vauhdissa emme hyppäisi yhtäkään estettä.
- Kuuntele nyt! huudahdin lopulta ja tein aivan jätti kokoisen pidätteen. Mossen vauhti hidastui raviin, mutta nyt se ravasi pää kolmantena jalkana eteenpäin. Tiesinhän minä sen, että pidätteet eikä paikallaan seisottaminen tyynnyttäisi Mossea juurikaan, kun se päättää ryhtyä pikajunaksi. Annoin siis hyvin varovasti orille laukkapohkeet. Se ampaisi taas laukkaan ja minä nousin kevyeen istuntaan ja annoin sen laukata. Ei ehkä maailman paras keino, mutta muutama kierros laukattuamme Mosse hidasti hiukan vauhtia ja laukka oli jo suhteellisen tasaista ja puhdasta. Tein muutaman pidätteen ja ori hidasti lopulta raviin ja sitten käyntiin.
- Ei sinulta ainakaan kuntoa puutu, sanoin sille ja huohotin itse selässä, kun allani oleva hevonen ei puuskuttanut lainkaan, vaikka laukka oli ollut aika hurjaa. Lähdin taas kerran liikkeelle kevyessä ravissa ja rauhoittelin Mossea hiukan. Nyt se vastasi pidätteisiinikin hyvin ja lähdin lähestymään ravissa melko matalaa yksittäistä estettä. Ori hyppäsi hienolla kaarella esteen yli, eikä juuri edes viillintynyt hypystä.

Muutaman verryttelyhypyn jälkeen nostin laukan ja lähdin suorittamaan rataa. Aluksi Mosse oli hiukan ymmällään eikä oikein tiennyt, miten asettelisi jalkansa. Minä autoin sitä parhaani mukaan laukanvaihdoissa ja muissa. Pääsimme radan loppuun asti vain kahdella pudotuksella. Laskeuduin satulasta ja kävin nostamassa puomit. Seuraava hyppykerta meni jo paljon peremmin ja Mosse nautti hyppäämisestä nyt, kun tiesi mikä oli ideana. Sille ei tuottanut ollenkaan vaikeuksia hypätä 120cm estettä ja lopuksi nostinkin yhden yksittäisen esteen 140cm:iin. Lähestyin laukassa estettä. Orin askeleet menivät hiukan sekaisin, jolloin ylin puomi tipahti, mutta ainakin se yritti hienosti. Nostin puomin ja lähdin lähestymään uudestaan. Nyt tein muutaman pidätteen ennen estettä ja Mosse hyppäsi hienolla kaarella esteen yli. Minä en voinut sanoa muuta kuin, että on minulla aika hieno hevonen. Taputtelin ja rapsuttelin Mossea reilusti ja ori vaikutti erittäin tyytyväiseltä itseensä. Verryttelin Mossen huolella ja annoin sille pitkät ohjat. Minä heiluttelin hiukan rasittuneita jalkojani ja mietin, miten minun pitäisi edetä nyt orin kanssa. Mosse selvästikin pystyisi hyppäämään 160cm ratoja, kunhan saa vielä hiukan ikää ja treeniä lisää.

Talutin hiukan hionneen Mossen talliin ja riisuin sen nopeasti. Vein sen pesupaikalle ja laitoin sen tiukasti kiinni. Peseytyminen oli ollut Mosselle aina hiukan hankalaa, eikä se nytkään varmaan sen helpompaa olisi. Avasin letkun hanan ja rupesin suihkuttamaan Mossea. Se polki paikallaan ja yritti väistää letkua, mutta kiinni kytkettynä se ei kuitenkaan päässyt karkuun, joten lopulta se alistui kohtaloonsa. Pesun jälkeen vetelin sen hikiviilalla kuivaksi ja laitoin sille verkkoloimen päälle. Tänään oli ollut melko lämmin päivä, joten vein Mossen tarhaansa ruohostamaan. Minä taas raivasin jälkeni ja ryhdyin puhdistamaan orin karsinaa. Sen tehtyäni kävin sanomassa Mosselle heipat ja lähdin autollani takaisin kotiin.

[Miki]

Tässäpä näette Mossen varustevalikoiman.



Seuraavalla kerralla minulla on jo toivottavasti uusi kuva Mossesta näytettävänä + hiukan tarinoita ja turinoita:)

[Miki]

Laittelempa tässä Mossen rakennekuvaa tännekkin näytille. Kuva on taidettu ottaa viimeisenä päivänä Koivuvaarassa ennen Järnbyyn muuttoa. Oli Mosse ensin hiukan epäluuloinen, kun minä heiluin sen ympärillä kamera kädessä, mutta lopulta sain kuin sainkin sen seisomaan suht hyvässä asennossa ilman pitelijää.